Rakkaus

Mikä on väärää siis rakkautta?

mummomuori kirjoitti:

Mikä on väärää siis rakkautta?

Ehkä pitäisi pikemminkin kysyä, mikä on aitoa rakkautta ja mikä taas ei.

Tein tämän aloituksen tasapainottaakseni juuri sitä, että kun tiedämme mikä on syntiä ja mikä pahaa.

Osaatko sinä kertoa kuinka rakkaus näkyy jokapäiväisessä elämässäsi?

Millainen käsitys?

Et siis usko että rakkautta on olemassa? Koetko että itsekään et kykene enää rakastamaan?

Eli Uusi Testamentti on kristittyjen temppu saada Jumala näyttämään ”paremmalta”?

mummomuori kirjoitti:

Eli Uusi Testamentti on kristittyjen temppu saada Jumala näyttämään ”paremmalta”?

Vanhan testamentin jumala on luultavasti koko kaunokirjallisuuden epämiellyttävin hahmo: kateellinen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; kostonhimoinen, verenhimoinen etninen puhdistaja; naisia vihaava, homofobinen, rasistinen, lapsi-, kansan- ja veljesmurhanhimoinen, ruttoa levittävä, suuruudenhullu, sadomasokistinen, oikukas, pahantahtoinen koulukiusaaja.

-Richard Dawkins

*Eli Uusi Testamentti on kristittyjen temppu saada Jumala näyttämään ”paremmalta”? *

-Jep ja he epäonnistuivat siinä todella surkeasti, jumala ei tee koko kirjassa tuskin yhtäkään tekoa silkasta rakkaudesta ja lopussa hän uhkaa tappaa joidenkin arvioiden mukaa 99% ihmiskunnasta, tuskia säästelemättä.

"Teillä on pitkäaikainen ystävä......"

Mikäli arvosteluun on ollut syytä, se pitää pystyä kestämään. Mikäli kyseessä on vain alhainen ja pahantahtoinen käyttäytyminen, todellista ystävyyttä ei ole ollutkaan, vain harhakuvani sellaisesta. Opin olemaan luottamatta kyseiseen henkilöön ja en hakeudu hänen seuraansa.

Meillä uskonnottomilla ei oneksi ole velvoitetta rakastaa kaikkia lähimmäisiämme.

"Lapsenne on jäänyt kiinni näpistyksestä....."

Jotain on selvästikkin vialla. Asiaan pitää puuttua ja hoitaa se kuntoon. Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea ja ohjausta. Heidän oma kontrollinsa ei ole vielä täysin kehittynyt. Vanhenpien tulee auttaa lastaan, vaikka se ei aina tuntuisi mukavalta kummastakaan osapuolesta. Homma pitää kuitenkin hoitaa taitavasti, ettei suhteet mene umpikujaan: ohjaamista, tukea ja osallistumista enemmän kuin nalkutusta ja kieltoja.

"Tuntemanne henkilö on toiminut......"

Hieno juttu jos hän on päässyt jaloilleen, aina parempi jos hän on säilyttänyt myös henkisen itsenäisyytensä.

Minun luokseni tuskin kukaan tulee kyselemään uskosta. Jos tulee, niin klerron mielelläni näkemykseni asiasta.

Anteeksianto riippuu täysin siitä, mitä hän on minulle tehnyt. Joitain asioita en tule antamaan ikinä anteeksi. En kuitenkaan pilaa omaa elämääni vihaamalla ketään tai hautomalla kostoa. Hapatkoon omassa liemessään ja minä jatkan kohti vielä onnellisempaa elämää.

"Henkilö käyttäytyy teitä kohtaan hyökkäävästi......."

Ennen kaikkea pitää olla provosoitumatta ja menettämättä malttia.

Luultavasti käyttäytyisin korostetun hillitysti ja kohteliaasti, fiksusti. En lähtisi mukaan hänen peliinsä. Käyttäytymällä itse hyvin, hänen käytöksensä näkyy sitä vasten peilattuna erityisen huonolta. Lisäksi öykkäri ei voi sietää sitä, että hänen öykkäröintinsä ei tehoa johonkin ja syyllistyy helposti ylilyönteihin.


Niinpä niin.

Täällä maailmassa me saamme olla tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa hyvin erilaisissa tilanteissa.

Onneksi useimmat meistä ovat hyviä ja hienoja ihmisiä, jotka on ilo tuntea ja joihin lähemmin tutustumalla saa elämästään ja maailmastaan enemmän irti. Heitä on helppo rakastaa.

On myös meille tärkeitä ihmisiä, jotka aiheuttavat meille ja itselleen ongelmia. Heidän rakastamisensa ei ole aina helppoa, mutta jos jaksamme auttaa heitä, pienetkin onnistumisen hetket antavat paljon.

Sitten on myös ihmisiä, jotka eivät ominaisuuksiensa johdosta sovellu elämään harmoniassa muiden kanssa tai ainakaan enemmistön kanssa. He saavat puolestani jäädä omaan seuraansa.

Tietenkään me ihmiset emme ole vain yhden ominaisuuden väkeä, vaan monien ominaisuuksien summia, joten linjanveto on joskus hyvin hankalaa.

Yritetään sitten.

Tapaus1.
Järkyttyisin ensin, kun kuulisin ystävästäni tuollaista. Ottaisin häneen yhteyttä ja kysyisin, miksi hän on edessäpäin yhtä ja takanapäin toista. Hänen suhtautumisestaan riippuisi paljon, miten itse häneen suhtaudun. Joko antaisin anteeksi tai alkaisin suhtautua häneen viileämmin ja ottaisin välimatkaa.

Tapaus2.
Huolestuisin lapsestani. Kysyisin häneltä, miksi hän teki niin, ja yrittäisin saada selville ehkä laajempiakin syitä hänen käytökseensä. Puhuisin asiasta puolisoni kanssa ja tarvittaessa joidenkin muidenkin ihmisten kanssa.
Toivottavasti lapseni tuntisi, että hänestä itsestään välitetään, mutta tuollaisia tekoja ei hyväksytä.

Tapaus3.
Eihän tuo ihminen minua vastaan olisi rikkonut, joten miksi hän olisi vailla minun anteeksiantoani? Vai tarkoitatko, että hän olisi vailla Jumalan anteeksiantoa minun välitykselläni? Sanoisin, että ihmisestä ei sellaisen välittäjäksi ole.
Olisin hyvilläni hänen mielenmuutoksestaan ja näyttäisin sen. Kertoisin hänelle uskosta sitä mitä siinä minulle "annettaisiin".

Tapaus4.
Olisin vihainen. Sanoisin tuolle ihmiselle, että olepa hyvä ja ole ihmisiksi.
En rähjäisi tai muuta sellaista, vaan olisin vain hänelle niin vihainen ja niin kauan, että lopettaisi vähin äänin. Olisin hämmästynyt, jos ei lopettaisi. Sitten täytyisi ottaa yhteyttä johonkin asiaankuuluvaan tahoon, koska tuollainenhan lienee jo lainvastaistakin.

tällasta kirjoitti:

Yritetään sitten.

Tapaus1.
Järkyttyisin ensin, kun kuulisin ystävästäni tuollaista. Ottaisin häneen yhteyttä ja kysyisin, miksi hän on edessäpäin yhtä ja takanapäin toista. Hänen suhtautumisestaan riippuisi paljon, miten itse häneen suhtaudun. Joko antaisin anteeksi tai alkaisin suhtautua häneen viileämmin ja ottaisin välimatkaa.

Tapaus2.
Huolestuisin lapsestani. Kysyisin häneltä, miksi hän teki niin, ja yrittäisin saada selville ehkä laajempiakin syitä hänen käytökseensä. Puhuisin asiasta puolisoni kanssa ja tarvittaessa joidenkin muidenkin ihmisten kanssa.
Toivottavasti lapseni tuntisi, että hänestä itsestään välitetään, mutta tuollaisia tekoja ei hyväksytä.

Tapaus3.
Eihän tuo ihminen minua vastaan olisi rikkonut, joten miksi hän olisi vailla minun anteeksiantoani? Vai tarkoitatko, että hän olisi vailla Jumalan anteeksiantoa minun välitykselläni? Sanoisin, että ihmisestä ei sellaisen välittäjäksi ole.
Olisin hyvilläni hänen mielenmuutoksestaan ja näyttäisin sen. Kertoisin hänelle uskosta sitä mitä siinä minulle "annettaisiin".

Tapaus4.
Olisin vihainen. Sanoisin tuolle ihmiselle, että olepa hyvä ja ole ihmisiksi.
En rähjäisi tai muuta sellaista, vaan olisin vain hänelle niin vihainen ja niin kauan, että lopettaisi vähin äänin. Olisin hämmästynyt, jos ei lopettaisi. Sitten täytyisi ottaa yhteyttä johonkin asiaankuuluvaan tahoon, koska tuollainenhan lienee jo lainvastaistakin.

Lue lisää

Ok, ihan hyviä vastauksia. Mutta tarkennetaan; Entä rakkaus?

1 Kysyisit ja sitten päättäisit hylkäätkö vai et, riippuen siitä kuinka kiva hän on sinulle.

Ei sinuun koskisi ystäväsi teko? Kuinka surisit sitä? Näyttäisitkö hänelle sen, kuinka paljon sinuun sattuu hänen tekonsa? Mitkä asiat saisivat sinut antamaan anteeksi? Jos ystävyys päättyisi, surisitteko sitä yhdessä?

2
Puhuisit ja sitten puhuisit. Ottaisit koko yhteisön siihen mukaan.

Kuten edellä, mitkä asiat saisivat sinut antamaan anteeksi? Näyttäisitkö kuinka tunteesi lapselle? Joutuisiko hän mitenkään hyvittämään tekoaan? Kuinka arvelet hänen ymmärtävän sen, miksi tuollainen teko on väärin?

3
Iloitsisit ja sitten puhuisit omasta uskosta.

Kertoisiko hänelle, kuinka vaikea tie hänellä on edessään? Kertoisitko rehellisesti että usko ei ole mikään taikasauva, vaan että hän tulee kohtaamaan omat pahat tekonsa muiden ihmisten suhtautumisten kautta aina uudestaan ja uudestaan? Olisitko valmis tukemaan häntä hänen uudella tiellään? Että muut ihmiset voivat jopa tuomita sinut hänen lisäkseen, kun olet hänen kaverinsa.
4
Reagoisit hänen tunnetilaansa ja näyttäisit kuinka paha hän onkaan.

Voisitko miettiä sitä mikä hänet on tuollaiseen vihaan saattanut? Kysyitkö sitä häneltä? Todennäköisesti se et ole sinä vaan joku hänessä oleva juttu. Ottaisitko vastaan tuon pahan olon loukkaantumatta silloin? Sanoisit että toki voit vihata ja puhuisit vain asiaa. Päämääränä että saisit hänet rauhoittumaan tuomitsematta hänen mielipiteitään tai persoonaansa.

mummomuori kirjoitti:

Ok, ihan hyviä vastauksia. Mutta tarkennetaan; Entä rakkaus?

1 Kysyisit ja sitten päättäisit hylkäätkö vai et, riippuen siitä kuinka kiva hän on sinulle.

Ei sinuun koskisi ystäväsi teko? Kuinka surisit sitä? Näyttäisitkö hänelle sen, kuinka paljon sinuun sattuu hänen tekonsa? Mitkä asiat saisivat sinut antamaan anteeksi? Jos ystävyys päättyisi, surisitteko sitä yhdessä?

2
Puhuisit ja sitten puhuisit. Ottaisit koko yhteisön siihen mukaan.

Kuten edellä, mitkä asiat saisivat sinut antamaan anteeksi? Näyttäisitkö kuinka tunteesi lapselle? Joutuisiko hän mitenkään hyvittämään tekoaan? Kuinka arvelet hänen ymmärtävän sen, miksi tuollainen teko on väärin?

3
Iloitsisit ja sitten puhuisit omasta uskosta.

Kertoisiko hänelle, kuinka vaikea tie hänellä on edessään? Kertoisitko rehellisesti että usko ei ole mikään taikasauva, vaan että hän tulee kohtaamaan omat pahat tekonsa muiden ihmisten suhtautumisten kautta aina uudestaan ja uudestaan? Olisitko valmis tukemaan häntä hänen uudella tiellään? Että muut ihmiset voivat jopa tuomita sinut hänen lisäkseen, kun olet hänen kaverinsa.
4
Reagoisit hänen tunnetilaansa ja näyttäisit kuinka paha hän onkaan.

Voisitko miettiä sitä mikä hänet on tuollaiseen vihaan saattanut? Kysyitkö sitä häneltä? Todennäköisesti se et ole sinä vaan joku hänessä oleva juttu. Ottaisitko vastaan tuon pahan olon loukkaantumatta silloin? Sanoisit että toki voit vihata ja puhuisit vain asiaa. Päämääränä että saisit hänet rauhoittumaan tuomitsematta hänen mielipiteitään tai persoonaansa.

Lue lisää

Kuulehan mommomuori, jos et osannut nähdä noissa tarinoissa rakkautta tai sen puutetta, sinulla on vähän heikko kyky ymmärtää inhimillistä elämää. Sinulle pitäisi vääntää kaikki rautalangasta, eikä sekään varmaan oikein auttaisi.

1.Esimerkiksi kuvaavaa on tuo, että päättelit minun ratkaisevan suhteeni ystävääni sen mukaan, kuinka kiva hän olisi minulle! Niinkuin olisin joku aasi!
Sanoin kysyväni, MIKSI hän niin teki. Syyt ratkaisevat ja se, miten hän ylipäänsä suhtautuu ja käyttäytyy. Toisin sanoen, tunnenko voivani edelleen luottaa häneen.
Ei minuun sillä tavalla sattuisi, että voivottelisin oi oi kun minuun sattuu. Jos ystäväni ei osoittautuisi luottamuksen arvoiseksi, olisin järkyttynyt, tuohtunut, vihainen ja myöhemmin surisin ystävyyden loppua, mutta hänelle en puhuisi siitä mitään. Pitäisin etäisyyttä.

2. Minulle on mummomuori tullut usein kirjoituksiasi lukiessani tunne, että olet ilkeä ihminen. Niin tulee nytkin. Vääristelet tahallasi toisen sanomisia saadaksesi ne näyttämään rumilta. Kadun, että vastasin kyselyysi, koska olisihan minun pitänyt arvata.
Ei ihme, että puheesi rakkaudesta ovat noin elämästä irrallaan.

Tässäkin vääristelet, että "ottaisit koko yhteisön mukaan", vaikka sanoin puhuvani (tietysti) lapsen toiselle vanhemmalle ja TARVITTAESSA joillekin muillekin. Jäkimmäinen siis, jos asia osoittautuisi niin vakavaksi, että tarvittaisiin perheen ulkopuolista apua.

Mitä anteeksiannettavaa minulla lapselleni olisi? En tuntisi itseäni loukatuksi. Eihän se teko minua koskenut, rahoja vain.
Kyllä minä huolestuneisuuteni näyttäisin lapselleni, ja sen, että pidän tuollaisia tekoja väärinä, mutta myös sen, että hän itse on rakas ja tärkeä.
Huolestunut olisin siksi, että hän olisi näpistellyt aiemminkin.
Lapsen pitäisi palauttaa rahat, jos hän ei olisi niitä käyttänyt, ja jos olisi, korvata ne viikkorahoistaan tai erilaisilla askareilla.
Olen ajatellut jostakin syystä koko ajan murrosikäistä lasta.

3.Taas tuo moraalittomuutesi jatkuu. Sanoit itse, että tuo henkilö pyytäisi kertomaan uskosta. Niinpä sitten sanoin kertovani uskosta sitä mitä "annetaan". Sinä väännät sen että "puhuisit omasta uskosta".

En voi tietää, mitä puhuisin tuolle ihmiselle uskosta. Sitä mitä annetaan. Sehän riippuisi myös siitä, millainen hän itse olisi ja miten suhtautuisi.
Sinulla tuntuu olevan "rakkauden" kaavat joka tilanteeseen, niinkuin ihmiset eivät olisi ihmisiä vaan robotteja, ja tilanteet eivät olisi uniikkeja ja eläviä.

4. En ottaisi vastuuta tuon ihmisen käytöksestä ja sen syistä. Se vastuu kuuluu hänelle itselleen. Ottaisin vastuun vain siitä, että voin itse olla normaalisti joutumatta häiriköinnin kohteeksi. Siksi olisin vihainen ja myös käyttäisin järeämpiä aseita, jos olisi pakko.
Rakkaus ei ole sitä, että ottaa vastuulleen jokaisen vastaantulijan. Silloin ei voi todella välittää eikä vastata kenestäkään eikä mistään.

tällasta kirjoitti:

Kuulehan mommomuori, jos et osannut nähdä noissa tarinoissa rakkautta tai sen puutetta, sinulla on vähän heikko kyky ymmärtää inhimillistä elämää. Sinulle pitäisi vääntää kaikki rautalangasta, eikä sekään varmaan oikein auttaisi.

1.Esimerkiksi kuvaavaa on tuo, että päättelit minun ratkaisevan suhteeni ystävääni sen mukaan, kuinka kiva hän olisi minulle! Niinkuin olisin joku aasi!
Sanoin kysyväni, MIKSI hän niin teki. Syyt ratkaisevat ja se, miten hän ylipäänsä suhtautuu ja käyttäytyy. Toisin sanoen, tunnenko voivani edelleen luottaa häneen.
Ei minuun sillä tavalla sattuisi, että voivottelisin oi oi kun minuun sattuu. Jos ystäväni ei osoittautuisi luottamuksen arvoiseksi, olisin järkyttynyt, tuohtunut, vihainen ja myöhemmin surisin ystävyyden loppua, mutta hänelle en puhuisi siitä mitään. Pitäisin etäisyyttä.

2. Minulle on mummomuori tullut usein kirjoituksiasi lukiessani tunne, että olet ilkeä ihminen. Niin tulee nytkin. Vääristelet tahallasi toisen sanomisia saadaksesi ne näyttämään rumilta. Kadun, että vastasin kyselyysi, koska olisihan minun pitänyt arvata.
Ei ihme, että puheesi rakkaudesta ovat noin elämästä irrallaan.

Tässäkin vääristelet, että "ottaisit koko yhteisön mukaan", vaikka sanoin puhuvani (tietysti) lapsen toiselle vanhemmalle ja TARVITTAESSA joillekin muillekin. Jäkimmäinen siis, jos asia osoittautuisi niin vakavaksi, että tarvittaisiin perheen ulkopuolista apua.

Mitä anteeksiannettavaa minulla lapselleni olisi? En tuntisi itseäni loukatuksi. Eihän se teko minua koskenut, rahoja vain.
Kyllä minä huolestuneisuuteni näyttäisin lapselleni, ja sen, että pidän tuollaisia tekoja väärinä, mutta myös sen, että hän itse on rakas ja tärkeä.
Huolestunut olisin siksi, että hän olisi näpistellyt aiemminkin.
Lapsen pitäisi palauttaa rahat, jos hän ei olisi niitä käyttänyt, ja jos olisi, korvata ne viikkorahoistaan tai erilaisilla askareilla.
Olen ajatellut jostakin syystä koko ajan murrosikäistä lasta.

3.Taas tuo moraalittomuutesi jatkuu. Sanoit itse, että tuo henkilö pyytäisi kertomaan uskosta. Niinpä sitten sanoin kertovani uskosta sitä mitä "annetaan". Sinä väännät sen että "puhuisit omasta uskosta".

En voi tietää, mitä puhuisin tuolle ihmiselle uskosta. Sitä mitä annetaan. Sehän riippuisi myös siitä, millainen hän itse olisi ja miten suhtautuisi.
Sinulla tuntuu olevan "rakkauden" kaavat joka tilanteeseen, niinkuin ihmiset eivät olisi ihmisiä vaan robotteja, ja tilanteet eivät olisi uniikkeja ja eläviä.

4. En ottaisi vastuuta tuon ihmisen käytöksestä ja sen syistä. Se vastuu kuuluu hänelle itselleen. Ottaisin vastuun vain siitä, että voin itse olla normaalisti joutumatta häiriköinnin kohteeksi. Siksi olisin vihainen ja myös käyttäisin järeämpiä aseita, jos olisi pakko.
Rakkaus ei ole sitä, että ottaa vastuulleen jokaisen vastaantulijan. Silloin ei voi todella välittää eikä vastata kenestäkään eikä mistään.

Lue lisää

Olen pahoillani jos vaikutan ilkeältä. Meillä on paljon ympäripyöreitä sanoja, joita voi ymmärtää monin tavoin. Kun niitä alkaa vähän tarkemmin tarkastella, sieltä alta löytyykin aivan uusia asioita.

Kahdessa ensimmäisessä oli kyse luottamuksesta. Läheiset ihmissuhteet perustuvat siihen missä määrin me voimme luottaa toiseen ja missä määrin meihin itseemme voi luottaa.

”Syyt ratkaisevat… tunnenko voivani edelleen luottaa häneen.”, ”…hänelle en puhuisi siitä mitään.”
”Eihän se teko minua koskenut, rahoja vain.”

Mielenkiintoista on että toisessa tapauksessa syyt ratkaisevat, (tosin et kertonut, mitkä syyt sitten toisivat luottamusta takasin) toisessa ei. Jos siirrytään toisen asemaan, niin eikö sinua kiinnostaisi se että miksi he eivät voineet luottaa sinuun ja jo aiemmin ilmaista ikäviä asioita? Mikä heitä pelotti niin paljon, että mieluummin valitsivat petokset ja valheen?

Itse lähtisin ensin ruotimaan sitä omaa toimintaani. Olenko ihminen jolle ei voi kertoa totuutta silloin, kun se minua itseäni miellytä? Onko minua tarvetta suojella epämiellyttäviltä asioilta? Olisiko minulla tarvetta tehdä sille asialle jotain?

Ystävyys on itselleni hyvin kallis asia. Olisin murtunut, pettynyt ja surullinen. Siksi haluaisin myös ystäväni tietävän ,kuinka tärkeä hän minulle oli ja kuinka luottamuksen takasin saaminen on vaikeutunut. Jotain korvaamattoman arvokasta on tuhoutunut väliltämme. Toivoisin myös että ystäväni oppisi sen, mikä on tärkeää ja osaisi siitä eteenpäin toimia toisin. Ehkä se ei toisi luottamusta takasin, mutta jollain tasolla välimme säilyisivät vielä toimivina.

Kun kyse on omasta lapsesta (murrosikäisestäkin) niin varastaminen omalta vanhemmalta on äärimmäisen loukkaava teko. Sellaiseksi se yleensä on tarkoitettukin. Ihan samaa kysyisin ensin itseltäni ja sitten lapselta. Miksi hän ei uskalla puhua omalle äidilleen?

Usein noiden pelkojen takana on hylkäämisen ja toisen vihastumisen pelko. Lapsella voi olla kyse siitä, että hän kokeilee rajojamme. Kun teen näin, vieläkö rakastat minua? Meidän tehtävä on kasvattaa, joten mitä lapsi oppii? Oppiiko hän rehellisyyden ja luottamuksen rakentamisen mallia, jos hänelle annetaan viesti että rahaahan se vain on? Murrosikäiseltä voi muuten itseltään kysyä, mikä hänen mielestään on kyllin sopiva rangaistus – jos hänelle itselleen tehtäisiin niin, niin miten hän rankaisi toista? Samalla voi kertoa senkin miksi ei enää voi luottaa lapseen, ja mitä se vaati että tuo luottamus kasvaa takasin.

Siksi omien todellisten tunteiden näyttäminen ja niistä kertominen on tärkeää – se kun on se totuus mikä pitää oppia kohtaamaan. Ilman totuutta ei ole rakkautta. Ei rakkaus ole aina mukavaa vaan se yhdessä itkemistä, tuskan tuntemista ja ahdistuksen voittamista.

”kertovani uskosta sitä mitä "annetaan".
”Rakkaus ei ole sitä, että ottaa vastuulleen jokaisen vastaantulijan. Silloin ei voi todella välittää eikä vastata kenestäkään eikä mistään.”

Tässä oli kyse vähän etäisemmistä lähimmäisistä, mutta jolla kummallakin on jotain kipua sydämellään. Kuinka siis osoittaa sitä lähimmäisen rakkautta noissa tilanteissa?

Vastauksistasi tuli jotenkin mielikuvia, ettei heistä oikeastaan tarvitse välittää. Eikä päästää lähelleen. Itseäni oikeasti kiinnostaa että mitä he ovat etsimässä. En osaisi vastata kunnolla ennen kuin saisin sen tietää. Toisen kuunteleminen niin että pyrkii ymmärtämään häntä, on asettumista sen toisen asemaan. Kuunteleminen on yksi osa lähimmäisen rakkautta.

Toisen tunteitakin voi kuunnella. Tuo esimerkki tuli mieleeni muutamista asiakastilanteista. Kielenkäyttö oli hyökkäävää ja ilkeää. Oli vain pysähdyttävä. Mikä minussa laukaisi hänessä tuollaisen tunteen? Olen tietyn ikäinen naisihminen ja ymmärsin että hän on saanut ehkä ikäviä kokemuksia. Kun sain tietää vähän historiaa, oli hänellä ihan aihettakin puolustautua hyökkäämällä, sillä pettymyksiä oli runsaasti. Hän oli siis menettänyt luottamuksensa tietynlaisiin ihmisiin. Siinä oli kova paikka alkaa rakentaa takasin tuota menetettyä luottamusta. Näyttää että kyllä on ihmisiä jotka välittävät ja kuuntelevat.

Eikö sekin ole rakkauden osoittamista? En todellakaan tarkoita että näin aina pitää tehdä. Tarkoitan että näin me juostaan toinen toisemme ohi, näkemättä ja kuuntelematta. Sanoit että minulla on "rakkauden" kaavat. Jos kuitenkin luet nuo aloituksen Raamatun sanat, niin huomaat että sieltä löytyy ne ”kaavat”. Se miten me teemme ne sanat eläväksi, vaatii sen arjen pienten tekojen miettimistä.

mummomuori kirjoitti:

Olen pahoillani jos vaikutan ilkeältä. Meillä on paljon ympäripyöreitä sanoja, joita voi ymmärtää monin tavoin. Kun niitä alkaa vähän tarkemmin tarkastella, sieltä alta löytyykin aivan uusia asioita.

Kahdessa ensimmäisessä oli kyse luottamuksesta. Läheiset ihmissuhteet perustuvat siihen missä määrin me voimme luottaa toiseen ja missä määrin meihin itseemme voi luottaa.

”Syyt ratkaisevat… tunnenko voivani edelleen luottaa häneen.”, ”…hänelle en puhuisi siitä mitään.”
”Eihän se teko minua koskenut, rahoja vain.”

Mielenkiintoista on että toisessa tapauksessa syyt ratkaisevat, (tosin et kertonut, mitkä syyt sitten toisivat luottamusta takasin) toisessa ei. Jos siirrytään toisen asemaan, niin eikö sinua kiinnostaisi se että miksi he eivät voineet luottaa sinuun ja jo aiemmin ilmaista ikäviä asioita? Mikä heitä pelotti niin paljon, että mieluummin valitsivat petokset ja valheen?

Itse lähtisin ensin ruotimaan sitä omaa toimintaani. Olenko ihminen jolle ei voi kertoa totuutta silloin, kun se minua itseäni miellytä? Onko minua tarvetta suojella epämiellyttäviltä asioilta? Olisiko minulla tarvetta tehdä sille asialle jotain?

Ystävyys on itselleni hyvin kallis asia. Olisin murtunut, pettynyt ja surullinen. Siksi haluaisin myös ystäväni tietävän ,kuinka tärkeä hän minulle oli ja kuinka luottamuksen takasin saaminen on vaikeutunut. Jotain korvaamattoman arvokasta on tuhoutunut väliltämme. Toivoisin myös että ystäväni oppisi sen, mikä on tärkeää ja osaisi siitä eteenpäin toimia toisin. Ehkä se ei toisi luottamusta takasin, mutta jollain tasolla välimme säilyisivät vielä toimivina.

Kun kyse on omasta lapsesta (murrosikäisestäkin) niin varastaminen omalta vanhemmalta on äärimmäisen loukkaava teko. Sellaiseksi se yleensä on tarkoitettukin. Ihan samaa kysyisin ensin itseltäni ja sitten lapselta. Miksi hän ei uskalla puhua omalle äidilleen?

Usein noiden pelkojen takana on hylkäämisen ja toisen vihastumisen pelko. Lapsella voi olla kyse siitä, että hän kokeilee rajojamme. Kun teen näin, vieläkö rakastat minua? Meidän tehtävä on kasvattaa, joten mitä lapsi oppii? Oppiiko hän rehellisyyden ja luottamuksen rakentamisen mallia, jos hänelle annetaan viesti että rahaahan se vain on? Murrosikäiseltä voi muuten itseltään kysyä, mikä hänen mielestään on kyllin sopiva rangaistus – jos hänelle itselleen tehtäisiin niin, niin miten hän rankaisi toista? Samalla voi kertoa senkin miksi ei enää voi luottaa lapseen, ja mitä se vaati että tuo luottamus kasvaa takasin.

Siksi omien todellisten tunteiden näyttäminen ja niistä kertominen on tärkeää – se kun on se totuus mikä pitää oppia kohtaamaan. Ilman totuutta ei ole rakkautta. Ei rakkaus ole aina mukavaa vaan se yhdessä itkemistä, tuskan tuntemista ja ahdistuksen voittamista.

”kertovani uskosta sitä mitä "annetaan".
”Rakkaus ei ole sitä, että ottaa vastuulleen jokaisen vastaantulijan. Silloin ei voi todella välittää eikä vastata kenestäkään eikä mistään.”

Tässä oli kyse vähän etäisemmistä lähimmäisistä, mutta jolla kummallakin on jotain kipua sydämellään. Kuinka siis osoittaa sitä lähimmäisen rakkautta noissa tilanteissa?

Vastauksistasi tuli jotenkin mielikuvia, ettei heistä oikeastaan tarvitse välittää. Eikä päästää lähelleen. Itseäni oikeasti kiinnostaa että mitä he ovat etsimässä. En osaisi vastata kunnolla ennen kuin saisin sen tietää. Toisen kuunteleminen niin että pyrkii ymmärtämään häntä, on asettumista sen toisen asemaan. Kuunteleminen on yksi osa lähimmäisen rakkautta.

Toisen tunteitakin voi kuunnella. Tuo esimerkki tuli mieleeni muutamista asiakastilanteista. Kielenkäyttö oli hyökkäävää ja ilkeää. Oli vain pysähdyttävä. Mikä minussa laukaisi hänessä tuollaisen tunteen? Olen tietyn ikäinen naisihminen ja ymmärsin että hän on saanut ehkä ikäviä kokemuksia. Kun sain tietää vähän historiaa, oli hänellä ihan aihettakin puolustautua hyökkäämällä, sillä pettymyksiä oli runsaasti. Hän oli siis menettänyt luottamuksensa tietynlaisiin ihmisiin. Siinä oli kova paikka alkaa rakentaa takasin tuota menetettyä luottamusta. Näyttää että kyllä on ihmisiä jotka välittävät ja kuuntelevat.

Eikö sekin ole rakkauden osoittamista? En todellakaan tarkoita että näin aina pitää tehdä. Tarkoitan että näin me juostaan toinen toisemme ohi, näkemättä ja kuuntelematta. Sanoit että minulla on "rakkauden" kaavat. Jos kuitenkin luet nuo aloituksen Raamatun sanat, niin huomaat että sieltä löytyy ne ”kaavat”. Se miten me teemme ne sanat eläväksi, vaatii sen arjen pienten tekojen miettimistä.

Lue lisää

Tuntuupa turhauttavalta keskustella kanssasi, kun vääntelet ja vääristelet kaiken. Olet kehittänyt sen vääntelyn oikein taiteen asteelle.
Luehan tuo viestini vääntelemättä, niin sieltä ne vastaukset löytyvät.

Ystävä ja alaikäinen oma lapsi ovat eri asia. Ystävän kanssa suhde on tasavertainen, mutta lapsestaan on vastuussa. Jos suhtautuu lapseensa kuin pelkkään ystävään, jotakin on vialla.
Lapsen kohdalla painotin jo ensimmäisessä viestissäni, että yrittäisin saada selville SYITÄ hänen käytökseensä, mutta sitähän sinun ei tyylillesi uskollisena ole sopinut noteerata. Olen vartavasten tuonut esille, että yritetään päästä selville, millaisesta asiasta kaikkinensa on kysymys.
Samaten painotin ystävän kohdalla, että pyrkisin selvittämään syyt hänen toimintaansa. Jos et osaa lukea suomen kieltä, en mahda mitään.

Jos olisin menettänyt kunnioituksen ja luottamuksen ystävää kohtaan, olisin sen menettänyt. Olisin tietysti pettynyt ja surullinen, mutta murtunut en toki olisi. Eihän se ystävyys olisi ollut minulle mikään kainalosauva, jonka katkettua olisin itse lysähtänyt. Seison ihan omilla jaloillani, ja odotan ystävänikin seisovan.
Mennyt ystävyys näyttäytyisi minulle jonkinlaisena kuplana, jossa olin vähän sokea enkä tuntenut toista kunnolla.
En ole koskaan katkaissut välejä kehenkään ihmiseen. Olen vain ottanut etäisyyttä ja vähentänyt kanssakäymisen minimiin.

Kirjoitit pitkät rimpsut besserwisserimäistä hölynpölyä, jota en edes jaksanut lukea kunnolla. Siitä syntyi se mielikuva, että pyörittelet mielessäsi teorioita siitä, miten asioiden PITÄISI mielestäsi olla ja miten PITÄISI toimia, ja ihmisten todellinen elämä menee jossakin ihan muualla. Miten minulle tulee tunne, että elät itse irrallaan tuosta todellisuudesta? Rakkaus on sinulle teoriaa, mutta käytännön kanssa on suuria vaikeuksia? Se käytäntö kun edellyttäisi todellisuudentajua.

tällasta kirjoitti:

Tuntuupa turhauttavalta keskustella kanssasi, kun vääntelet ja vääristelet kaiken. Olet kehittänyt sen vääntelyn oikein taiteen asteelle.
Luehan tuo viestini vääntelemättä, niin sieltä ne vastaukset löytyvät.

Ystävä ja alaikäinen oma lapsi ovat eri asia. Ystävän kanssa suhde on tasavertainen, mutta lapsestaan on vastuussa. Jos suhtautuu lapseensa kuin pelkkään ystävään, jotakin on vialla.
Lapsen kohdalla painotin jo ensimmäisessä viestissäni, että yrittäisin saada selville SYITÄ hänen käytökseensä, mutta sitähän sinun ei tyylillesi uskollisena ole sopinut noteerata. Olen vartavasten tuonut esille, että yritetään päästä selville, millaisesta asiasta kaikkinensa on kysymys.
Samaten painotin ystävän kohdalla, että pyrkisin selvittämään syyt hänen toimintaansa. Jos et osaa lukea suomen kieltä, en mahda mitään.

Jos olisin menettänyt kunnioituksen ja luottamuksen ystävää kohtaan, olisin sen menettänyt. Olisin tietysti pettynyt ja surullinen, mutta murtunut en toki olisi. Eihän se ystävyys olisi ollut minulle mikään kainalosauva, jonka katkettua olisin itse lysähtänyt. Seison ihan omilla jaloillani, ja odotan ystävänikin seisovan.
Mennyt ystävyys näyttäytyisi minulle jonkinlaisena kuplana, jossa olin vähän sokea enkä tuntenut toista kunnolla.
En ole koskaan katkaissut välejä kehenkään ihmiseen. Olen vain ottanut etäisyyttä ja vähentänyt kanssakäymisen minimiin.

Kirjoitit pitkät rimpsut besserwisserimäistä hölynpölyä, jota en edes jaksanut lukea kunnolla. Siitä syntyi se mielikuva, että pyörittelet mielessäsi teorioita siitä, miten asioiden PITÄISI mielestäsi olla ja miten PITÄISI toimia, ja ihmisten todellinen elämä menee jossakin ihan muualla. Miten minulle tulee tunne, että elät itse irrallaan tuosta todellisuudesta? Rakkaus on sinulle teoriaa, mutta käytännön kanssa on suuria vaikeuksia? Se käytäntö kun edellyttäisi todellisuudentajua.

Lue lisää

En halua vääristellä vain tarkentaa.

Halusin kuulla juuri niistä syistä, mitä ne mielestäsi voisivat olla. Et oikein vastannut.

Kuten huomaat, sanoja voidaan ymmärtää monin tavoin. En tarkoittanut murtumista kokonaan, vaan ihan sitä tavallista ”murtumista” mikä tapahtuu kun petymme. Puhun ihan normaaleista tunteista.

Rakkaus on minulle juuri sitä käytäntöä ja arjessa elämistä. Siksi koetan esimerkkien kautta avata asiaa jotta siitä ei tulisi ympäripyöreätä teoriaa. Muutoin voi olla että elämme vain muiden mukaan ja tietynlaista itsekkyyttä ja kovuutta emme ehkä huomaakaan. En tarkoita tällä sinua vaan ihan ylipäätään. Nykyaikaan kuuluu pitää muita etäällä ja välttää tunteita. Saa käyttäytyä samoin kuin se toinen käyttäytyy – kun kerran sinä, niin kyllä sitten minäkin.

Sen ainakin olen jo lapsesta saakka oppinut, että kuuntelemisen taito on aika harvalla.

mummomuori kirjoitti:

En halua vääristellä vain tarkentaa.

Halusin kuulla juuri niistä syistä, mitä ne mielestäsi voisivat olla. Et oikein vastannut.

Kuten huomaat, sanoja voidaan ymmärtää monin tavoin. En tarkoittanut murtumista kokonaan, vaan ihan sitä tavallista ”murtumista” mikä tapahtuu kun petymme. Puhun ihan normaaleista tunteista.

Rakkaus on minulle juuri sitä käytäntöä ja arjessa elämistä. Siksi koetan esimerkkien kautta avata asiaa jotta siitä ei tulisi ympäripyöreätä teoriaa. Muutoin voi olla että elämme vain muiden mukaan ja tietynlaista itsekkyyttä ja kovuutta emme ehkä huomaakaan. En tarkoita tällä sinua vaan ihan ylipäätään. Nykyaikaan kuuluu pitää muita etäällä ja välttää tunteita. Saa käyttäytyä samoin kuin se toinen käyttäytyy – kun kerran sinä, niin kyllä sitten minäkin.

Sen ainakin olen jo lapsesta saakka oppinut, että kuuntelemisen taito on aika harvalla.

Lue lisää

Miten voisin tietää syitä noihin tapauksiin, kun ne ovat kuviteltuja tapauksia. Syythän voivat olla vaikka minkälaisia.
Tämäkin kertoo todellisuudentajun puutteestasi. Et ota huomioon elämän ja ihmisten loputonta moninaisuutta. Haluat vain niitä kaavoja, kun niiden avulla voit kuvitella hallitsevasi sellaista, mikä ei ole kaavoilla hallittavissa.

Kirjoituksistasi tulee epätodellisuuden tuntu. Unelmaa ja teoriaa. Tyypillistä on, että puhut kaunomielellä rakkaudesta ja olet itse ilkeä ja epärehti.

Toivomasi maailma vaikuttaa päättömältä. Siinä toiset katsovat oikeudekseen retkuta lapsenkaltaisina muiden kannettavina, ja toisten tehtävä on kantaa noita retkuajia. Kuka huolehtii elämästä? Ei kukaan, kun yhdet eivät tee itse mitään ja toisten aika ja energia menee heidän paapomiseensa. Minusta suurinta rakkautta muita kohtaan on se, että haluaa löytää omat jalkansa.

tällasta kirjoitti:

Miten voisin tietää syitä noihin tapauksiin, kun ne ovat kuviteltuja tapauksia. Syythän voivat olla vaikka minkälaisia.
Tämäkin kertoo todellisuudentajun puutteestasi. Et ota huomioon elämän ja ihmisten loputonta moninaisuutta. Haluat vain niitä kaavoja, kun niiden avulla voit kuvitella hallitsevasi sellaista, mikä ei ole kaavoilla hallittavissa.

Kirjoituksistasi tulee epätodellisuuden tuntu. Unelmaa ja teoriaa. Tyypillistä on, että puhut kaunomielellä rakkaudesta ja olet itse ilkeä ja epärehti.

Toivomasi maailma vaikuttaa päättömältä. Siinä toiset katsovat oikeudekseen retkuta lapsenkaltaisina muiden kannettavina, ja toisten tehtävä on kantaa noita retkuajia. Kuka huolehtii elämästä? Ei kukaan, kun yhdet eivät tee itse mitään ja toisten aika ja energia menee heidän paapomiseensa. Minusta suurinta rakkautta muita kohtaan on se, että haluaa löytää omat jalkansa.

Lue lisää

No et todellakaan voi tietää, mutta ainahan voi olettaa. Vaikka oman kokemuksen pohjalta.

Tämän ketjun myuötä olen huomannut että rakkaudesta on todella vaikeaa puhua hyvillä sanoilla. Se jotenkin tulkitaan aina negatiivisesti. Ehkä olemme jo niin kyynistyneitä, ettei siedetä mitään hyvää edes rakkaudesta puhuttaessa?

Otan huomioon moninaisuuden. Asiaa vain on vaikeaa lähestyä yleisen teorian kautta, siinä syy.

Totta on että moni heittää vastuuta muille. Senkin takana on noita mainitsemiasi moninaisia syitä. Voin kertoa että työssäni kohtaan heitä, jotka eivät aina osaa huolehtia itsestään. Todella se on myös sitä rakkautta että saa toisenkin kulkemaan niillä omilla jaloillaan.

Toki on hyvä löytää myös ne omat jalkansa ja oppia olemaan itselleen armollinen. Sitä kautta voi löytää myös sen rakkauden niitä kohtaan, jotka eivät sitä ole ansainneet.

mummomuori kirjoitti:

No et todellakaan voi tietää, mutta ainahan voi olettaa. Vaikka oman kokemuksen pohjalta.

Tämän ketjun myuötä olen huomannut että rakkaudesta on todella vaikeaa puhua hyvillä sanoilla. Se jotenkin tulkitaan aina negatiivisesti. Ehkä olemme jo niin kyynistyneitä, ettei siedetä mitään hyvää edes rakkaudesta puhuttaessa?

Otan huomioon moninaisuuden. Asiaa vain on vaikeaa lähestyä yleisen teorian kautta, siinä syy.

Totta on että moni heittää vastuuta muille. Senkin takana on noita mainitsemiasi moninaisia syitä. Voin kertoa että työssäni kohtaan heitä, jotka eivät aina osaa huolehtia itsestään. Todella se on myös sitä rakkautta että saa toisenkin kulkemaan niillä omilla jaloillaan.

Toki on hyvä löytää myös ne omat jalkansa ja oppia olemaan itselleen armollinen. Sitä kautta voi löytää myös sen rakkauden niitä kohtaan, jotka eivät sitä ole ansainneet.

Lue lisää

Se on katsos niin, että hedelmistänsä puut tunnetaan. Jos joku puhuu kauniin lausein palstametreittäin rakkaudesta, mutta on itse kiero ja pahansuopa, niin tuleehan siitä mieleen että kumiseva vaski ja helisevä symbaali.

Nykyajan vaiva on juuri ylettömän runsas ihanteellinen puhe rakkaudesta, joka liikkuu korkealla ihmisten todellisuuden yläpuolella. Se saa ihmiset vaatimaan toisiltaan mahdottomia ja heidät itsensä passivoitumaan, kun eivät he pysty täyttämään ihanteitaan.
Ennen Suomessa ihmiset välittivät toisistaan, kun rakkaudesta elämöimistä pidettiin sopimattomana. Se oli sellaiseen liian syvä ja pyhä asia. Nyt siitä on tehty markkinatavaraa, kaupallista tai psykologista, ja se itse on kauhistunut moista menoa ja mennyt piiloon.

tällasta kirjoitti:

Se on katsos niin, että hedelmistänsä puut tunnetaan. Jos joku puhuu kauniin lausein palstametreittäin rakkaudesta, mutta on itse kiero ja pahansuopa, niin tuleehan siitä mieleen että kumiseva vaski ja helisevä symbaali.

Nykyajan vaiva on juuri ylettömän runsas ihanteellinen puhe rakkaudesta, joka liikkuu korkealla ihmisten todellisuuden yläpuolella. Se saa ihmiset vaatimaan toisiltaan mahdottomia ja heidät itsensä passivoitumaan, kun eivät he pysty täyttämään ihanteitaan.
Ennen Suomessa ihmiset välittivät toisistaan, kun rakkaudesta elämöimistä pidettiin sopimattomana. Se oli sellaiseen liian syvä ja pyhä asia. Nyt siitä on tehty markkinatavaraa, kaupallista tai psykologista, ja se itse on kauhistunut moista menoa ja mennyt piiloon.

Lue lisää

Tässä puhut ihan asiaa. Kuten Sonja tuossa maitisi, meidän kielessämme on todella vähän sanoja, joilla ilmaista rakkautta muuten kuin puhki kulunein sanoin.

Jostain syystä me yhdistämme aika arkisen asian niin yleviin mittoihin, että varsinainen asia jää sen varjoon. En tiedä onko puhe ylettömän runsasta, pikemminkin yksipuolista. Puhutaan vain romanttisesta rakkaudesta ja seksuaalisesta intohimosta kuin mitään muuta ei olisikaan. Näillä hyvä markkinoida tavaraa ihmisille, joilla on jotain onttoa sisällään.

Älkäämme kuitenkaan antako sen lannistaa tai kyynisoida itseämme!

mummomuori kirjoitti:

Tässä puhut ihan asiaa. Kuten Sonja tuossa maitisi, meidän kielessämme on todella vähän sanoja, joilla ilmaista rakkautta muuten kuin puhki kulunein sanoin.

Jostain syystä me yhdistämme aika arkisen asian niin yleviin mittoihin, että varsinainen asia jää sen varjoon. En tiedä onko puhe ylettömän runsasta, pikemminkin yksipuolista. Puhutaan vain romanttisesta rakkaudesta ja seksuaalisesta intohimosta kuin mitään muuta ei olisikaan. Näillä hyvä markkinoida tavaraa ihmisille, joilla on jotain onttoa sisällään.

Älkäämme kuitenkaan antako sen lannistaa tai kyynisoida itseämme!

Lue lisää

Vai että tuollainen veto. Sinun puheitasi kritisoin, ja ymmärsit sen varmasti hyvin, mutta taas väänsit asian nurinniskoin omaksi eduksesi. Kyllä olet k...o.
Sonjaa älä tähän vedä. Hän on rehti.
Tuota kyynistymisen välttämistä voit miettiä, niin ehkäpä se vähentää ilkeilyjäsi.

Hyvää viikonloppua joka tapauksessa!

Miten niin se ei ole rakkautta?

Mitä käsität rakkaudella?

Minusta se on meissä oleva voima, jota käytämme ihan kaikkialla ja voimme käyttää kaikille. Minäkin ihastun varmaan joka päivä, aina on persoonia jotka ovat vain miellyttäviä, ilahduttavia, ajatuksia antavaa, tunteita herättäviä jne.

Miksi heistä ei saisi tykätä? Kyllä itse voin sanoa rakastavani mm. ystäviäni.
Tarkoitat varmaan tuota erotiikkaa. No, joskus mutta ylen harvoin sitä enää sotkeutuu normaaleihin ihastumisiin.

Meidät vain on niin ehdollistettu siihen kun vastapuolena on toista sukupuolta oleva, me havahdumme ajattelemaan sitä, millaista olisi olla hänen kanssaan. Näin me omilla ajatuksillamme ohjaamme tuota eroottisen tunteen syntymistä vaikka sitä ei alun perin ollutkaan. Noin meidät ehkä estetään tuntemasta todellista ystävyyttä sekä rakkautta toisiamme kohtaan. Eikä synny vilpitöntä kiintymystä

Totta on että rakkautta on monenlaista. Sitä on muuallakin kuin vain parisuhteessa.