Vain yksi elämä.

on, jos lapsi on vauvaiästä saanut ihanat adoptiovanhemmat ja teini-iän sekä ylä-asteen alkaessa tulee kuin nyrkkiä päähän. Eli biologiset, aiemmin todettu huumeongelmaiset vanhemmat, haluavatkin nyt liki aikuiseksi kasvatetun pojan takaisin itselleen. Poika ei tunne vanhempiaan. On toki halutessaan käynyt tapaamassa heitä. Ei tunne tarvetta lähteä perheestään. Onko Suomi niin paska valtio, että erottaa pojan todellisista huoltajistaan ja vanhemmistaan. Toivon, ettette lähde tälle linjalle. Itse olen sotalapsen lapsi. Isäni lähetettiin Ruotsiin. Palasi, nai äitini, sotaa kärsineen tytön. Ei ole lapsuudessa, eikä koskaan ole ollut hellyyden sanaa. Yrittäkää nyt huoltopuolen henkilökunta käsittää, että edellä mainitsemani lapsi ei halua huumerinkiin, haluaa olla kotona.
Koska , tiedän, että lapselle on parempi olla lapsuudessaan viettämässä kodissa, kuin katsomassa teini-ikäisenä huumehommia.