Hei!
Olimme yrittäneet tytöllemme sisarusta melkein kaksi vuotta (munasolun irtoamattomuus) kunnes Clomeista tulin raskaaksi. Viime syksynä sain Clomeista kemiallisen raskauden, koska kohdun limakalvo oli liian ohut ja testi näytti haaleaa viivaa ja raskausoireet tulivat nopeasti, mutta katosivatkin sitten yhtä nopeaan. Nyt söin myös Lugesteronia oviksen jälkeen.
Kun sain plussan, aloin heti pelätä kemiallista. Kun nyt olen 6 viikolla, huolehdin oireettomuutta. Tai on mulla rinnat kipeät, väsymystä, palelua, itkuherkkyyttä, lievää kuvotusta, mutta pelkään tuulimunaa koska tuntuu kuin olo olisi liian hyvä, kuin en olisi raskaana. En tiedä olenko liian pessimistinen, kun esikoisen kohdalla oli enemmän kuvotusta jo näillä viikoilla.. Tuntuu että kaikki menee taas pieleen.
Menen varhaisultraan ensi viikolla ja tuntuu etten jaksa odottaa siihen asti. Jotenkin vain ajattelen, että siellä sanotaan ettei sykettä näy vaan tuulimanaraskaus.
Olen tässä jo kohta viikon itkenyt ennalta ja kironnut kehoani, kun se ei toimi koskaan kunnolla. Vaikea uskoa, että siellä on mitään elävää kun kunnon oireitakaan ei ole? Kai sitä jotenkin haluaisi oksentaa, että tuntisi edes olevansa raskaana. :(
Onko kellään samanlaisia ajatuksia ollut/tai on tällä hetkellä päässä? Pelottaa jos omat aavistukset osuukin oikeaan..
Olimme yrittäneet tytöllemme sisarusta melkein kaksi vuotta (munasolun irtoamattomuus) kunnes Clomeista tulin raskaaksi. Viime syksynä sain Clomeista kemiallisen raskauden, koska kohdun limakalvo oli liian ohut ja testi näytti haaleaa viivaa ja raskausoireet tulivat nopeasti, mutta katosivatkin sitten yhtä nopeaan. Nyt söin myös Lugesteronia oviksen jälkeen.
Kun sain plussan, aloin heti pelätä kemiallista. Kun nyt olen 6 viikolla, huolehdin oireettomuutta. Tai on mulla rinnat kipeät, väsymystä, palelua, itkuherkkyyttä, lievää kuvotusta, mutta pelkään tuulimunaa koska tuntuu kuin olo olisi liian hyvä, kuin en olisi raskaana. En tiedä olenko liian pessimistinen, kun esikoisen kohdalla oli enemmän kuvotusta jo näillä viikoilla.. Tuntuu että kaikki menee taas pieleen.
Menen varhaisultraan ensi viikolla ja tuntuu etten jaksa odottaa siihen asti. Jotenkin vain ajattelen, että siellä sanotaan ettei sykettä näy vaan tuulimanaraskaus.
Olen tässä jo kohta viikon itkenyt ennalta ja kironnut kehoani, kun se ei toimi koskaan kunnolla. Vaikea uskoa, että siellä on mitään elävää kun kunnon oireitakaan ei ole? Kai sitä jotenkin haluaisi oksentaa, että tuntisi edes olevansa raskaana. :(
Onko kellään samanlaisia ajatuksia ollut/tai on tällä hetkellä päässä? Pelottaa jos omat aavistukset osuukin oikeaan..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.