Blogeja otetaan arvioitaviksi!

Minun blogini ainakin on aivan vapaasti käytettävissä, tässähän on hyvä tilaisuus minullekin nähdä, mitä ihmiset ajattelevat siitä. Linkki tuolla alempana, otsikolla "Väinämö Vaahteran työpäiväkirja - nyt BLOGINA".

Satujose piti tasokasta blogia, mutta se meni salasanan taakse.

Kävin juuri siellä Väinämö Vaahteran blogissa ja sieltä tämä idea syntyikin.

Oli todella upea kuva ja kiva tyyli blogissa, siis todella tyylikäs ulkoasu, mutta tekstiä on vielä sen verran vähän, että on vaikea sanoa millaiseksi blogi tulee muodostumaan tulevaisuudessa. Ulkoasu ja kuvat ovat yksi juttu ja tekstin sisältö sitten toinen. Kun blogista on kyse niin kait tekstin täytyisi olla se osa, joka kantaa eteenpäin päivästä päivään.

Kenet on ajateltu blogin kohderyhmäksi? Ainakaan minä en nyt niihin tuntenut lukeutuvani. Seuraan tässä tulevana aikana minkälaista tekstiä blogiisi tulee.

Tuttavan blogi

http://elamankukkaset.blogspot.com/

Minun runoblogiini saa käydä tutustumassa, kaikenlainen kritiikki otetaan kiitollisena vastaan. www.kiltinkapina.fi

http://sakarisaari.blogspot.com/ siinä meikäläisen blogi. En oikein tiiä miten sitä lähden rakentamaan. Varmaan aika fiilis pohjalta et sinne saattaa tulla ihan mitä vaan.

Niitäkin blogeja, jotka löytyvät osoitteella abortti.blogspot.com saa arvioida ja kritisoida mielin määrin ihan joka taholta.

Mitä muuten ajattelette sellaisesta asiasta, että aletaan toisen kirjoitusten perusteella tekemään kirjoittajista kaikenlaisia diagnooseja? Tämä on ihan uusi ilmiö. Olen palstaillut osoitteessa vauva.fi, aihe vapaa, jonne voi kirjoittaa anonyymisti ja rekisteröitymättä. Siellä on joskus ollut ihmeellisiä palstailijoita, jotka heittelevät ihan ufoja kommentteja kenen tahansa palstalaisen juttuihin, tyyliin onko pillerit jääneet ottamatta jne. Siis mitä mieltä olette tällaisesta ilmiöstä? Ne huutelut ovat usein sellaisia, että ne kertovat enemmän kommentin kirjoittajasta kuin tekstistä, johon kommentti on heitetty. Mutta itsessään tosi tylsä ja kurja ilmiö.

Ja mitä väliä, vaikka vähän pöpi ja pimahtanut jonkun tekstin kirjoittanut olisikin, jos teksti on hyvä! Sekavat kirjoitukset ovat juttu erikseen. Joko ne ovat sekavia siksi, että kirjoittajalla eivät ajatukset ole järjestyksessä tai sitten hän ei todellakaan osaa vielä kirjoittaa, mutta ei ehkä ymmärrä tätä. Ja sekin pitää muistaa, että kun kirjoittelee tekstejä ja niin haluaa niin voi itse valita kuinka totuudenmukaisia tekstit ovat. Ne voivat olla tosijuttu, osittain satua tai kokonaan satua. Ihan on vapaa valinta eikä ole mitään velvollisuutta kertoa lukijoille onko totta vai tarua. Eikä kirjoittajaa voi todellakaan syyttää mistään saati ruveta järjestämään jotain vaikka pakkohoitopaikkaa suljetulle mielisairaalaosastolle jonkun tekstin vuoksi!

http://hideandseekwiththeangels.blogspot.com/

Tässä oma blogini jota olen kirjoitellut jo muutaman vuoden. Kirjoitan milloin lyhyttä proosaa, milloin runoja ja milloin tajunnanvirranomaisia tekstejä. Jos minulta kysytään niin vanhemmat (blogista aikaisemmin löytyvät tekstit) ovat parempia kuin uudempi materiaali. Tekstit ovat tosin melko henkilökohtaisia, mutta pyrin herättämään lukijassa tunteita. Olisi mukava kuulla mitä mieltä ihmiset ovat teksteistäni yleisellä tasolla. Ovatko ne sellaista perus pöytälaatikkokirjallisuutta vaiki jotain muuta?

Hei pikkubloggari, vilkaisin nopeasti tekstejäsi ja mielestäni ne ovat tosi kauniita. Tuollaiselle on tilausta ja aktiivisesti lukeva kohderyhmänsä, joten kannustaisin jatkamaan tosissaan. Kuvailet kauniisti ja aidosti asioita. Eniten tykkäsin niistä uusista teksteistä, joissa lauserakenteet ovat mahdollisimman kursailemattomia, ehkä lähimpänä sitä millaisena puhe ja ajatukset oikeastikin pulppuavat sisälläsi. Kokeile ihmeessä kirjoittaa pitempääkin proosaa, olisit siinä varmasti hyvä!

Todella kaunista ja koskettavaa, ns. "omalla äänellä" kirjoitettua. Ota hiukan etäisyyttä kokeeksi, niin voit saada lisää syvyyttä. Kirjoittaminen tuntuu olevan sinulle luontainen lahja. Jatka ihmeessä, kirjoita tosiaan vaikka novellikokoelma tai romaani. Älä tee niin kuin minä tein: lakkasin kirjoittamasta parikymppisenä. Nyt yritän uudestaan melkein viisikymppisenä. Silloin sanat soljuivat luontevasti, nyt tapailen niitä. Anna sinä sinun sanojen virrata katkeamatta.