Olen 22 vuotias nainen. Poikaystäväni kuoli äkillisesti 30 vuotiaana kk sitten. Nyt ajattelenkin, että onko jo sairasta ikävää, jos säilytän poikaystäväni minun luokseni jääneitä vaatteita ja lempi kenkiä, yöpöydänlaatikossa?
Tai että hänen t-paitansa on vaatekaapissani siltävaralta jos haluan muistella häntä ja nukkua se yllä (hänen tuoksuaan suihkutettuani).
Onko tämä siis jo sairasta, tai sellainen asia mistä minun kannattaisi terapiassa puhua?
Tai että hänen t-paitansa on vaatekaapissani siltävaralta jos haluan muistella häntä ja nukkua se yllä (hänen tuoksuaan suihkutettuani).
Onko tämä siis jo sairasta, tai sellainen asia mistä minun kannattaisi terapiassa puhua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole sairasta vaan aivan normaalia.
Joo,vie aikansa. Ei haittaa,jää sitte pois kun jää.Tsemiä vaan.
Voimia sinulle! Jaksamista!
http://youtu.be/5anLPw0Efmo
No ei ole. Itse hautoisin niitä ainakin 2 vuotta jos siltä tuntuu! :)
nuuhki pois vielä kun voit.
No hyvä. Luulin jo että meen ihan mielisairauden puolelle. Oikeastaan se vaan pahentaa ikävää, mutta haluan jostain pitää kiinni mikä muistuttaa. En ees miehen vanhemmille kertonut että jotain tavaroita minulla on...
Oma elämä vaan menee tapahtuneen myötä huonoon suuntaan, kun TASAN 1 kk aikaisemmin kuoli äiti.
Olen lopettanut töissä ja pelkään että masennus puhkeaa uudestaan. Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus reilu 3 vuotta sitten, siitä en tiedä miten selviän. Onneksi edellisistä masennuskausista on oppinut sen verran, että osaa tunnistaa merkit jos alkaa syvästi masentua.
Ei ole sairasta. Kannattaa puhua terapiassa kaikesta mikä askarruttaa. Tuollainen menetys on niin äkillinen ja lopullinen. On varmasti vaikea paikka. Itke kun siltä tuntuu. Koita puuhailla, olla niin aktiivinen kuin jaksat ja pidä yhteyttä ystäviin ja muihin läheisiin. Pidä hyvää huolta itsestäsi, niin masentumisen riski pienenee.
Meeppä tosiaankin terapiaan. Olet selkeästi sen tarpeessa. Heität tänne ihan sairasta läppää.