Ihminen on kuin banaani,-vain sillä on merkitystä, mitä kuoren sisällä on merkitystä.
Paras ikä on juuri 60v.NAUTI ole ylpeä.
merihuisku
42164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Perhana kun meni tuo paras vuosi jo ohi. No ei kai se ole vieläkään myöhäistä nauttia ja olla ylpeä? Anna tarkemmat neuvot?
Banskuja en ole eläissäni ostanut katsomatta aika tarkkaankin sitä kuorta.
Onpahan jotain mitä odottaa.
Jos banaani on oikein musta ja pahannäköinen päältä, niin ei se sisuskaan hyvää ole.
Ihmisellä voi olla toisin.
Mielestäni banaani on parasta ylikypsänä, musta kuorisena. Makuja on monia, ehkäpä olemme mekin "maukkaampia" tällä iällä.
Niinhän se on, makunsa kullakin. :)
Mulle ylikypsä on liian kypsä ja maistuu pahalle.
Monesti tuntuu, kun on raaempaa banaania ostanut, että se tarttuu hampaisiin, oisikohan ikään kuin "hapokas". Ei silti, kyllä sekin hyvää on. Nuorempana en tykännyt banaanista, mutta nyt sitä menee
Luin jostain tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että ylikypsässä banaanissa olisi jotain stressiä lievittävää ainettta. Pitäneekö paikkansa?
Iällä ei ole väliä, jos ihmisestä pitää. Itse tunnen olevani elämäni kunnossa näin kuusykkösenä. Tulin juuri 10 km:n lenkiltä.
En minäkään raaoista banaaneista pidä, se on muuten aika tarkkaa tuo banaanin syöminen, että osaa juuri sopivan herkullisen löytää. :)
Jo kuorta aukaistessaan tietää tekikö oikean valinnan vai onko liian raaka. Ylikypsän sentään näkee jo päältä.
Ostan oikeastaan vain Reilun Kaupan banaaneja, naiivi kun olen.
Eri kypsyysasteita yleensä valitsen, osa samana päivänä syötäväksi, osa myöhemmin.
Pidän hieman raikkaalle maistuvista, en raaoista, mutta en kovin kypsistäkään. On niille liikaa kypsymään päässeillekin aina käyttöä löytynyt, usein makeutan niillä smoothien.
Minulla ei ole stressiä koskaan, joten ei se banaanin syömisestä voi kiinni olla.
Enkä puhunut ihmisistä vaan nimenomaan banaaneista, ihminen nyt koskaan voi ylikypsä ollakaan.
Onnekseni saan tuntea ja pitää ystävinäni erittäin ihania vanhoja ihmisiä, eivät ole ollenkaan ylikypsiä.
Lenkki on vielä edessä, yritän tavoitella samaa kilometrimäärää.
Olen toista mieltä, silloin on banaani kypsä kun sen on vielä sisältä valkoinen, sisältää paljon sokeria.
Monta hyvää kypsässä banaanissa on.... e, s ,m,, auttaa ripuliinkin.voimia antavaa urheilijalle...On monen asian hyve Nainen samoin - .heta...
Panin käteni sydämelleni ja vastaan.
Minun parhaat vuoteni olivat 30 -48-vuotiaana. Opiskelin opiskeluni loppuun, menin naimisiin, tein lapset, ylenin urallani, perustin yritykseni, olin onnellinen, rahaa oli ja sitä riitti ylellisyyksiinkin, matkustelin, kehoni oli terve ja vetreä. Onnen ja ilon sekaan mahtui pilvisiä päiviä, jotka lasten kanssa eläminen kirkasti ja välillä hämmensi.
Nyt elämä on hyvää, mutta se vaatii, että löytää jokaiselle päivälle onnen jyvän.
Minä kyllä tunnen nauttivani enemmän tästä iästä.(67) Onhan sitä kaikenlaista "kremppaa", mutta onnea ja iloista mieltä on joka päivässä.
Lapset omillaa, ei tarvitse heistä huolehtia, tai äitihän huolehtii tosin hautaan saakka.
Elämä kulkee jaksoina, parhaita on ollut 28-35, silloin olin aloittanut uuden elämän onnettoman liiton ja rankan eron jälkeen. Oli seesteinen perhe-elämän ja kodinrakentamisen aika.
Seuraava oli välillä 42-48, lapset varttuivat, opiskelin, etenin uralla ja elettiin taas kahden. Matkusteltiin ja nautittiin elämästä.
Juuri nyt on kolmas paras kausi. Olen toipunut puolison kuolemasta ja sisäistänyt olevani taas minä, en me. Nautin olostani ja vapaudestani, on mielekäs elämä, ystäviä, lapset ja lapsenlapset. Olokin on suurin piirtein kohdallaan. Sisäisesti olen hyvin kypsynyt, en vielä mätä, ulkokuori alkaa olla jo vähän rapistunut, sitähän se on tässä iässä 67 vee.
Onhan elämäni tosi hyvää, mutta olin se parempaa kun olin nuori ja vetreä ; ) ja tällä tarkoitan näitä kremppoja, joita tällä iällä jo ilmenee. Lapset elävät omillaan ja tuottavat hyvää mieltä tai huolta tasapuolisesti.
Mulla alkoi paras ikä, kun nelikymppisenä älysin erota, ja jatkuu edelleen näin kuuskymppisenä.
Olihan tuokin ikä hyvä, mutta ei ole valittamista kutosella alkavien vuosien elämästä. Kuopuksen ylioppilasjuhlia oli vietetty vuosi aikaisemmin, joten sellaista stressiä ei ollut. Perhe oli vielä kokonainen, työelämä oli mallillaan. Mutta tavallaan tämä kutosten vuosikymmen on ollut käännerikkain tähänastisessa elämässäni. Olen matkustellut enemmän ulkomailla kuin koskaan, muuttanut ja auttanut muutoissa enemmän kuin koskaan ja oikeastaan kaikenmaailman tapahtumia ja juhlia on ollut enemmän kuin koskaan. Osasyynä on se, että sain tavallaan uuden perheenkin ja uusia sukulaisia. Esim. kesäkuussa on yhdet 60-vuotisjuhlat, 70-vuotisjuhlat ja kahdet hirvijuhlat (valitettavasti samaan aikaan eri paikkakunnilla).
Nimittäin on sanontoja. kypsä on parasta.Vertailuni viini vanhetessaan paranee, samoin banaani. näin se on ihmisen kohdallakin. ESPANJASSA syödään vain kypsänä banaanit....Itse kaupasta ostan puoli raakana osan ,koska kestää monta päivää yksin syödä ,niin kerkeävät kypsyä,kypsään ihmiseen..
Etkö sinä ole jo 70 ?
Muistaakseni sinne kirjoitat, vai mitä?
Mutta onhan 70 -ikäisellä kokemuksia kuluneen vuosikymmenen ajalta. Viisastelua ja arvailuja olisi, jos tuolla kerrosta ylempänä väittäisimme, että 70-vuotiaana oli niin tai näin.Toivottavasti saamme kokea senkin vuosikymmenen.
Sanaseni olivat toteamus, eivät arvostelu.
Onko sekin kiellettyä?
Jostain asioista on parempi vaieta. Esim. siitä, minne kukin kirjoittelee. Miksi sellaista pitää edes tarkkailla?
Olkaamme siis täydellisiä! :))
Ihminenhän on luonnon huippu.
Hyvää Helatorstaita!
Eikös täydellinen ihminen ole tylsä? Olkaamme vain omia persoonallisuuksia. Melko usein täällä todetaan, että joku kirjoittelee siellä sun täällä. Mulle ne ovat epäoleellisia asioita, mutta jollekulle tärkeitä. Yleensä ihminen ei pidä siitä, että luullaan vanhemmaksi kuin onkaan. En esim. pidä tilanteesta, jossa joku pyytää arvuuttelemaan ikäänsä. Yleensä pitää pokkana vähän narrata.
Kuivuuttaan nahistuva ja vanhentuva kahden ällän ihme on parasta.
Aromit sen kun vahvistuvat ja maku paranee.
Älkää siis kastelko ruukkutilliä.
H.
Nuorena sitä odotti ja odotti aina jotakin asiaa tai tapahtumaa.
Aikuisena oli kiire ansaita elanto perheelle. Silloin odotti että pian helpottaa.
Elämän pituisen aikajanan loppupäässä tarkastellen, huomaa tehneensä moniakin asioita siten, ettei niitä enää toistaisi - nyt.
Nyt kuitenkin on niin pahuksen mielenkiintoista elämää, että. Ei oikeastaan ole kuollutta hetkeä.
Mukulat ja heidän pesueensa järjestää positiivitä vipinää meikäläiselle.
Tuntuu upealta kun vielä kelpaa heidän elämässä mukana elämään.
Jos olisin kuollut neli-viisikymppisenä, jonakin, ehkä silloin onnelisena hetkenä ja voisin nyt katsella jostakin, mnkälaista on elämäni 67 vuotiaana on, niin hatuttaisi, että jäi kokematta.
Jokaisella ikäjaksolla on omat harminsa, mutta aurinkoiset hetket jäävät lopulta päällimmäiseksi muistoihin.
Elämälle Kiitos jokaisesta hetkestä. Surusta kuin ilostakin.
'En päivääkään vaihtaisi pois.
Vaihtaisin montakin päivää pois elämästäni. Nyt 60 vuotiaana on hyvä, kun saa elää omalla tavallaan. En jaksaisi enää muista juuri huolehtia, vaan ainahan äiti lapsistaan jollain tasolla huolehtii.
Tänään ajattelin, kun kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa laulutaiteilijat kertoivat omista ns. taivaskäsityksistään, että minun taivaani on täällä maan päällä silloin, kun en tunne suurempia kipuja tai kolotuksia. Olen kutakuinkin kivuton ja se on aika harvinaista tässä elossani.
Pitää vain ajatella ja nauttia joka hetkestä. Sitä ei vaan tahdo aina muistaa.
No empä kehuisi, kyl se kaks- ja kolemkinkymmentä oli kivempia, - ei koskenu mihinkään :)
..no joo..kyllä tämä elämä menettelee nytkin. :)
Kellä on, kellä ei!
Itse olin 6-kymppisenä pitkäaikaistyöttömästä työttömyyseläkkeelle siirtyvä, alkoholisoituva ihmisraunio.
Ei siinä ole mitään jaloa eikä ylpeilyn aihetta!
Olet oikeassa, minulle muuten ei" viina" seuraavina päivinä maistu- liikaa tulee otettua-yksin.
Eu ihan nin, koska me kuitenkin näymme ulospäin, emme ole läpinäkyviä. Mikäli ei pidä huolta itsestään, ei sisältäkään ole niin henkevä kuin itse kuvittelee. Kuitenkin on niin,että henki tottelee ruumista ja päinvstoin eli mitä huonommin itseään fyysisesti kohtelee, ei henkikään siinä enää kaun kulje sutjakkaasti ja se taas tarkoittaa, etteivät aivotkaan toimi.
Jollei sinne kuoren taakse kukaan pääse kurkistamaan, ei sisällölläkään niin suurta merkitystä ole, se mätänee käyttämättömänä - aivan kuten köy banaaninkin.
Yritän kohdella henkiä hyvin, jos niistä jotain apua on, luulen meillä on vain yksi "henki" oman lisäksi.
Kyllä tavallaan oikeassa, lapsilla omat perheet tilanne voisi olla kuin ennen lapsien syntymää. Kaikki toiminnat jäljellä, ehkä aivot toimivat liian vilkkaasti.
Paksu nahkaiset ,eivät rypisty ,mutta ohut nahkaiset ovat, kuin rusinoita kuulun rusinoihin.. Rasvan puutetta ei ole ,mutta kai joku perintö vanhemmilta..
Aika aikaa kutakin, mutta tämä nykyinen eläkkeellä olo tuntuu tosi lutuiselle, kun ei näin sunnuntaina tarvitse töihin menolla stressata itseään.
Paskan marjat se nyt on! Ajat sitten mennyt. Silloin se parasta oli kun juostiin kieli vyönalla paikasta toiseen, ja tehtiin kotia,
Mitä tämä ik' on? Sairauden puhkeamisia, kuolemaa ootellessa.
Ihan turha höpistä muusta, kuolemaa me vartoomme, se on totuus.
Ei vielä .....eikö edellisissä aloituksissa ollut suorat sävelet.
Ihminenhän syntyy kuollakseen.
Kukaan ei tänne jää, ikuisesti elämään.
Itsekin makoilen mahdollisimman paljon lekurin suosituksesta jonkin aikaa horisontaalisesti.
Mitä on elämä, onko sen pituus vain ainoa määre?
.
Keneltä häneltä kysytään?
Retorinen kysymys, ei keneltäkään.
Ilmaanheitetty ajatus - vain.
.
Täytyy myöntää tänään tanssi-ilta oli tosi hyvä, pallo on heitetty ei muuta kuin odottaa mihin se johtaa, naisista ei tiedä tavat näyttävän olen samanlaisia.