Mistä olisit

valmis luopumaan aivan kaikesta,jos sen tietyn miehen saisin kulkemaan kanssani...

Elämä on vaan sellaista, että mitään uutta ei voi vastaanottaa, jos ei ole valmis luopumaan jostain. Kaikkea ei voi saada. Ja luopumiseen joutuu totuttelemaan halusi tai ei. Voi tehdä kipeääkin.

Jos haluaa uuden ihmissuhteen, joutuu miettimään omia tapojaan, ystäviään, ja koko entistä elämäänsä. Muutoksia tulee molemmille. Täydellisyyttä on turha tavoitella. Onnellisuuttakin se voi tuoda runsain mitoin, vaikka olisi ollut alussa hankalaa.

mistä vaan

Luovuin jo kaikesta, mutta sekään ei riittänyt. Toinen ei luopunut mistään.

:(

"Poikuudesta"

Mulla ei ole enää mitään mistä luopua.

Tämän hetkisestä elämästäni täällä...voisin asua missä vaan.

valmis en ole alistumaan toisen alle, vaan minun täytyy saada myös nauttia elämästä omalla tavallani eläen.

En koe, että minun tarvitsisi hyvässä suhteessa luopua mistään eikä toisenkaan.

Viisaita sanoja.

Silloin kun, luopuu rakkaudesta ei se ole luopumista vaan tahtoa tehdä kahdesta erillisestä elämästä yksi ja yhteinen. Yhteensovittamisessa pitää kuitenkin molempien muistaa myös itsensä, ettei samalla luodu omasta itsestään. Vanhaan liittoon tarvitaan vahva minä ja vahvempi me.

lähtökohtaisesti se olisi jotakin muuta kuin luopumista, joka on energiaa vievä tapa suhtautua. annan ja saan, lopputulos enemmän kuin elämäni ennen sitä.

Olen miettinyt tota asiaa joskus. En usko että kumpikaan luopuisi mistään, tai siis jos olisi jotain ylimääräsiä, niin heistä kyllä, mutta jatkaisimme vanhaa elämäämme ja tapaisimme silloin kun siltä tuntuu. Erikseen mutta yhdessä. Se olisi vapaata ja vapaaehtoista, aina.