Olen juuri 20 vuotta täyttänyt tyttö ja ongelmanani on se, että itsetuntoni vaihtelee usein. Vaihtelu ei aina ole tilannesidonnaista, mutta tietysti se liittyy useimmiten sosiaalisiin tilanteisiin.
Yleensä kun olen yksin olen mielestäni ihan ok, ehkä normaaliakin nätimpi ja iha fiksu, arvostan itseäni. Yhtäkkiä kaverin seurassa tai jossain porukassa tunnen itseni vastenmieliseksi. Saatan kokea itseni lihavaksi, jotenkin likaiseksi ja kaikinpuolin huonommaksi ihmiseksi, jolle ei ole tarkoitettu tapahtuvan mitään hyvää. Minulla on huono tapa vertailla itseäni muihin.
Usein yritän kertoa itselleni, että en ole yhtään huonompi kuin muut ja minulla on aivan samat edellytykset hyvään elämään kuin muillakin. - Tämä ei tunnu auttavan.
Olen uusissa sosiaalisissa tilanteissa melko ujo tämän ongelman takia. Yleensä yritän olla sulkeutumatta kuoreeni, koska todellisuudessa en ole ujo. Jos sulkeudun, teen ehkä jollain lailla todeksi sen negatiivisen kuvan muiden silmissä, mikä minulla itsestäni. Tai sitten tämäkin on vain jokin luulo.
Onkohan tämä sosiaalista fobiaa? Tunnen seurassa joskus suoranaista häpeää itsestäni.
Olen yrittänyt parantaa itsetuntoani ja varmuuttani hakeutumalla väkisin uusiin tilanteisiin, ja kannustanut itseäni sisäisellä puheella. Tätä olen tehnyt jo pidemmän aikaa, mutta silti häpeä omasta itsestä ja alemmuuden tunne tulevat yhä uudestaan. Jos onnistun jossain asiassa, selitän sen itselleni jollain ulkoisella tekijällä. Miksi en osaa selittää asioita itselleni edullisella tavalla!
Yleensä kun olen yksin olen mielestäni ihan ok, ehkä normaaliakin nätimpi ja iha fiksu, arvostan itseäni. Yhtäkkiä kaverin seurassa tai jossain porukassa tunnen itseni vastenmieliseksi. Saatan kokea itseni lihavaksi, jotenkin likaiseksi ja kaikinpuolin huonommaksi ihmiseksi, jolle ei ole tarkoitettu tapahtuvan mitään hyvää. Minulla on huono tapa vertailla itseäni muihin.
Usein yritän kertoa itselleni, että en ole yhtään huonompi kuin muut ja minulla on aivan samat edellytykset hyvään elämään kuin muillakin. - Tämä ei tunnu auttavan.
Olen uusissa sosiaalisissa tilanteissa melko ujo tämän ongelman takia. Yleensä yritän olla sulkeutumatta kuoreeni, koska todellisuudessa en ole ujo. Jos sulkeudun, teen ehkä jollain lailla todeksi sen negatiivisen kuvan muiden silmissä, mikä minulla itsestäni. Tai sitten tämäkin on vain jokin luulo.
Onkohan tämä sosiaalista fobiaa? Tunnen seurassa joskus suoranaista häpeää itsestäni.
Olen yrittänyt parantaa itsetuntoani ja varmuuttani hakeutumalla väkisin uusiin tilanteisiin, ja kannustanut itseäni sisäisellä puheella. Tätä olen tehnyt jo pidemmän aikaa, mutta silti häpeä omasta itsestä ja alemmuuden tunne tulevat yhä uudestaan. Jos onnistun jossain asiassa, selitän sen itselleni jollain ulkoisella tekijällä. Miksi en osaa selittää asioita itselleni edullisella tavalla!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä melki kaikista varmaan tuntuu tollaselta joskus. Toisina päivinä tuntee itsensä ihan OK:ksi, ja toisina päivinä on sellainen tunne, ettei tunne kuuluvansa joukkoon.
Sä oot vähintään yhtä hyvä kuin kaikki muutkin ihmiset. Kuten siinä laulussa sanotaan, jokainen ihminen on laulun arvoinen! Usko pois!
PS. Mene uimaan tai vaikka huvipuistoon ja pidä hauskaa! :)