Onko normaalia isältä vittuilla pojalleen vääristä valinnoista? Hehkuttaa niistä joka paikassa ja niiden perustella ottaa etuja pois? Paras on kun valitsin ranskan valinnaisaineeksi koulussa ja se osottautui vääräksi valinnaksi. Tästä on jo yli vuosi aikaa ja vieläkin isäni jaksaa muistuttaa ja vittuilla.
Vanhempani eivät läheskään aina tunnu ottavan minua todesta ja se kyrsii todella paljon. Isoveljeäni kohdeltiin omassa iässäni aivan eri tavalla. Häntä kuunneltiin ja hänen mielipiteitään otettiin enemmän huomioon.
Koulun hoidan tyydyttävästi eli hiukan päälle 7 luokkaa. Isoveljeni taas on enemmän "panostanut" kouluun ja minulta odotetaan samanlaisia tuloksia kuin häneltä.. Vanhempani eivät voisi esim uskoa että menisin ammattikouluun vaan pitävät sitä selvänä että menisin lukioon. Itsellä on kyllä muutama ala mitkä saattaisivat kiinnostaa, mutta en halua ruveta riitelemään vanhempieni kanssa (ainakaan vielä) koska he vain alkaisivat kiristämään ja huutamaan.
Yksityisyyteni tuntuu myös vähäiseltä. Tuntuu siltä että vanhempani haluaisivat tietää kaikki asian ja minulla ei saisi olla mitään salattavaa. Vartun kokoajan ja ajatukseni muuttuvat, mutta vanhempani pitävät minua nuorempana mitä olen (vain minun mielestä?) ja se myöskin harmittaa.
Miten osoittaa meuhkaamatta että vartun ja haluan erillaista kohtelua?
Miten teillä suhtaudutaan lapsiin ja miten teillä on asiat kotona?
Tuli kirjoitettua mitä näin mieleen äkkiseltään tuli, toivottavasti jollain on tai on ollut samantapaisia ajatuksia. Pakko ei ole käsittää.
Miettien 15v lapsi
Vanhempani eivät läheskään aina tunnu ottavan minua todesta ja se kyrsii todella paljon. Isoveljeäni kohdeltiin omassa iässäni aivan eri tavalla. Häntä kuunneltiin ja hänen mielipiteitään otettiin enemmän huomioon.
Koulun hoidan tyydyttävästi eli hiukan päälle 7 luokkaa. Isoveljeni taas on enemmän "panostanut" kouluun ja minulta odotetaan samanlaisia tuloksia kuin häneltä.. Vanhempani eivät voisi esim uskoa että menisin ammattikouluun vaan pitävät sitä selvänä että menisin lukioon. Itsellä on kyllä muutama ala mitkä saattaisivat kiinnostaa, mutta en halua ruveta riitelemään vanhempieni kanssa (ainakaan vielä) koska he vain alkaisivat kiristämään ja huutamaan.
Yksityisyyteni tuntuu myös vähäiseltä. Tuntuu siltä että vanhempani haluaisivat tietää kaikki asian ja minulla ei saisi olla mitään salattavaa. Vartun kokoajan ja ajatukseni muuttuvat, mutta vanhempani pitävät minua nuorempana mitä olen (vain minun mielestä?) ja se myöskin harmittaa.
Miten osoittaa meuhkaamatta että vartun ja haluan erillaista kohtelua?
Miten teillä suhtaudutaan lapsiin ja miten teillä on asiat kotona?
Tuli kirjoitettua mitä näin mieleen äkkiseltään tuli, toivottavasti jollain on tai on ollut samantapaisia ajatuksia. Pakko ei ole käsittää.
Miettien 15v lapsi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heippa!
Ainakin tuo viestisi on fiksun oloisesti kirjoitettu! Ja miten voi olla väärä valinta opiskella ranskaa?? Edelleenkin, vaikka kuinka vanhanaikaista olisikaan, ranska on diplomatian kieli esimerkiksi ja ranskaa puhutaankin monessa maassa!
Omat vanhempani myös kauheasti kyselivät kaikesta kun olin sinun ikäisesi. 16 vuotiaana muutin omaan asuntoon, sillä menin lukioon eri paikkakunnalle. Saattaisi helpottaa sinuakin, ja kyllä sitä pärjää nuorenakin itsenäisesti, tosin rahan kanssa on aika hankalaa jos vanhempasi eivät suostuisi taloudellisesti auttamaan.
Ammattikouluun menosta olen sitä mieltä, että on varsin kannattava ratkaisu. Mikäli itse olisin tuolloin tiennyt mitä amiksessa haluaisin opiskella, olisin todellakin mennyt! Mikäli jaksat ja on mahdollista, niin suorita ihmeessä kaksoistutkinto!
Paljon paljon tsemppiä sinulle!