Renki Carl Henric Sahlstedtin vanhemmat ovat teillä tietämättömillä. Ensimmäinen maininta Carl Henric Sahlstedtista löytyy, kun hän avioituu Stina Ulrica Wahlströmin kanssa 2.7.1843.
Olisiko Carl Henric Sahlstedt mahdollisesti kotoisin Nummelta, jossa näitä Sahlstedteja esiintyy rusthollareina?
Olisiko Carl Henric Sahlstedt mahdollisesti kotoisin Nummelta, jossa näitä Sahlstedteja esiintyy rusthollareina?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siuntiossa hänen syntymätiedoikseen on merkitty 10.6.1820 Nummis. Nummella ei kuitenkaan sinä päivänä ole syntynyt ketään Carl Henriciä, vaan 9 päivää aikaisemmin, 1.6.1820. Ei ole mitenkään outoa, että syntymäpäivissä tulee tällaisiä poikkeuksia, jollakin papilla on tietoja kopioitaessa silmiä täpästänyt huonossa valossa ja kylmässä sakastissa, eivätkä senaikaiset silmälasitkaan niitä parhaimpia olleet. Paras vain seurata Nummen rk:oista tämän isättömän pojan kohtaloita. Yksi vihje on Siuntiossakin merkitty huonokuuloisuus.
Nummen Iso-Markun talollisen poika tämä on, ensimmäisiä joilla on sukunimenään Sahlstedt. Sukujuurissa on myös hivenen aatelista verta, von Lund/Lundenberg suvun kautta.
Oli niin tai näin, Carl Henricin syntymäaika muuttui jo Nummella rk:ssa 10.6. :een. V. 1836 hän muutti Siuntioon, ja silloin hänet nimettiin Carl Henric Lenassoniksi, mutta jo toisessa työpaikassaan ollessaan rk:aan merkittiin Lenassonin lisäksi sukunimi Sahlstedt. Oliko hänellä sellainen tieto isästään, jota ei oltu ainakaan näihin kaste- ja rippikirjoihin viety, on sitten toinen juttu. Siihen aikaan nimiä ei oltu mitenkään suojattu, joten hiasta voi vetäistä myös sopivaksi katsomansa, ellei äidinnimi riittänyt. Ehkä edellisellä kirjoittajalla on sellaista tietoa jota minulla ei ole.
Rippikirjaote: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=15762&pnum=447
Sukunimistä sen verran, että aatelis- tai pappissukunimiä ei ole koskaan saanut ottaa. Sen sijaan sotilasnimet ovat olleet kaikkien saatavilla, ne yleensä olivatkin tällaisia suomenruotsalaisia tekonimiä.
Tieto ei pidä paikkaansa ainakaan pappissukunimien osalta. Samoja sukunimiä, joita on esiintynyt pappissuvuilla, on myös muilla suvuilla, joilla ei ole yhteyttä kyseiseen tai muuhunkaan pappissukuun, esim. näin http://www.genealogia.fi/genos/66/66_107.htm.
Aatelisnimien osalta ritarihuoneelta löytyy selaamalla joitain hyvinkin "tavallisen" kuuloisia nimiä, joten olisi rohkeaa väittää, ettei niistä olisi ollut myös "tavis"versioita. Tai paremminkin pitäisi pystyä osoittamaan, että kaikki saman nimen kantajat olisivat olleet samaa aatelissukua eivätkä esim. sotilasnimen kantajia.
Hyvin tapauskohtaista.
Aatelis- ja pappissukunimiä on jäljitelty kiitettävästi. Järnefelt -> Järnfelt.
Sen sijaan nimiä on kirjoitettu melko väärin kirkonkirjoihin vaikka kyseessä on sama suku on siihen näin ollen myös vakiintunut aivan toisia haaroja ja vaikka heidät kaikki voidaan jäljittää sukututkimuksen myötä samaan esi-isään tällaisia tapauksia on useita kuten ruotsalaiset Falanderin (alk. Fahlander) ja Tilaeuksen (alk. Tillaeus) pappissukujen sekä suomalaisen Oraeus (alk. Orraeus) osalta.
Toki on myös sellaisiakin haaroja, joista nimi on saatu äidiltä isän ''puuttuessa''.
Muistaakseni Hornaeuksiakin on Suomessa kaksi eri sukua. Toinen on isonvihan aikaan saapun, Laurentius Christophori Hornaeuksen pojanpoika sotilaana ja Suomen sodan aikana ilmestyy taas kirkkovahti Hornaeus - liekö samaa sukua?
On aivan eri asia jäljitellä tällaisia pappissukunimiä kuin näitä -ander loppuisia. Sillä kaikki us-pääte on selvä säätyläistunnus sen sijaan -ander ei ole. :)
Alan kirjallisuudessa tätä asiaa on käsitelty laajemmin, enkä nyt viitsi kaivaa lähdettä esiin.
Papisto kuului säätyläisiin, ja sen vuoksi he tosiaan käyttivät noin 1600-luvulta saakka sukunimiä. Ne otettiin monenlaisin perustein, eikä niissä ollut mitään sääntöä, mikä kirjainyhdistelmä oli säädyn tunnus ja mikä ei. Asian pohtimista helpottaa, kun muistetaan, että väittämäsi mukaan "vähemmän säätyisiä" -ander-päätteisiä sukunimiä kantaneet avioituivat "enemmän säätyisten" us-päätteisten nimien kantajien kanssa. Näinhän ei olisi voinut olla, jos säätyisyys ja asema yhteiskunnassa olisi perustunut johonkin niin hupsuun kuin muutamaan kirjaimeen nimen lopussa (nimen alussa muutamilla kirjaimilla oli usein merkitystä, mutta silloin ne olivat muotoa von, af, ja muita sellaisia). Varmaan avioliittopäätökset tehtiin pappissäädyssäkin aivan muilla kuin jälkipolvien keksimillä sukunimien loppukirjaimiin perustuvilla syillä.
Ja yleisesti ottaen, väite, jota ei voi todentaa lähdeviittein, on vain provokatiivinen heitto. Eikä oikein itselle aukea, miksi tälläkin asialla pitäisi provoilla ja siten sekoittaa mahdollisesti ketjua lukevia sukututkimuksen noviiseja.
Suvussani on muuan torppari ottanut n. 1840 nimekseen Heurlin, ja sitä hänen jälkeläisensä edelleenkin käyttävät. Jämsässä oli edellisessä vuosisadan vaihteessa Heurlin-niminen kirkkoherra, ja hänen sukulaisensa aateloitiin nimellä af Heurlin siten, että esi-isäni kyllä sai nimestä tietoa hyvinkin. Hänen tuleva vaimonsa nimittäin palveli varakkaalla kauppalaivuri/kauppiaalla, jonka luona mitä todennäköisimmin keskusteltiin tästä Lappeenrannan maaherran saamasta kunnianosoituksesta. Papit kyllä kirjoittelivat nimen kirjoihinsa miten milloinkin, mutta oikeassa asussa se lopulta vakiintui..