Onko kenellekään muulle käynyt niin, että lapsettomuushoitojen (ivf:iä, pas:eja) myötä on tullut sellaiseksi, että mikään ei tunnu missään eli ole minkäänlaisia tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisiakaan? Jollekin vitsille voin nauraa hetken, mutta muuten olen muuttunut ihan "kylmäksi". Päivät oon töissä, illat katson telkkaria ja yöt nukun. En koe olevani mitenkään masentunut, mutta jotenkin vaan ei ole minkäänlaisia tunteita. Mietin tossa yhtenä päivänä, että miltähän tuntuisi olla esim. iloinen tai tuntea rakastavansa jotakin (olen kylläkin naimisissa, mutta en tunne mitään miestänikään kohtaan).
ei tunnu miltään
hormoonien syytäkö?
1127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmasti jokainen meistä, joka on käynyt useamman hoidon läpi on ollut useita pettymyksiä ja osa lopettaa hoidot siihen tulee tälläisiä tuntemuksia.
Pettymys on iso ja sen tajuaminen, että minusta ei tule koskaan äitiä.
Mutta asia pitää yrittää käsitellä jotenkin läpi ja löytää elämästä muita kiinnekohtia, mihin tarttuu kiinni. Varmasti vaikuttaa myös parisuhteeseen, koskeehan asia kumpaakin. Asiaa ei kannata " lakaista pois" vaan jotenkin siitä on pystyttävä puhumaan, koska kumpaankin sattuu.
Aika helpottaa ja on jo päiviä, kun omaa lapsettomuutta ei ajatele.
Tuleva viikonloppu, jossa yo-juhlia ja tavataan omia ja puolison sukulaisia ja ne lukuisat sukulaisten kyselyt, koska teille lapsia. Samoin kun omien sukulaisten pienet lapset, nostavat oman lapsettomuuden taas möykyksi rintaan. Pari päivää - viikko on surullinen fiilis, kun käy asiaa taas uudelleen läpi.
Minä en usko kohdallani ainakkaan, että syy hormooneissa vaan vie määrätyn ajan , kun asian käsittelee ja jollain tasolla hyväksyy. Sitten alkaa taas oma elämä paranemman.
Määrätyllä lailla sitä ei varmaan unohda koskaan mutta sen kanssa voi elää.