apua:)

Ehkä sit ois korkee aika palata sinne koulun penkille

No ilmeisesti ja koulua kyllä käyn tälläki hetkellä.Ja sä et ilmeisesti itekkään tiä,koska et täällä voinu sitä kertoa:D?

Raskaaksi voi tulla milloin vain.

hduiosåhdi kiitos asiallisesta vastauksesta:)

Raskaaksi voi tulla VAIN virka-aikana elikkäs 8:00-16:15

raskaaksi EI voi tulla millon vain.. raskaaksi voi tulla vain sillon kun munasolu ja siittiöt ovat samaan aikaan munanjohtimessa. munasolu on munanjohtimessa hedelmällisenä vain noin vuorokauden, ovuloimishetkestä eteenpäin. siittiöt voivat elää kohdussa/munanjohtimissa 3-5 päivää.. eli esim jos ovuloit kiertosi 14. päivänä niin voit tulla raskaaksi jos olet harrastanut seksiä kierron 9. päivästä 15 päivään asti. näin karkeasti sanottuna.. mutta pitää muistaa että ovulaatiokin voi tapahtua vähän koska vain, naisesta riippuen. jotkut ovuloivat "aikaisin" ja jotkut "myöhään".

jätinkö jotain epäselväksi? :D sano niin selvennän

kiitos selvennän selvästä vastauksesta:) juu ku oon miettiny tuota ku joka paikasta tulee eri tietoa:/ joku sanoo,että voi tulla koska vain ja toinen taas sanoo,että vain ovulaation aikaan:) Mutta nyt tuli selväksi:)

Onko raskaus haavena vai mistä moinen? :)

kihlattuni on armeijassa ja haavena olisi lapsi:) minä täytän tässä kuussa 18 ja kihlattuni on 20v.yhteis eloa on pari vuotta takana ja koko seurusteu aikana olemme asuneet saman katon alla:) paitsi tietenkin nyt kun hän on armeijassa.Kotiutuminen lokakuussa. Ja olemme ajatelleet että lapsi tulee kun on tullakseen ja ehkäisyn jätimme pois n.4kk sitten.oli kapseli käsivaressa mutta ei sopinut.(oireet:5kk menkat putkeen.korkeintaan pari päivää välissä ilman.sitten seurasi raudan puutos ja väsymys ja lääkäri määräsi poistettavaksi.) Vähän vaikea vaan edes yrittää ovulaation aikaan kun mies ei pääse ikinä oikeaan aikaan lomille:( Mutta toivotaan,että Vauva ilmoittaa joskus lähiaikoina tulostaan. Ja Ps.niille jotka nyt sanovat että pitää olla työpaikka ja koulut käytyinä niin kihlatullani on valmiina työpaikka ja minulla viimeinen vuosi vielä jäljellä ammattikoulua,mutta sen saisin suoritettua alta melko hyvin:) Ja jos niikseen tulee niin pääsen töihin huonekalu tehtaalle jos haluan:)

Näin vähän arvelinkin ;) Itse olen sitä mieltä että jos aika tuntuu sopivalta ja on asioista perillä niin siitä vain ! (oletan siis että kyseessä ei ole kukaan pikkuteini jolla hetkellinen vauvakuume) Mekin päätettiin pitkän pohdinnan jälkeen että haluamme perheenlisäystä ja sitä on nyt tulossa (25. viikko menossa) :) täytän tässä kuussa 19.

Ymmärrän että vauvakuume voi olla ERITTÄIN kova (kuten minulla oli pari vuotta :D) mutta mietin tässä että miten tuon koulusi kanssa käy.. Itse laskiskelin että ehdin juuri valmistua lukiosta ennenkuin lapsi syntyy (kun aloimme yrittää lasta). Jos tilanne ei olisi ollu tämä niin olisimme odottaneet vielä hetken.
Mitenkäs sulla menisi tuo koulu; jäisikö sitä jäljelle vielä lapsen syntymän jälkeen? En tunne sinua, mutta uskoisin että sinun olisi henkisesti kivempi olla, koko raskauden ajan ja sen jälkeen, jos tietäisit että ehdit valmistua jne jotta sitten voit täysin keskittyä vauvaan ilman mitään koulupaineita :) itsehän te päätätte miten etenette, mutta itse kannustaisin odottamaan ihan sen aikaa että ehdit saamaan koulun suoritettua ennen lasta :) Koulunkäynti raskaanakin on tarpeeksi rankkaa :D vaikka minulla onkin ollut ÄÄRIMMÄISEN helppo raskaus! Lisäksi on ihana kun oma kulta voi olla paikalla koko raskauden ajan

onhan tuota koulua tullu mietittyä ja oon ajatellut,että jos nyt raskaaksi tulisin niin kerkeisin helmikuulle käymään kouluja.Tosin tällä hetkellä kuukautiset ja kulta ovulaation aikaan kiinni,joten se siirtyisi taas ainakin kuukaudella ja näin. Ja jos koulu aikaan rupeaisin odottamaan niin kasaisin kaikki aok (ammattioppi tunnit) alkuun ja suorittaisin pois alta ja myöhemmin raskauden edetessä olisi helpompi suorittaa loput lukuaineet rysässä.ja tällä tavoin valmistuisin luultavasti pari kuukautta ennemmin kuin muut.(opettajan kanssa keskustellut asiasta)Ja vaikka koulua sitten jäisi pari kuukautta käymättä se olisi vielä helppo suorittaa vähän jälkikäteenkin.Kyllähän näitä on myös tässä jonkin verran kerennyt pohtimaan. Etkä lannistanut,on hyvä kuulla myös muiden mielipiteitä ja katsoa jos vaikka niissä olisi jotain järkeä;) (täällä kun aina ei niin järkeviä kommentteja saa) Ja paljon onnea ja voimia tulevan pienokaisen kanssa

Useimmiten teinityttöjen raskauksiin ja vauvakuumeisiin kriittisesti suhtautuvien jutuissa ON järkeä. Pitemmälle miettiminen vain ei näytä juuri kaikkia kiinnostavan.

Totuus on se, että parin vuoden seurustelu voi teinin näkökulmasta tuntua ääääärettömän pitkätä, mutta se ei sitä ole. Pari vuotta on lyhyt aika ja KENENKÄÄN ei pitäisi lähteä lyhytnäköisesti lasta hankkimaan tilanteeseen, jossa ei ole varma asioista.

Parikymppisen varmuus nimittäin ei oikeasti ole sitä.

Lapsen hankkiminen kesken lukion ei ole vain arveluttavaa. Se on täyttä hölmöyttä. Jatko-opinnot ovat monin verroin raskaampia perheellisenä ja vaikka aika riittäisikin, joku AINA kärsii tilanteesta, jossa toinen tai pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat opiskelevat.

Lapsen hoitaminen ei lopu siinäkään vaiheessa, kun lapsi lähtee kouluun. Eikä siinä, kun lapsi/nuori siirtyy yläkouluun. Useat vanhemmat ovat kiireisimmillään esim. jatko-opintojensa kanssa silloin, kun lapsi tarvitsisi tukea ja huolenpitoa erityisen paljon. Nämä tapaukset ovat tuttuja.

Järkevintä olisi hillitä hermoja vauva-asian kanssa esim. pari vuotta. Edes 25-vuotiaskaan ei oloe vielä vanhus. Parisuhde voi olla viiden vuoden jälkeen AIVAN eri tilanteessa kuin nyt. Pitemmässä suhteessa toisesta voi paljastua puolia, joita ei huomaa ensimmäisten parin vuoden huumassa. Voi olla esim. niin, että jokin toisen tapa, joka nyt ei mitään haittaa, on todella rasittava parin vuoden päästä. Sitä tylsää arkeakin pitää pystyä elämään. Se tilanne, jossa toinen on armeijassa, on kaikkea muyuta kuin normaali! Todellinen elämä alkaa vasta myöhemmin, kun toisen naama ei ihan joka tilanteessa enää olekaan uusi.

Suhteita ei mitata viikoissa eikä kuukausissa. Kenenkään ei pitäisi hankkiutua raskaaksi ennen varmuutta siitä, että tilanne on hallinnassa. Virheitä tulee kaikille, mutta TIETOINEN ongelmien järjestäminen on typeryyttä.

Kaikkein lapsellisin kuvitelma on tämä: "MEIDÄN suhteemme on ERILAINEN! Rakkautemme kestää IHAN KAIKEN!"

Jätetäänpä tuo "ikävä ihminen" huomioimatta, hän kun yleensä tykkää väitellä loputtomiin eikä kuuntele sitten yhtään muiden näkökulmaa :) yritetty on.

Ihan hyvältä kuulostaa että saisit noi opinnot järjestettyä tuolla tavalla, itse en tiedä miten nuo ammattikoulujutut toimivat kun kävin lukion :D hyvä etten lannistanut, itsekin kun alettiin alustavasti juttelemaan vauvapuuhista ja oltiin otettu asioista selvää (esim miten taloudellinen tilanne hoidettaisiin jne) olin TODELLA kiitollinen kun ystäväni kyvyivät minulta lähes joka asiasta "ootteko miettiny sitä " ja "ootteko miettiny tätä" niin ja "NO ENTÄS TÄMÄ?!". Näitä juttuja vatvottiin kauan ja lopulta he totesivat että ei hitsit, kyllä nää on tainnut ottaa kaikesta selvää ja kaikki on kunnossa. Saatiin siunaus ;) Siitä tuli itsellekin varma olo siitä että ollaan me nämä asiat järkeilty !

Kiitos paljon onnitteluista! :) Meille on tulossa poika, ilmeisesti riehuja-tyyppiä ;) oiskos sulla sähköpostia tai meseä tai jotain? Voitaisiin jutella enemmän jossain muualla kun täällä missä eräät ikävät ihmiset kyyläävät toisten kommentteja ja puuttuvat keskusteluun ;D

Öhöm! En mielestäni sanonut,että opiskelisin lukiossa vaan ammattikoulussa. Ja toiseksi 1.Haluamme aloittaa lasten teon nuorina sillä haluamme monta lasta. 2.molempien vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja minun perheessäni on 6sijaislasta, 4 biologista lasta ja 2 tukiperhelasta ja mieheni perheessä 8 biologista lasta joten lasten käsittelyssä/hoidossa ei ole ongelmaa.Ja nyt vastaat tähän sitten,että:"Se ei ole sama asia kuin oman lapsen 24/7 hoitaminen.No eipä tietenkään mutta siittä saa jo tarpeeksi ensi näkemystä asiasta. 3.Tiedän,että me melko varmasti olemme yhdessä pitkään/aina ja lapsi olisi aina kaikessa etusijalla ja saisi varmasti rakkautta ja hoivaa enemmän kuin kukaan.Vielä kolmekymppisenäkin;)4.Meillä on hääpäivä varattuna joten ei tarvitse ruveta sanomaan ettei ole virallista ja varmaa 5.Kumpaakaan ei ole erityisemmin kiinnostanut baarit/juopottelu.(liian moni sukulaiseni tappanut itsensä humalassa) 6.En tarvinnut sinun parisuhde/lapsi neuvoja vaan ja ainostaan vastauksen ensimmäiseen kysymykseen. Ja vielä:Onko sinulla henkilökohtaisia kokemuksia vai vaan arveluja ja mielipitejtä?

En ole nimim. ikävä ihminen, mutta enimmäkseen hän puhuu asiaa. Ainakin itse olen opetusalalla törmännyt juuri niihin tapauksiin, jossa lapselle ei parisuhdekiemuroissa ja koulutuskuvioissa ole millään aikaa. Todella moni poika oireilee ja yh-äitien & isäpuolten kyky hoitaa kasvatus vain ei ole aina täydellinen.

Totta kai jokainen on varma siitä, että on pitkään yhdessä toisen kanssa. Tuskin kukaan amerikkalaisia julkkiksia tai suomalaisia bb-sankareita lukuunottamatta menee naimisiin katellaan hetki-mentaliteetilla! Kysymys on vain siitä, että toista EI tunne todellisuudessa parin vuoden seurustelun jälkeenkään. Niin voi kuvitella, mutta totta se ei ole. Parisuhde punnitaan yhteen kasvamisessa ja siinä, kun alun symbioosivaihe menee ohi. Minkään ikäisen ihmisen ei pitäisi tehdä suuria ratkaisuja hormonien kiehuessa.

Moni ihminen on sanonut haluavansa suurperheen. Jo ensimmäinen lapsi saattaa osoittautua suureksi tapahtumaksi. Kukaan ei ennen omia lapsia tiedä sitä, mitä kasvattaminen on. Sisaret, sijaislapset ja hoitolapset eivät anna totuudellista kuvaa siitä, mitä lapsen tulo merkitsee esim. parisuhteelle.

Opettajan työssä näkee valtavasti niitä tapauksia, joissa äidit ovat toisella tai kolmannella kierroksella sen "ikuisen rakkauden" lopahdettua jossakin vaiheessa. Samaan syssyyn hankitaan ammattia tai kouluttaudutaan uudelleen. Poikalapset pompottavat äitejä ja isäpuolia aivan miten haluavat. Aikaa ei vain ole siihen, että homma saataisiin raiteille. Eikä voimiakaan, valitettavasti. Aina ei edes tahtoakaan.

Jos teillä on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus taustananne, ymmärrän. Teillä saattaa olla mahdollisuuksia onnistuakin kuviossanne. Jos taas ei, tulevaisuus näyttää. Alkoholista on turha puhua mitään. Se saattaa kuvioihin tulla koska tahansa - ei kukaan tietoisesti tähtää alkoholistiksi tai ongelmakäyttäjäksi.

Hääpäiväkään ei merkitse valitettavasti mitään. Ei sormus asioita muuksi muuta. Valitan.

Tällä en todellakaan sano, ettei teillä olisi mahdollisuuksia onnistua. Ainahan niitä on. Toivon sitä kaikesta sydämestäni.

Tekstini on suunnattu eniten niille ihmisille, jotka ovat suunnitteluvaiheessa. Kiirettä ei alle kaksikymppisellä ole. Useimmiten kannattaa vähän aikaa odottaa ja katsoa. Edes 26-vuotiaskaan ei ole ikivanha, vaikka 16-vuotiaan perspektiivistä siltä saattaakin näyttää.

Niin no ei 26 vanha ole,mutta haluamme jatkaa sukumme perinteitä ja tehdä lapset nuorina.Ja ei,sormus ei merkitse yksinään mitään,mutta kun siinä on mukana lupaus rakkaudesta,ikuisesta avioliitosta ja ylä ja alamäkien kohtaamisesta yhdessä niin se merkitsee.(ei kaikille,sillä jotkut menevät naimisiin vain "hetken mielijohteesta".) Tiedän,että oma lapsi vaatii paljon,mutta tiedän myös,että pystymme antamaan Hänelle kaiken tarpeellisen.Ja ymmärrän nuo sinun "huolet" pojista,sillä meillä on sijoitettuna ad/hd poika,mutta oikeilla lääkkeillä,kurinpidolla ja rakkaudella ei hänestäkään ongelmaa ole tullut.Ja hän on myös pian 18v. Eli tiedän kyllä miten vaikeaa VOI olla erityislasten parissa. Ja mistä ajatus,että haluaisin välttämättä lisäkouluttautua joskus? Ja olen edelleen täyttämässä 18v tässä kuussa joten en tiedä mistä 16-vuotias tulee? Mutta kiitos omasta näkökulmasta,vaikka en vieläkään tarvitse neuvoja tähän aiheeseen vaan tuohon ylimpänä olevaan kysymykseen.

Suvun perinteitä?!

Kai tuo oli tsoukilla heitetty?

Ja ei se avioliitto takaa sitä että niistä ylä- ja alamäistä selvitään eroamatta.