Onko normaalia?

Kannattaisi kysyä miksi on yksin.

Ihan normaalia. Jokainen elää kuin tahtoo, eikä sille voi mitään jos ei ole kavereita tai pysty näkemään muita useammin. Toisille riittää seuraelämä koulussa ja vapaa-ajalla haluaa sitten olla omassa rauhassa. Kerran viikossa kavereiden tapaaminen on minun mittapuuni mukaan melko usein!

Älä mieti sitä, mikä on normaalia, tai varsinkaan sitä, mikä on muiden mielestä "normaalia." Mieti sensijaan, mitä sinä itse tahdot ja mikä on parasta sinulle itsellesi. Muiden mielipiteistä älä välitä. Jos oletkin normaali toisen mielestä, jonkun muun mielestä et sitä ole. Kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toisaalle. Kaikkia ei voi miellyttää.

Voi oikein hyvin. Itselläni oli ihan sama tilanne yläasteella. Koulussa juttelin kaikkien kanssa, tehtiin kaikkee välitunneilla ja oli todella hauskaa. Tuntui olo todella suositulta ja pidetyltä. Mutta sitten kun koulu loppu menin vaan kotiin ja siellä katoin telkkaria, olin tietokoneella.... tein kaikkee mitä nyt sisällä kotona voi tehdä.
Olin tavallaan siitä hieman masentunut kun ei ollut elämää koulun ulkopuolella. Heti kun pääs kotiin sitä vaan jotenkin alkoi vaan heti odottamaan seuraavaa koulupäivää.
Joskus joku näistä kavereista joitten kanssa olin koulussa saattoi ehkä just kerran viikossa pyytää jonnekin. Soittelin itsekin kyllä muutaman kerran näille tyypeille mut aina joku meno. Jotenkin tuntui et mä olin aina se viimeinen vaihtoehto, kun sitten tavattiin aina alkoi hirvee selitys siitä et "hyvä kun pääsit tulee kun kaikilla muilla on jotain menoo."
Huom! Oon jo päässy peruskoulusta pari vuotta sitten.