Painava kivi
luomillani
sieluni nälkä
uhrivaunuissa,
tulin luoksesi
aivan kuten maa
vailla taivasta,
hyljättynä
ilman ennakkoluuloja
Tuhkaisen tuulen
peittäessä
lamppuni lasin
päällä,
sanaparsien henkiessä
kuun kuolemaa
Eksyneet kasvot,
kartaton hulluus ja
hyljätty evankeliumi
luovat
rikoksiin pukeutuneen
ihmisen,
vailla valinnan valtaa
hylkäyksen hämmennystä
Nukahtaessani
vapautan tuskan,
kiillotan uhoavan pinnan,
jota ystäväni
ovat vahtineet läpi
rosoisten porttien
joita valve ja
puhe eivät
unohduksissaan tunne
Olenko syntymästäni
kantanut nuotit ja sanat
sisässäni
peilaten minulle
opetettuja liturgioita,
vaikka äänen
järjestys ja kuvio
ovat yhtä selkeät
kuin rakkauteni
syvin olemus, joka
ei vain osannut
uida rakastavaisten
syvyyksissä,
uppoamatta kukintojen
houkutuksiin
Herääminen,
korvien metsän
kaiut ja kovan
kivisen elämän
taianomaiset mysteerit
ja niin kuin me
vannoimme
olla avaamatta niitä
menneisyyden
salaperäisyyden sinettejä,
viivakoodeja,
joihin sanakirjaa
ei ole koskaan keksittykään
Kirjoituskoneeni dialektiikka
on Strindbergin Neiti Julien tasolla
And a love-struck Romeo sings a street-suss serenade
http://www.youtube.com/watch?v=f-G-GHTFoX4
luomillani
sieluni nälkä
uhrivaunuissa,
tulin luoksesi
aivan kuten maa
vailla taivasta,
hyljättynä
ilman ennakkoluuloja
Tuhkaisen tuulen
peittäessä
lamppuni lasin
päällä,
sanaparsien henkiessä
kuun kuolemaa
Eksyneet kasvot,
kartaton hulluus ja
hyljätty evankeliumi
luovat
rikoksiin pukeutuneen
ihmisen,
vailla valinnan valtaa
hylkäyksen hämmennystä
Nukahtaessani
vapautan tuskan,
kiillotan uhoavan pinnan,
jota ystäväni
ovat vahtineet läpi
rosoisten porttien
joita valve ja
puhe eivät
unohduksissaan tunne
Olenko syntymästäni
kantanut nuotit ja sanat
sisässäni
peilaten minulle
opetettuja liturgioita,
vaikka äänen
järjestys ja kuvio
ovat yhtä selkeät
kuin rakkauteni
syvin olemus, joka
ei vain osannut
uida rakastavaisten
syvyyksissä,
uppoamatta kukintojen
houkutuksiin
Herääminen,
korvien metsän
kaiut ja kovan
kivisen elämän
taianomaiset mysteerit
ja niin kuin me
vannoimme
olla avaamatta niitä
menneisyyden
salaperäisyyden sinettejä,
viivakoodeja,
joihin sanakirjaa
ei ole koskaan keksittykään
Kirjoituskoneeni dialektiikka
on Strindbergin Neiti Julien tasolla
And a love-struck Romeo sings a street-suss serenade
http://www.youtube.com/watch?v=f-G-GHTFoX4
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oi Romeo mikä runo.
Ja kuinka pahalta tuntuu nähdä sut tuossa tilassa.
Annas kun ruttaan.... ja toisella kädellä huiskin pannulla sun Julietiä.
Mikäs tässä, loistava aurinkoinen lämmin aamu, voiko paremmin tään aamun enää alkaa ;)
Nenästä verta, sielusta kultaa...meinaan jos kovin syvältä kaivaa ja aika syvältä se teksti tuli, tosin pyytämättä ja yllätyksenä ;)
Kiitos ja kumarrus!
Huomenta!
Ai että kahvi maistuu hyvältä rappusilla, onks töissä kivaa? ;))
Ei susta ota erkkikään selvää. Aina välillä luulen ottavani, ja sitten taas en.
Tulee mieleen "then I go and spoil it all by saying something stupid...." :)))
"Elämä on läheltä katsottuna tragedia, mutta etäältä komedia."
- Charlie Chaplin -
Tragikoominen tarina on tämä oma elämäkin. Ei enää tiedä, missä kohdassa pitäisi nauraa ja missä itkeä...
Kiitos runostasi!
Helteistä keskiviikkoiltaa ja heleää helatorstaita!
http://www.youtube.com/watch?v=r-ovNGj9Vlk
Niin, muuan Boyekin mahtoi kirjoittaa eri tavalla kuin eli ja se sama teema esiintyy kaikkien ihmisten jokapäiväisessä elämässä pienempinä tai suurempina kokonaisuuksina.
Täytyy kuitenkin muistaa, että ei meitä kukaan toru ja tuomitse, jos laitamme itsemme likoon päivästä toiseen, vain se sisäinen ristiriita istuu olkapäillä muistuttamassa omantunnontuskissaan elämisen vaikeudesta. Jälkikäteen voisimme aina olla viisampia ja silti toistaisimme samat virheet uudestaan ja uudestaan, koska sisimpämme haluaa seurata tietä, jolla totuus ja elämä ovat rakkauden ympäröimiä. Kaikki tietävät sismmässään mikä on oikea tie ja vain niin harvat kuitenkaan löytävät perille asti.
”Ei ole suuri päivä kylläinen,
kun janottaa, on päivä päivien.
Perille matka kyllä kerran vie
mutta työn ja tuskan lunastus on tie.
Yön levähdys on paras määränpää,
kun leipä murtuu, tuli lämmittää.
Siellä missä nukutaan vain yksi yö,
uni laulaa, levollinen sydän lyö.
Sarastaa. Nouse, lähde kulkemaan!
Suuri seikkailu ei pääty milloinkaan.”
http://www.youtube.com/watch?v=j6zHp-uKYA8
Kiitos ja kaikkea hyvää... ;)
Kaunista luettavaa
yön levähdyksestä eteenpäin
näin sen elämän näin.
Elämä on perustaltaan itseasiassa aika kaunis asia ;)
Kiitos itsellesi.
Taitavia kielikuvia ja rakenteellisesti eheää tekstiä.
Mä kävin tänään Suomenlinnan kauniissa aurinkoisissa maisemissa, siellä oli rakenteet ja taiteelliset kuvat loistavasti oikeilla paikollaan.
Kiitos ja hyvää torstain jatkoa!