Sanonpa suoraan teille, hyvät ihmiset, mustasukkaisuus ei sovi minulle. Ei kai kenellekään. Raivostuttava olotila. Olen vihainen itselleni.
Entisessä suhteessani sain olla toisen terveydentilan vuoksi jatkuvasti varpaillani. Erokaan ei ollut helppo, sillä siihen liittyi vakavanpuoleista masennusta. Vielä viikonloppuna sain lohduttaa ja paijata.
Hänen mielensä siitä sitten piristyi. Maanantaina löysi uuden miehen samantien mennessään baariin. Kuulosti puhelimessa kovin iloiselta ja ehkä ihastuneelta.
En käsitä miksi koen mustasukkaisuuden tunteita. Tajuan, että minun pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan, jos vaan nyt löyti sellaisen kumppanin, joka jaksaa. Omastakin puolestani minun pitäisi olla iloinen. Olenhan nyt vapaa ja minun ei tarvitse enää murehtia hänen vointiaan ja jaksamistaan. Se "tehtävä" siirtyy nyt jollekin muulle.
Ehkä mustasukkaisuuden tunteet tulevat äkkisyrjäytymisen seurauksena. Olinhan niin pitkään hänelle tukena. Toisaalta pelkään, että ihastumista kauempaa hänen juttunsa ei välttämättä toimi ja hän takertuu taas minuun.
Minulle tulee kiire. Tarvitsen itsekin uutta seuraa pikaisesti, että voin 100% irtautua tästä säätämisestä. Kaipaan kovasti sitä tunnetta, mitä ihastuessaan kokee.
Tämä ei ole kosto, vaan uuden alku.
Entisessä suhteessani sain olla toisen terveydentilan vuoksi jatkuvasti varpaillani. Erokaan ei ollut helppo, sillä siihen liittyi vakavanpuoleista masennusta. Vielä viikonloppuna sain lohduttaa ja paijata.
Hänen mielensä siitä sitten piristyi. Maanantaina löysi uuden miehen samantien mennessään baariin. Kuulosti puhelimessa kovin iloiselta ja ehkä ihastuneelta.
En käsitä miksi koen mustasukkaisuuden tunteita. Tajuan, että minun pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan, jos vaan nyt löyti sellaisen kumppanin, joka jaksaa. Omastakin puolestani minun pitäisi olla iloinen. Olenhan nyt vapaa ja minun ei tarvitse enää murehtia hänen vointiaan ja jaksamistaan. Se "tehtävä" siirtyy nyt jollekin muulle.
Ehkä mustasukkaisuuden tunteet tulevat äkkisyrjäytymisen seurauksena. Olinhan niin pitkään hänelle tukena. Toisaalta pelkään, että ihastumista kauempaa hänen juttunsa ei välttämättä toimi ja hän takertuu taas minuun.
Minulle tulee kiire. Tarvitsen itsekin uutta seuraa pikaisesti, että voin 100% irtautua tästä säätämisestä. Kaipaan kovasti sitä tunnetta, mitä ihastuessaan kokee.
Tämä ei ole kosto, vaan uuden alku.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olet täysin tasapainossa itsesi kanssa, ei sulla ole mitään kiirettä hakea turvaa ja tukea jostakin uudesta rakastumisesta. Sillä sä todellakin vaan kostat exällesi ja pönkität omaa epävarmuuttasi sekä kiellät pelon, joka sussa on herännyt yksin elämistä kohtaan. Kun ei olekaan enää sitä toista, joka tarvitsi sua, niin pitää hankkia äkkiä uusi sen tilalle, ettei vaan jäis yksin.
Mustasukkaisuuskin lähtee epävarmuudesta itseä kohtaan. Tasapainoinen ja itseensä luottava ihminen ei pelkää edes yksinjäämistä, koska tietää selviävänsä siitäkin.
Sun siis kantsis nyt vaan erota kunnolla siitä exästäsi, rauhottua ja tutustua itseesi, omiin toiveisiisi ja unelmiisi ja lähteä sitä kautta elämään sitä omaa itsenäisen aikuisen ihmisen elämääsi.
Jos aina vaan hakee turvaa muista, ei itsenäisty eli opi luottamaan itseensä. Pitkän parisuhteen jälkeen sen taidon uudelleenoppiminen on erityisen tärkeetä.
Hyvin kirjoitit Aikki. Luen tätä viestiäsi vielä varmaan uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Kieltämättä pelkään yksinolemista. En oikein tiedä mitä tehdä. Toisaalta kaipaan todella sitä ihastumisen tunnetta.
Tuntuu että minulta on ollut onni kiellettyä pitkään. Olen kyllä aika sekaisin tunteineni, eli en tosiaan tiedä tarkasti missä menen ja mitä tulen tekemään. Olen sen verran epävarma, että en usko voivani kovin kauaa olla vain itsekseni. Ei kai se nyt voi olla pahakaan asia, jos johonkin ihmiseen tutustuu.
Eihän se pahaa ole jos tutustuu ja viettää aikaa erilaisten ihmisten kanssa, mutta kannattaa yrittää selviytyä yksinolosta. On hyvä pitää suhteestakin välivuosi tai kuukausia etsimättä ketään. Hoivaamisen tarve liittyy siihen että on tarve tuntea itsensä tärkeäksi ja sillä tukee itsetuntoa. Kun ei ole ketä hoivata, alkaa tuntua ahdistavalta ja kysellä itseltään, olenko tärkeä, eikö kukaan tarvitse minua. Minä olen ollut sinkkuna pitkään ja vaikka kaipaan rinnalleni rakastettua, minusta silti joka päivä tuntuu, etten ole vielä aivan valmis suhteeseen.
Rakkaus ei tule etsien, vaan se tulee eläen.