Meillä on juuri vuoden täyttänyt poika. Mieheni lähtiessä poika ryntää ovelle ja aloittaa huutonsa. Minun sylini ei kelpaa, vaan lapsi taistelee kaikin voimin päästäkseen lattialle. Jonkun ajan kuluttua poika kuitenkin rauhoittuu ja me vietetään kiva päivä leikkien ja ulkoillen. Sylikin kelpaa taas. Mieheni tekee 10-13 tuntia töitä 5-6 päivää viikossa. Muuten hän on kotona. Itse olen ollut kotona hoitamassa poikaa syntymästä lähtien. Ainoat hetket kun lapsi ja isä on kahdestaan, on silloin kun käyn lääkärissä tms, eli melko harvoin. Poika ei ala itkemään kun poistun, hyvä jos edes huomaa. Isän tultua töistä kotiin poika ei halua minun kanssa enää olla tekemisissä lainkaan. Poika aloittaa raivoisan huutonsa heti kun isä poistuu näkösältä vaikka isä puhuisi toisesta huoneesta.
Tuntuu pahalta lukea joka paikasta että kiintyminen tapahtuu siihen vanhempaan joka enemmän hoitaa lasta. Meillä kun asia ei nähtävästi ole niin. Tulee mieleen olenko tehnyt jotain väärin kun en vaan kelpaa..?
Tuntuu pahalta lukea joka paikasta että kiintyminen tapahtuu siihen vanhempaan joka enemmän hoitaa lasta. Meillä kun asia ei nähtävästi ole niin. Tulee mieleen olenko tehnyt jotain väärin kun en vaan kelpaa..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiittämättömän lapsen olet saanut, harmi
kiintymysaika siihen eniten lapsen kanssa olevaan vanhempaan taitaa kuulua vauva-aikaan. Nyt lapsesi on jo isompi ja tietää olevansa oma erillinen itsensä ja kaipaa myös sitä vanhempaa joka kotona ei niin paljoa ole. Kaipausta sinua kohtaan ei samalla lailla ole, koska olet harvoin poissa. Nuo eroahdistukset muutenkin on tosi kausittaisia, tilanne voi muuttua taas ihan yhtäkkiä. Meillä oli pari viikkoa muksulla vaihe, että huusi joka kerta kun katosin näkyvistä, vessaan, postia hakemaan ym. ja se meni kuitenkin tosiaan parissa viikossa ohi.
meillä kans kiitnymys/eroahdistus vaihtelee ja saattaa kestää viikosta useampaan. Lapsi on nyt 2v. mutta on kerennyt jo useampaan otteeseen vaihtaa kiintymystä äidin ja isin välillä :)
Sinä olet liki koko ajan läsnä ja tulet nopeasti takaisin -lapsi tietää jo sen. Ja hän tietää, että isi taas on kauan aikaa pois.
Et suinkaan vaan ole nyt isälle kateellinen? Monestihan homma menee niin, että se paljon poissa oleva tekee ne kaikki "hauskat jutut" ja kotona oleva on paljon "tylesempi".
et ole läsnä/ turvallinen aikuinen lapsen mielestä? Tai oletko epävarma, masentunut?
Meilläkin on ajoittain ollut hiukan samaa. Jonkun verran tuntuu auttavan se, kun isä hyvästelee reilusti ja vilkuttaa vielä pihaltakin. Tuntuu, että tyttäremme on hiukan jo oivaltanut, että kun sanotaan yhdessä "hei, hei" nähdään pian taas uudestaan.
No meillä oli aivan sama juttu noihin samoihin aikoihin. Koin sen niin, että sitten kun isi tuli kotiin lapsi leikki niin innoissaan hänen kanssa ettei huomannut edes kun minä lähdin piipahtamaan jossain. Kerran sitten oltiin yö molemmat pois kotoa. Kun tultiin takaisin poika meni heti isänsä syliin, mutta minua ei huolinut melkein vuorokauteen lähelleen. Töni vain pois. Oli suuttunut tai loukkaantunut minulle kun olinkin niin pitkään pois ettei ollut tottunut. Isälle ei ollut taas vihainen. Päättelin tästä ,että minun poissa olo oli silti loppupeleissä rankempi juttu käsitellä ja näinollen lapsi on minuun hyvin kiintynyt, vaikkei perääni huuda kun isin kanssa jää leikkimään!:)
Meillä on 13kk ikäinen tyttö. Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää, työajat ja -päivät epäsäännölliset, toisaalta saattaa poiketa kotona useampaan otteeseen päivän mittaan. Ollaan siis kuitenkin lapsen kanssa kahdestaan suurin osa ajasta. Tyttö on jonkin aikaa jäänyt huutamaan oven taakse isän perään isän lähtiessä töihinsä, mutta kelpuuttaa kyllä minun sylini ja rauhoittuu nopeasti. Monesti sitten vilkutellaan iskälle ikkunasta ja sen jälkeen ryhdytään omiin puuhiimme. Minun perääni tyttö ei itke koskaan. Ainoat tilanteet jolloin tyttö jää oven taakse huutamaan, on silloin kun menen yksin vessaan ;)
En ole tullut tuolta kiintymättömyys-kantilta asiaa aikaisemmin edes ajatelleeksi. Luulisin kuitenkin, että vuoden ikäinen jo ymmärtää sen verran, että äiti on läsnä lähes aina ja palaa aina nopeasti takaisin, kun taas isän poissaolot ovat pidempiä. Meillä kun saattaa mennä koko päiväkin niin, etteivät isä ja tytär näe toisiaan.
Eikä siinä mitään, joskus tekisi itsekin mieli jäädä oven taakse ulvomaan, kun mies lähtee hommiinsa: "Tule takaisin sieltä, kyllä sua kotonakin tarvittaisiin!" :D
Elämä on...