Mitäköhän sitä tekisi...eli olisiko kellään neuvoa? Tosin itse kai nämä pitäisi ratkaista.
Mä olen syvästi rakastunut naiseen, jota tapailin silloin tällöin muutaman kerran. Tämä tunnetila ei anna sitten millään periksi. Muistelen jatkuvasti meidän iloisia hetkiä ja surullisien hetkien kääntymistä iloisiksi. Mahtavaa tunnetta kuinka tunsin olla hänen lähellä...jokainen suudelma oli kuin ensi suudelma 16v poikasella. On tosi kipeä fiilis, kun tämä neito muutti takaisin kotiseudulleen...on tosi tyhjä olo. En saa millään unohdettua häntä. Ja kun uskon hänenkin tuntevan minua kohtaan suht samanlailla. Voin toki olla väärässäkin. Mutta uskoisin hänen olevan olosuhteiden uhri...koska hän on seurustellut pidempään ja on kihlattu. DÄÄÄÄÄM
En uskalla ottaa yhteyttäkään, koska luulen pilaavani kaiken. En halua olla ahdistava millään lailla...eli en halua millään tavoin loukata häntä tai saada pahalle päälle minun takiani. Mä kohta räjähdän näiden tunteiteni kanssa. Sehän siinä onkin, kun en ole aiemmin samanlailla tuntenut...
Helppoahan se olisi vain unohtaa ja juosta baariin etsiä uutta...mutta kun en ole sitä tyyppiä. Odotellut olen sitä oikeata ja nytten kun siltä tuntuu, niin käy näin. No en tidä...ehkä se ei sitten ollut vain minulle tarkoitettu.
En haluaisi antaa periksi...mutta ehkä on pakko antaa olla.
Rakastan sinua, missä ikinä oletkin!!!
-KUIHTUNUT SYDÄN-
Mä olen syvästi rakastunut naiseen, jota tapailin silloin tällöin muutaman kerran. Tämä tunnetila ei anna sitten millään periksi. Muistelen jatkuvasti meidän iloisia hetkiä ja surullisien hetkien kääntymistä iloisiksi. Mahtavaa tunnetta kuinka tunsin olla hänen lähellä...jokainen suudelma oli kuin ensi suudelma 16v poikasella. On tosi kipeä fiilis, kun tämä neito muutti takaisin kotiseudulleen...on tosi tyhjä olo. En saa millään unohdettua häntä. Ja kun uskon hänenkin tuntevan minua kohtaan suht samanlailla. Voin toki olla väärässäkin. Mutta uskoisin hänen olevan olosuhteiden uhri...koska hän on seurustellut pidempään ja on kihlattu. DÄÄÄÄÄM
En uskalla ottaa yhteyttäkään, koska luulen pilaavani kaiken. En halua olla ahdistava millään lailla...eli en halua millään tavoin loukata häntä tai saada pahalle päälle minun takiani. Mä kohta räjähdän näiden tunteiteni kanssa. Sehän siinä onkin, kun en ole aiemmin samanlailla tuntenut...
Helppoahan se olisi vain unohtaa ja juosta baariin etsiä uutta...mutta kun en ole sitä tyyppiä. Odotellut olen sitä oikeata ja nytten kun siltä tuntuu, niin käy näin. No en tidä...ehkä se ei sitten ollut vain minulle tarkoitettu.
En haluaisi antaa periksi...mutta ehkä on pakko antaa olla.
Rakastan sinua, missä ikinä oletkin!!!
-KUIHTUNUT SYDÄN-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysy suoraan its the only way...
Et sä siinä satuta sitä naista yhtään enempää, etkä satuta itseäsikään.. pääset siitä yli jos vastaus on kielteinen, jos ei ole niin anna olla ja etsi uus. Tylyä mutta totta
Varatun valintaa kannattaa kyllä kunnioittaa, sillä kolmanneksi pyöräksi alkaminen satuttaa kaikkia.
Asetat neitosen vaikeeseen tilanteeseen, jos ilmaiset hälle tunteesi nyt kun hän on jo lupautunut toiselle...
Voihan olla, että romantisoit mennyttä vain siksi, että olet yksin. Toisen on helpompaa jatkaa elämäänsä kun on löytänyt uuden rakkaan rinnalleen. Ei hän sua varmasti ole unohtanut, mutta hänen tarpeensa on tyydytetty eikä hänellä välttämättä ole mitään intoa haikailla menneitten perään niin kuin sulla kuulostaa olevan.
Tää on näitä rakastamisen vastuujuttuja, joita ei tietenkään rakastuneena halua edes ajatella. Mutta kantsis kyllä, ennen kuin hankkii mutkia elämäänsä.
Rakastamista on myös se, että kykenee päästämään toisen vapaaksi.
...äskeisestä.
Pitäisihän se kunnioittaa sellasta parisuhdetta. Tiedetään. Olen joutunut itse joskus samanlailla alta vastaajaksi ja ei tunnu hyvältä. Ja nyt tuleekin se, että miksi et sitten kunnioita, jos tiedät miten pahalta tuntuu. Kysynpä vaan, että mitä tässä nykymaailmassa enää kunnioitetaan....? No ei kyllä pitäisi mennä massan mukana.
Eli minä olin se kolmaspyörä, joka meni "kuokkimaan" pitkään kestäneen parisuhteen väliin. Eli tapailtiin vaikka hän seurusteli.
No olen mä nyt päättänyt jättää hänet täysin rauhaan lemmenlurituksilta ainakin...vaikka kipeää se tekee antaa kaiken vain unohtua, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...olla vain ystäviä. No hänellä on pallo!
Itse olen kokenut saman...tosin toisela puolelta...
olin eronnut juuri edellisestä poikaystävästäni kun tapasin ystäväni kautta ihanan ja mukavan miehen..en kuitenkaan pystynyt tuntemaan häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä vaikka suudelmiakin vaihdoimme (minun aloitteestani:/)
Hän selvästikkin olisi halunnut jotain muutakin.
Muutaman kuukauden päästä saimme entisen poikaystäväni kanssa välimme selviksi ja päätimme jatkaa vielä yhteistä elämää..
Hän ottaa minuun vielä silloin tällöin yhteyttä ja mieleni tekisikkin vastata hänen viesteihinsä, mutta kunnioituksesta miestäni kohtaan ja hänen pyynnöstään en vastaa..
Nykyisin olemme poikaystäväni kanssa kihloissa ja asumme yhdessä, mutta siltikkin vielä ajattelen mitä olisi voinut tapahtua. Jos tunnistat tästä itsesi, tarkoitus ei ikinä ollut loukata tai satuttaa mitenkään.. olin aidosti sinusta kiinnostunut mutta ajoitus ei olisi voinut olla huonompi entisten tunteiden vielä myllertäessä..