Paripv sitten tein testin ja se näytti positiivista. Olen siis raskaana ja aivan onnesta soikea, mutta pelottaa ja oon ihan paniikissa samaan aikaan.
olemme aika nuoria, mies 22, minä 23. ja miestäkin jännittää.
Mä panikoin synnytystä eniten, mua pelottaa se, olen nyt jo ihan paniikissa, siis jännittelen ja perhosia masu täynnä kokoajan. kaikenaikaa. en saa ajatuksiani synnytyksestä pois, no tottakai vielä ajatukset ihan sekasi, ku ultra aika on n.viikon päästä. ei vois uskoa, että todella olisin raskaana, mutta ajatukset ja fiilarit ihan sekasin.
Olen tosi pieni nainen, ihan tosi kapea ja laiha. Pelkään, että ne arvioi lapsen painon väärin, ja se ei mahdukkaan mun lantiosta. kuulun kauhujuttuja, että jollaki oli arvioitu väärin, ja ne repiessään sitte lapsi oli kuollu ku oli yli 5 kilonen, ja äidillä revenny paikat nii pahasti, että ei voinu enää pissata ja kakata normaalisti. pelkään että jotai käy ja menetän naiseuteni kokonaan. Haluan hyvän ja normaalin synnytyksen, mutta nää asiat vaan tunnetusti vaivaa. Oon ihan paniikisa suoraansanottuna, ja pelkääne ttä siitä paniikista menetän tajuni synnytyksessä. kaikkee tässä nyt miettii.
olemme aika nuoria, mies 22, minä 23. ja miestäkin jännittää.
Mä panikoin synnytystä eniten, mua pelottaa se, olen nyt jo ihan paniikissa, siis jännittelen ja perhosia masu täynnä kokoajan. kaikenaikaa. en saa ajatuksiani synnytyksestä pois, no tottakai vielä ajatukset ihan sekasi, ku ultra aika on n.viikon päästä. ei vois uskoa, että todella olisin raskaana, mutta ajatukset ja fiilarit ihan sekasin.
Olen tosi pieni nainen, ihan tosi kapea ja laiha. Pelkään, että ne arvioi lapsen painon väärin, ja se ei mahdukkaan mun lantiosta. kuulun kauhujuttuja, että jollaki oli arvioitu väärin, ja ne repiessään sitte lapsi oli kuollu ku oli yli 5 kilonen, ja äidillä revenny paikat nii pahasti, että ei voinu enää pissata ja kakata normaalisti. pelkään että jotai käy ja menetän naiseuteni kokonaan. Haluan hyvän ja normaalin synnytyksen, mutta nää asiat vaan tunnetusti vaivaa. Oon ihan paniikisa suoraansanottuna, ja pelkääne ttä siitä paniikista menetän tajuni synnytyksessä. kaikkee tässä nyt miettii.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei pieni panikointi pahaa tee, kunhan pysyt järjissäsi. Suomessa synnytys on todella turvallista. Voit tietysti lukea kauhujutut synnytyksistä, mutta ei siinä ole paljoa järkeä, riskit ovat hyvin pienet. Yhtä hyvin voit lukea lääkärikirjaa muistakin aiheista ja todeta, että sinulla on kaikki maailman pahimmat taudit.
Ei äidin pienuus meinaa, ettei lapsi mahdu ulos. Lantion joustavuudesta ja väljyydestä se on kiinni. Reippain mielin vain eteenpäin. Sinulla on paljon suurempi riski joutua liikenneonnettomuuteen kuin vammautua synnytyksessä. Ja tosiaan, suomessa syynätään odottavat äidit hyvin tarkkaan. Suomessa lapsikuolleisuus on maailman alhaisinta! Onnea!!
Melkein uskallan sanoa, että hyvin se menee! Itsekin olen aika hentorakenteinen, mutta lantiossa on kuulemma reilusti tilaa ja synnytys menikin tosi helposti. Ulkomitoilla ei kuulemma juurikaan ole tekemistä lantion sisämittojen kanssa. Lääkärikäynnilläkin varmasti selviää suositeltu synnytystapa ja jos käykin vaikka niin, että et luota lääkäriin, käy rohkeasti jonkun toisen luona. Synnytyksessä sitä automaattisesti keskittyy niin täysillä itse suoritukseen että ei siinä yleensä kai tule mieleen panikoida yhtään mitään :) Tsemppiä!
Ja kuten edelliset sanoivat, ulkomitat eivät korreloi millään tavalla lapsen mahtumista.
Minäkin pieni. 155cm ja 50 kg (raskauden lopussa 57kg) ja synnytystapa-arvio tehtiin. Käsin tunnusteltiin joustavuus ja joustavuutta kuulemma löytyi vaikka muille jakaa. Ja näin se varmasti olikin, koska molemmat synnytykset sujuneet hyvin ja nopeaa. Nelikiloisten lasten pyöräyttäminen ei ollut ongelma. Ei tikin tikkiä kummastakaan.
Naisten (oli sitten synnyttäneet eli ei) niin kannattaa pitää aina "alakerran" lihaksistosta huolta. Ei se mitenkään väljäksi muutu kunhan jumppaat lihaksiasi sitten synnytyksen jälkeen. Sisareni tekee kohdunpohjanlihas testejä laitteilla työkseen. Halusin mielenkiinnosta plussauksen jälkeen testata lihaksiston, että sitten pystytään vertaamaan mikä tilanne on synnytyksen jälkeen. 2 lasta peräkkäin. 3 kuukautta toisen synnytyksen jälkeen lihaksisto oli paremmassa kunnossa kuin raskautuessa. -Mutta silloin en vielä osannutkaan niistä huolehtia. Eli ihan propagandaa, että alaosasto siitä huononisi. (Tottakai niin voi käydä, jos et jumppaa)
Kyllä kaikille varmasti tulee jonkinmoinen onnesta sekaisin paniikki kun saa tietää raskaudesta. Siinä tulee kaikki pelot ja toiveet esille. Sen kanssa vaan täytyy oppia elämään. Alussa et voi tehdä mitään muuta kuin elää terveellisesti ja ristiä kätesi, että kaikki sujuisi hyvin. Raskaaksi tulemisen jälkeen pelot lisääntyvät eivätkä ne lopu synnytykseen. Sitten tulee huoli pikkuisesta. Jatkossakin ne on ne meidän rakkaat lapset jotka saavat äitin huolesta sekaisin... Onko kuumetta?, miksi ei syödä?, onkohan tuo joku kasvain ?(hyttysen purema...) -Eli ihan normaaleja tunteita tunnet, mutta ei todellakaan kannata odottaa, että huolet jäävät synnytykseen. Siitä ne vasta alkavat, tarkoitan positiivisessa mielessä.
Onnea odotukseen ja vaikka kauhujuttuja synnytyksistä kuulee, niin onneksi aika harvoille tulee pahoja repeämiä. Tietysti se on laiha lohtu sellaisen kohdalla, jolle niin käy. Ihan ilman kipua synnytyksestä harvoin pääsee, mutta omani ainakin ovat menneet todella kivasti ja kipu on ollut ihan siedettävää. Mitään kipulääkityksiä en tarvinnut kummankaan synnytyksessä. Epiduraalia tarjottiin ensimmäisessä ja spinaalia toisessa, mutta kun kipu ei ollut niin kovaa, niin en ottanut.