No tomorrow?

Olen 29-v ja sairastanut vaihtelevasti 15-vuotta bulimiaa. Välillä on ollut melkein vuosikin rajujen oireiden välillä tasaista aikaa ilman ruoan ja treenin jatkuvaa ajattelua. Viime kuukausina ahmintakohtauksia on tullut lähinnä joitain päiviä ennen kuukautisia ja ovat kestäneet pari-kolme päivää. Yleensä niin, että päivät ok, illalla kassillinen herkkuja mukana töistä kotiin, täysin turtana nukkumaan ja aamulla taas töihin. Kenellekään en ole koskaan asiasta kertonut, enkä ole tännekään kirjoittanut. Aika ahdistavaa, mutta hyvät ajat ovat antaneet uskoa parempaan huomiseen.
Ei sitä kuitenkaan taida tulla sitä onnellista elämää mulle ikinä. Pelkkää häpeää, yksinäisyyttä ja pimeää.
Olen nyt kahden viikon ajan oksennellut 1-10 kertaa joka helvetin päivä, enkä saa kierrettä poikki. En vaan kerta kaikkiaan usko että kukaan ammatti- ihminen tai tuttu voisi auttaa. Ehkä hetkellisesti, muttei varmasti lopullisesti. Kaulan ja leuanalusen sylkirauhaset ovat olleet muutaman päivän todella kipeät ja turvoksissa. Näytän hirviöltä ja tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi ja arvottomaksi ihmisraunioksi. En ole ylipainoinen vaan kroppani on urheilullinen ja kiinteä, mutta hinta on liian kova. Joka oksennuksen jälkeen päätän, että se on viimeinen, niin tein äskenkin ja katson vielä yhden päivän, mutta luultavasti en enää kauan.
Liian moni ihana ihminen vaeltaa tätä samaa synkkää tietä täysin yksin, vailla oljenkortta. Kunpa jostain saisimme rauhan. Kiitos ja anteeksi.