Lopetin lääkityksen, ahdistaa taas..

Nykyajan vaatimukset sinut ''sairaaksi'' on tehnyt. Kuuntele enemmän itseäsi ja luovu siitä, mihin et koe voimavarojen tällä hetkellä riittävän.

Se on sinun elämäsi. Ei heidän.

Lääkkeet ei poista itse ongelman alkuperäistä syytä, ne vain lievittävät ulospäin esiintyviä oireita. Oireet on vähän kuin jäävuoren huippu; huippua hiomalla et pääse eroon koko jäävuoresta. Kun lopetat lääkkeet, oireet tietenkin palaavat, koska oireiden syy on edelleen olemassa. Itse oireiden syyhyn et ole päässyt käsiksi, koska et ole ollut kunnollisessa terapiassa etkä näin ollen aloittanut sisäistä paranemisprosessiasi.

Onko olemassa yksityisiä terapeutteja, jolle pääsisit heti? En tiedä. Mutta terapialla päästään paremmin käsiksi itse ongelmien ytimeen selvittämään mistä kaikki on lähtöisin. Ehkä olet itseltäsi piilottanut alitajuntaan jotain mitä et huomaa ja terapian avulla voisit tulla siitä tietoiseksi.

Kun jonotat terapeutille pääsyä, voisit sillä aikaa vaikka etsiä tietoa oireihisi netistä tai kirjastosta? Oleellista ei välttämättä ole se, että mikä sinun diagnoosisi on ja miksi oireiluasi virallisesti kutsutaan vaan pikemminkin se mistä ne johtuu, missä vaiheessa jokin on mennyt vikaan, miksi olet onneton ja stressaantunut, miksi sinulla on huono itsetunto ja sitä kautta alkaa purkamaan syitä olotilallesi.

Selvittää mitä päässäsi liikkuu, sillä ihminen on usein itsensä pahin vihollinen ajatellessaan itsekriittisiä ja tuhoisia päänsisäisiä dialogeja. Kun jokin asia tuntuu pahalta, mitä ajattelit juuri ennen sitä eli mikä laukaisi tuon pahan olotilan. Sitten on helpompi ymmärtää tilannettasi, sillä ei kukaan masennu ja ahdistu ihan muuten vaan jos elämä on aina ollut "mallillaan". Usein menee niin että ajatukset on syy ja olotila on seuraus.

Stressi on suuri tekijä terveysongelmissa, sanotaan jopa että stressi on suurin kuolinsyy nykyaikana, koska se saa aikaan monet muut sairaudet. Lievittämällä strsessiä otat jo askelia parempaan suuntaan; opettele siis rentoutumaan.

Masennukseen voi liittyä menneisyyden menetykset tai muut negatiiviset tapahtumat, jotka ovat saaneet aikaan negatiivisen ajatuskehän mielessäsi. Muuttamalla tuota negatiivista ajatuskehää myönteisemmäksi, muutat myös elämääsi myönteisemmäksi. Vähitellen, harjoittelemalla.

Koska olosi on kurja, et tietenkään jaksa sosiaalisia tilanteita, koska sinulla ei yksinkertaisesti ole siihen tarvittavia voimavaroja. Älä siis syyllistä itseäsi sen takia. Ulkoiset vaatimukset ja omat vaatimukset jotka itsellesi asetat saavat aikaan ahdistusta. Sinuna tutkiskelisin mistä kaikki on lähtöisin, ottaisin aikaa ihan vain itselleni kuunnellen omia tuntemuksia ja tekisin vain asioita mitkä tuntuu hyvältä, jättäisin murehtimisen ja niin sanotusti antaisin itselleni vähän armoa. Huono itsetunto on myös alkulähde monelle probleemalle, joten paneutuisin myös kehittämään sitä.

Kun opit tuntemaan itseäsi paremmin alat ymmärtämään miksi käyttäydyt kuten käyttäydyt ja silloin käyttäytymiseen on helpompi saada aikaan muutos.

Hei Lumikkivalkoinen!

Et mielestäni ole hullu, kun kerran itsekin tunnistat, että kaikki ei ole kohdillaan - sinulla on siis sairaudentunto. Kuulostaa vain kurjalta tuo olotilasi... (ja liian tutulta :/)En ikävä kyllä mitään selitystä sille osaa arvailla, mutta voin sanoa, että tuo tuntuu nykyään olevan aika yleistä. Johtuuko se sitten ympäristön luomista suorituspaineista, aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, selvittämättömästä traumasta vai mistä. Tarvitset kuitenkin apua!! Mene uudelleen lääkäriin kertomaan noista oireistasi ja keskustelemaan lääkemäärän lisäämisestä, jos se on kerran auttanut ennen. Lääke ei poista pelkojesi ym. syytä, mutta se toivon mukaan tasaa oloasi ja auttaa jaksamaan normaalia arkea siihen asti, että pääset juttelemaan ammattiauttajan kanssa!

Olen itse käynyt rankkoja asioita läpi lapsuudessani ja nuoruudessani, minkä vuoksi pääsin onneksi psykoterapiaan lukion alussa. Siitä on ollut todella paljon apua! Lääkkeitä en ole ikinä syönyt, mutta olen alkanut miettiä, pitäisikö. Vuosia jatkunut terapiani loppui tänään, kun olen kohta valmistumassa yliopisto-opinnoistani enkä tiedä, millä paikkakunnalla kohta asun. En kuitenkaan missään mielessä ole "valmis", vaikka terapiani loppuikin. Silti olen sitä mieltä, että keskustelusta on apua!! Kun joku ihan ulkopuolinen ihminen kuuntelee sinua ja alkaa vähitellen kertomasi perusteella tutustua sinuun ja elämääsi ja osaa sanoa asioita ja näkökulmia asioihin, joita itse et olisi tajunnut.

Tärkeää on myös, että osaa höllätä elämässä - ei aseta itselleen liian kovia suorituspaineita elämän suhteen eikä vertailisi itseään toisiin... Se ei ole helppoa (!), mutta vain niin voi alkaa vähitellen löytää tasapainoa mielelleen ja hyväksyä itsensä. Olemme kaikki erilaisia ja epätaydellisiä, joten olisi aika kaikkien myös hyväksyä itsensä. Ei kannata liikaa stressata elämän suhteen (itsekin yritän sitä tässä koko ajan opetella). Ei saisi liikaa myöskään miettiä muiden mielipiteitä eikä yrittää miellyttää muita (kuten edellinenkin kommentoija sanoi). Toki muut ihmiset on hyvä ottaa huomioon, mutta et voi elää muiden mahdollisten odotusten mukaan, vaan kuuntelemalla omaa sisintäsi.

Toivottavasti saat pian apua jostain ja syy olotilallesi alkaisi hahmottua... Toivon sinulle paljon kaikkea hyvää!! Koita jaksaa!!

Kiitos kaikille todella paljon vastauksista! Kiva saada asiallista ja kannustavaa palautetta.

Tällä hetkellä tuo kirjoittamani tekstin tuntuu jotenkin kaukaiselta, koska pari viimeistä päivää on mennyt tosi hyvin. Luultavasti koska olen lomalla, ja olen saanut viettää aikaa ihan itsekseni ja mennä omalla aikataululla ilman mitään suurempia suunnitelmia. Juuri tämän takia olo on sekava! Välillä tuntuu että en vain tule millään henkisesti kestämään kaikkea sitä stressiä ja ahdistusta mitä koen, enkä usko selviäväni järjissäni seuraavaa viikkoa, kun taas esimerkiksi nyt suurinpiirtein suunnittelen jo perheen perustamista tai jotain muuta yhtä kauaskantoista..

Tämän takia on todella vaikea puhua esim. terapeutille, sillä jos on hyvä päivä, voi olla todella vaikea saada kiinni tuosta huonosta olosta. Olin kyllä siis yhden syksyn eräänlaisessa "nuorten naisten ryhmässä", joka toimi vähänkuin ryhmäterapia tapaamisina, ja se kyllä auttoi pahimpaan oloon.

Luultavasti ongelmanani on juuri tuo huono itsetunto, joka johtuu varmaankin lapsuuden kokemuksista (olin todella ujo, ja luonteeltani herkkä, joten koin varmaan kaiken vähänkin negatiivisen normaalia voimakkaammin). Siitä taas varmasti on seurauksena kaikki muukin mahdollinen. Mietinkin että voisin näitä asioita itse koittaa käsitellä ja tsempata itseäni. Tuli mieleen juuri tuon aiemman "terapian" aikana että luultavasti lapsuudessani on joitain asioita/tapahtumia, jotka ovat aiheuttaneet joitakin/vaikuttaneet joihinkin nykyisiin ongelmiini enkä itse osaa yhdistää tätä. Juuri tämä että ymmärtäisi mistä eri asiat johtuvat voisi auttaa niiden korjaamisessa, ja tähän ehkä olisi kiva saada joku, joka osaisi ne saada selville.

Oon käynyt näitä asioita jo niin monen ihmisen (lääkärin, ystävän, kriisityöntekijän ym.) kanssa että ehkä tässä on jo itellekin alkanut selvitä mikä oikein on vaivana...