Minulla on 10-vuotias poika, joka on hyvin herkkä, sirorakenteinen ja vähän taiteellinenkin;
tämän takia häntä on jo nyt kolmatta vuotta kiusattu rajusti koulussa useitakin kertoja käsiksi käymällä.
Tuntuu siltä, ettei mieheni osaa opettaa pojalleni mitään. Minulle lankeaa kaikenlainen vastuu kasvattamisesta; saan olla kuin isä ja äiti. Kun otan asian puheeksi mieheni vain vähättelee asiaa tyyliin kyllä se siitä, mutta kiusaaminen vain jatkuu. Pahinta on kun olen ottanut asiasta kouluunkin yhteyttä, opettajat eivät tee asialle mitään varmaankin sen takia, koska en saa mieheltäni mitään tukea asiassa- opettajat eivät yksinkertaisesti viitsi puuttua asiaan.
Äitinä olen alkanut pelätä miten poikani tulee ikinä selviämään miesten maailmasta kaikkine kilpailuineen ja armeijoineen, kun minä en pysty häntä niihin opettamaan. Pelkään myös miten hän pystyy tulevaisuudessa valloittamaan ketään tyttöäkään itselleen, jos hän on aina vain naisten kanssa, sillä en suinkaan halua pojastani minkäänlaista mammanpoikaa vaan tietenkin menestyvän miehen, josta moni nainen olisi kiinnostunut.Pelkään myös sitä, että hän tulee jäämään kaiken ryhmän ulkopuolelle, koska ei ole tyttökään.
Voin vannoa, että poikani on valitettavasti liian kiltti;en ole koskaan nähnyt hänen ärsyttävän ketään. Ja jos näin tapahtuisi puuttuisin välittömästi asiaan.
En tiedä mitä tehdä. Mieheni ei lyö eikä juo, mutta juuri minkäänlaista kontaktia hän ei poikaamme ota- aivan kuin hän olisi ottolapsi.
Miksi isä ei ota mitään kontakstia MIEHENÄ lapseen? Olen todella väsynyt.
tämän takia häntä on jo nyt kolmatta vuotta kiusattu rajusti koulussa useitakin kertoja käsiksi käymällä.
Tuntuu siltä, ettei mieheni osaa opettaa pojalleni mitään. Minulle lankeaa kaikenlainen vastuu kasvattamisesta; saan olla kuin isä ja äiti. Kun otan asian puheeksi mieheni vain vähättelee asiaa tyyliin kyllä se siitä, mutta kiusaaminen vain jatkuu. Pahinta on kun olen ottanut asiasta kouluunkin yhteyttä, opettajat eivät tee asialle mitään varmaankin sen takia, koska en saa mieheltäni mitään tukea asiassa- opettajat eivät yksinkertaisesti viitsi puuttua asiaan.
Äitinä olen alkanut pelätä miten poikani tulee ikinä selviämään miesten maailmasta kaikkine kilpailuineen ja armeijoineen, kun minä en pysty häntä niihin opettamaan. Pelkään myös miten hän pystyy tulevaisuudessa valloittamaan ketään tyttöäkään itselleen, jos hän on aina vain naisten kanssa, sillä en suinkaan halua pojastani minkäänlaista mammanpoikaa vaan tietenkin menestyvän miehen, josta moni nainen olisi kiinnostunut.Pelkään myös sitä, että hän tulee jäämään kaiken ryhmän ulkopuolelle, koska ei ole tyttökään.
Voin vannoa, että poikani on valitettavasti liian kiltti;en ole koskaan nähnyt hänen ärsyttävän ketään. Ja jos näin tapahtuisi puuttuisin välittömästi asiaan.
En tiedä mitä tehdä. Mieheni ei lyö eikä juo, mutta juuri minkäänlaista kontaktia hän ei poikaamme ota- aivan kuin hän olisi ottolapsi.
Miksi isä ei ota mitään kontakstia MIEHENÄ lapseen? Olen todella väsynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on hiukan samanlainen tilanne, vaikka pojan luonne onkin juuri päinvastainen kuin teidän perheessänne. Poikamme on 8-vuotias todella vaikeasti kurissa pidettävä poika. Hän on vauhdikas ja raju eikä hän tottele kuin isäänsä.
Ongelmana tässä on se, että mielestäni hän tarvitsisi isää, joka olisi hänen kanssaan, tekisi rauhassa kaikenlaista mukavaa, veisi harrastuksiin ja näyttäisi miehenmallia. Isän rooli on kuitenkin meillä täysin autoritäärinen - pelkkää komentamista ja rankaisemista. Eli minä hoidan kaiken ja koetan selvitä pojan kanssa niin hyvin kuin mahdollista ja sitten kun homma viimein leviää käsiin, tulee isä ja karjaisee. Poika on hiljaa hetken ja jatkaa sitten tappelua minun kanssani isän vaipuessa takaisin koomatilaansa. Hän jopa saattaa joskus sanoa jotain tyyliin "sano nyt sille, ettei tee tuota tai minä joudun taas suuttumaan". Voihan s..tana. Miksei hän itse puutu tilanteeseen ennen kuin se menee liian pitkälle? Onko poika vain minun "ongelmani"?
Poika todella tarvitsisi isäänsä, mutta mies ei tätä millään tahdo ymmärtää. Hän ei ole kotonaan saanut mallia osallistuvasta, leikkisästä isästä, vaan komentelevasta diktaattorista ja luulee tämän olevan oikea tapa "saada kunnioitusta"! Hän ajattelee ilmeisesti, että pojan pitää kokoajan katsoa häntä ylöspäin ja jos hän tekee pojalle mieliksi ja leikkii/pelaa tämän kanssa, hän tekee itsestään lapsen ja menettää auktoriteettinsa. Kauhea tilanne pojallemme. Miksi isät tekevät tällaista? Kuitenkin mieheni osoittaa usein olevansa huolestunut pojan kurittomuudesta ja tottakai rakastaa poikaansa yli kaiken. Miksi hän ei sitten tartu asiaan ja yritä parantaa tilannetta? Pelkääkö hän epäonnistuvansa? Isät, kommentoikaa!!
Mikäli miehesi olisi komentamassa poikaanne useammin, niin seurauksena olisi se, ettei poikanne tottelisi enää edes isäänsä. Mitä enemmän komentaa/valittaa/nalkuttaa, sitä vähemmän on sillä vaikutusta... tosin tämä ei tarkoita etteikö miehesi voisi osallistua enemmän poikanne elämään.
Meitä miehiä (ja samalla isejä) on vain moneen lähtöön... joku osallistuu tosi paljon lapsiensa joka päiväiseen elämään, joku osoittaa kiintymystänsä raatamalla niska limassa töissä ja lujittamalla perheen taloutta, joku seurailee etäämmältä ja astuu esiin vain harvoin... mutta yhtä kaikki me välitämme ja rakastamme perhettämme... ja olemme kiinnostuneita.
Omassa elämässäni vaimoni on joskus jopa kateellinen kun tyttömme tulee lähes poikkeuksetta hakemaan lohtua minulta eikä häneltä... joka juontanee siitä että olen ollut koti-isänä viimeiset 2 kuukautta.
Ihmettelen etteivät opettajat ole puuttuneet kiusaamiseen koulussa. Meidän lasten koulussa siihen puututaan heti. Oletko varma ettet ylisuojele poikaasi, näin vahvistat vain hänen herkkiä piirteitä suojelemalla hänet kolhuilta. Lapsen hyvä itsetunto on tärkeintä lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle ja sen takia on tuettava lasta siinä missä hän on hyvä oli se sitten taiteellisia tai liikunnallisia piirteitä. Lapsella pitää olla vahva tunne että hänestä pidetään sellaisena kun hän on, vasta silloin hän voi antaa jotain itsestään ja oppia seisomaan omilla jaloillaan. Voihan olla että teidän tapauksessa isällä ei ole kykyä tehdä pojan kanssa mitään mistä poika olisi kiinnostunut eikä poika taas kiinnostu ehkä jalkapallosta tai nikkaroinnista.