Eli olen terapiapaikkani lääkärillä.
Ongelmani on masennus ja erillainen jännitys.
Kysyin että olisiko minun mahdollista saada sähköhoitoa, mutta kuulemma ei...
Huoh, montako kertaa itsemurhaa (olen joutunut teholle kahdesti kun yritin lääkkeillä) pitää yrittää että mut otetaan tosissaan?
Myöskin vaikutan tosi kiltilta ja hiljaiselta, en masentuneelta kaiken elämän nähneeltä - en vain osaa puhua terapiassa enkä lääkärissä enkä käyttäydy kuin oma itseni sillä pelkään arvostelua jolloin lääkäri luulee että kaikki on normaalia paremmin.
MUTTA KUN EI OLE!
Syy oli että en ole kokeillut tarpeeksi mielialalääkkeitä.
Olen syönyt kolmea mielialalääkettä ja ne eivät ole toimineet, eivät ole vaikuttaneet minuun.
Olen vihainen ja pettynyt, jokapäiväinen on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, väsymystä, mielialanvaihtelua, perheenjäsenien hakkaamista, ylensyömistä, paastoamista ja kaikkea ihan hullua mitä kuvitella saattaa - EN OLE TERVE!
Okei jotakin saattaa naurattaa tämä avautumiseni, mutta minä olen vihainen ja surullinen. Ymmärrän kyseisen hoidon vaarat ja ymmärrän että joutuisin olla sähköhoidon jälkeen sairaalassa hoidon onnistumisen takaamiseksi (palaako muisti, auttoiko pahaan oloon).
Miksi kaikkeen pitää olla hirmu kriteerit? Suomessa on paljon masentuneita ihmisiä jotka eivät saa oikeanlaista apua, tai tarpeeksi apua.
Vitut, mä vaihdan lääkäri - vihaan sitä ämmää ja sen tyhmää arvostelevaa ilmettä.
Ongelmani on masennus ja erillainen jännitys.
Kysyin että olisiko minun mahdollista saada sähköhoitoa, mutta kuulemma ei...
Huoh, montako kertaa itsemurhaa (olen joutunut teholle kahdesti kun yritin lääkkeillä) pitää yrittää että mut otetaan tosissaan?
Myöskin vaikutan tosi kiltilta ja hiljaiselta, en masentuneelta kaiken elämän nähneeltä - en vain osaa puhua terapiassa enkä lääkärissä enkä käyttäydy kuin oma itseni sillä pelkään arvostelua jolloin lääkäri luulee että kaikki on normaalia paremmin.
MUTTA KUN EI OLE!
Syy oli että en ole kokeillut tarpeeksi mielialalääkkeitä.
Olen syönyt kolmea mielialalääkettä ja ne eivät ole toimineet, eivät ole vaikuttaneet minuun.
Olen vihainen ja pettynyt, jokapäiväinen on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, väsymystä, mielialanvaihtelua, perheenjäsenien hakkaamista, ylensyömistä, paastoamista ja kaikkea ihan hullua mitä kuvitella saattaa - EN OLE TERVE!
Okei jotakin saattaa naurattaa tämä avautumiseni, mutta minä olen vihainen ja surullinen. Ymmärrän kyseisen hoidon vaarat ja ymmärrän että joutuisin olla sähköhoidon jälkeen sairaalassa hoidon onnistumisen takaamiseksi (palaako muisti, auttoiko pahaan oloon).
Miksi kaikkeen pitää olla hirmu kriteerit? Suomessa on paljon masentuneita ihmisiä jotka eivät saa oikeanlaista apua, tai tarpeeksi apua.
Vitut, mä vaihdan lääkäri - vihaan sitä ämmää ja sen tyhmää arvostelevaa ilmettä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lääkäreitä vaivaa tiedonpuute! Mitä kauemmin minua "hoidetaan", sen paremmin minulle on selvinnyt että melkein yhtä hyvin voisin kysyä apua putkimieheltä. Vaikka lääkkeet eivät auta, niitä minulle tarjotaan lisää. Olen terapiassakin viidennen kerran jo.
"Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results." - Albert Einstein
Joskus oikean masennuslääkkeen löytyminen vie aikaa. Mikäli vastetta ei ala löytymään kolmen lääkekokeilun jälkeen, niin tulisi mielestäni arvioida onko kyseessä masennus ylipäänsä. Tietysti on olemassa mahdollisuus testata eri lääkeyhdistelmiä tehostamaan masennuslääkkeen vaikutusta esim ketiapiini jokin ssri-lääke.
Ketjun aloittajan oireet voivat liittyä moneen muuhunkin psykiatriseen ja/tai neurologiseen häiriöön.
Omien kokemuksieni perusteella voisin sanoa että masennus, mikäli siihen ei liity muuta, niin on aika selkeä ja monesti helppo hoitoinenkin.
Ennustetta sitten heikentää muut mahdolliset sairaudet/häiriöt.
Mielestäni ketjun aloittaja voisi keskustella näistä asioista lääkärinsä kanssa.
Ihan hyvin voisit mainita vaikka tutkimusjaksosta jollekkin osastolle missä moniammatillinen työryhmä arvioisi tilannetta.
Rauhallista kesäkuuta
t Hoitsuvaan
Ei niitä mikään vaivaa.Nehän on terveitä kuin pukit!
Ne on sekasin kun syö nappeja itekin. Nehän tietää parhaat mixit napeille.
Miten olla sekasin parhaiten ettei potilaat huomaa? Haha
22 vuotias mies oon ja vittu saatana mäkin vihaan kaikkia. Ei vois vähempää kiinnostaa. vitun lääkärit kun ei voi määrätä just sitä hoitoa mitä eniten itse haluis. Taitaa olla vaan sadistisia paskiaisia jotka haluu määräillä toisten ihmisten elämää ja tehdä siitä vielä vaikeampaa.
Juuri niin. Lääkäreitä vaivaa ammattitaidottomuus. Minäkin tiedän paljon paremmin hyvistä hoitomuodoista kuin alan ammattilaiset vaikka mulla ei ole edes mitään koulutusta.
Itse lääkärinä määräisin vaikka heti sähköhoitoa jos potilas sitä haluaa tai mitä tahansa muuta hoitoa kuin lääkkeitä.
Mitäs hoitoa te haluatte?
Sähköhoidolla voi olla myönteisiäkin vaikutuksia, vaan se tiedetään, että lähimuisti lähtee yms. kognitiivisia ongelmia.
"jokapäiväinen on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, väsymystä, mielialanvaihtelua, perheenjäsenien hakkaamista, ylensyömistä, paastoamista ja kaikkea ihan hullua mitä kuvitella saattaa"
Siis hakkaatko sinä vai hakataanko sinua?
Olisikos syytä tehdä tälle asialle jotain?
Minkälaisessa psykoterapiassa käyt ja onko se oikeasti psykoterapiaa eikä vaan keskusteluapua hoitsun kanssa?
Huoh... On lääkäreitä, jotka kuuntelevat ja on lääkäreitä, jotka eivät kuuntele. Kannattaa uhrata aikaa hyvän lääkärin löytämiseksi.
Minulle väitti työpaikkatarkastuksessa lääkäri, että en ole masentunut. Parin kuukauden päästä jäin sairaslomalle. Siitä on 4 vuotta enkä ole työkykyinen vieläkään... Tai ehkä pikkuhiljaa voisin jotain yrittää. :)
Niin todellakin, kun aina toimii oman pään mukaan ja etsii lääkärinkin semmoisen, joka arvon mielenterveyspotilaalle kelpaa, niin johan alkaa hoito tehota.
Te luuserit joudatte mennäkkin pois.Ei yhteiskunta teitä kaipaa pätkääkään eikä ole rahaa hoitoihin varsinkin kun kunnat joutui hallituksen silmä tikuksi ja menettivät valtion osuuksia niin paljon jotta kaikki joudutaan kohta ajaan alas.
Kunnioitus pitää ansaita...Myös lääkärin...
Ymmärrätkö pikkuhiljaa Norjan ammuskelijaa..Miltä siitä on tuntunut..?
Ennen kun pääsi hoitoon...
Mitä nää itteäs telot ? Tietäisin heti ketä teloisin =)
Terapeuttia saa vihata.
Voisit pohtia, miksi vihaat terapeuttia ja miksi tulkitset hänen ilmeensä tyhmäksi ja arvostelevaksi.
Voihan sitä uskoa,että sähkötäräys auttaa, niin sitten se auttaa, mutta kyllä sinun asiasi näyttävät olevan sen verran sekaisin ettei siinä millivoltit auta.
Se on väärin, että sinulle uskotellaan lääkkeiden olevan tehokkaita.
Ja voi olla ettei se terapialajia tai terapeutti sovi sinulle.
Mutta olis kyllä aiheellista koko perheen voimin ryhtyä setvimään asioita.
Opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Nämä ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihminen kokee etäisyyden tahtoonsa masentavana, ja ulkoiset ajatukset tuntuvat pakottavilta, ja sitä ne myös ovatkin. Pahinta asiassa on se, että ne ovat omassa mielessä, koska niitä on sinne iskostettu lapsuudesta lähtien. Seuraus on se, että ihminen kokee olevansa ansassa, sillä tahto yrittää nousta esille mutta ajatukset pakottavat eri suuntaan. Mikäli tästä johtuva masennus ei katoa lääkitsemällä, niin ihminen kokee itsemurhan oleva ainoa ratkaisu. Pysyvä ratkaisu on etä paljastaa nämä ulkoiset ajatukset mielestään, jonka tapahduttua oma tahto pääsee nousemaan esille ja elämä muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi elämäksi jonka ihminen tahtoo. Tässä asiassa ei ole kompromissejä, joko elämä on sellainen jonka tahdot, tai sitten se ei ole. Aika helppo ymmärtää seuraukset noista kahdesta vaihtoehdosta. Lääkitseminen ei ratkaise ongelmaa, se vain estää oireen, eli masennuksen, näkymistä.
Kannattaa lukea hyvä kirja joka kuvailee sisäisen todellisuuden todella tarkalla tavalla, ja jonka avulla tulee tietoiseksi itsestään ja omasta tahdostaan. Kirjan nimi on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja.