ollut kenenkään kulta, en sydänkäpynen. Ei kukaan ole koskaan kertonut minua rakastavansa, tai edes tunnustanut tunteitaan. En ole koskaan seurustellut. Suudellut... Noh. Siitäkin on aikaa. En enää edes muista miltä toisen ihmisen läheisyys tuntuu. Olen kultainen Buddha, tulinen haarniska, kuuksi naamioitunut Aurinko. Olen omituinen olento tässä maailmassa ja ajassa. Herkkä sekä vahva. Rakastan ja haluan vastarakkautta, mutta ihastun harvoin ja vielä harvemmin he, joihin ihastun ihastuvat minuun, tai uskaltavat koskaan lähestyä. Olen kuin valtaistuimelle nostettu kuningatar, josta jokaisella on mielipide. Eristetty ja muurattu omasta osaamattomuudestani hullaantua helposti. Yksin kaikkien keskelläkin. Outolintu. Elämässäni on suuri tyhjä valkoinen kartoittamaton alue - kuin aavikko, jonka tunnustaminen saa minut surulliseksi.
En ole koskaan...
Uskotko?
12453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta toisaalta riippuu iästäsi ja kertojan taidoistasi. Mutta muuten tunnen sympatiaa ja empatiaa. Ehkä jotain samankaltaisia kokemuksia eristyneisyydestä ja erilaisuudesta. Vaikka todellisuudessa ei voi tietää. En tosin koe olevani jalustalla, enkä kuninkaallinen... se kuulostaa vähäsen huolestuttavalta, kuinka olet sellaiseen ajatukseen päätynyt?
Ehkäpä voisit astua alas siltä jalustalta ja yrittää olla yksi monien joukossa, ainutlaatuinen sellainen. Voisit saada paremmin yhteyden toiseen, toisiin. Alkaisit kartoittaa sitä valkoista aluetta.
Miksikö vastasin? Olen tavannut jotain kaltaistasi, hämmentävää. Ja tunteet olivat alkuun vaikeita käsiteltäviä, nyttemmin helpompaa. Häenllä on kyky pysyä etäällä, saavuttamattomissa. Miten sellaista voisi lähestyä? Tunnustaa tunteitaan. kutsua sydänkävykseen?
Totta se silti on mitä kirjoitin. Vuodet ovat vain kuluneet niin nopeaan ja jäin liian kauaksi aikaa omien pelkojeni ja haavoittuvaisuuteni vangiksi. Jalustalle voi joutua hiukan tahtomattaankin. Toiset tulevat luokseni ja ihmettelevät miten minunlaiseni nainen voi olla yksin, ja tunnustavat, että ottaisivat heti omakseen, jos olisivat vapaita. Kaukaa haluttu. Mutta ei koskaan kylliksi.
Upeasti kuvattu, uskon että olet äärimmäisen ihana ihminen, olet jotain poikkeuksellista, älä lannistu. Mitä muuta mahtaa hienon kirjoituksen takana olla, en lähde spekuloimaan. Löydät vielä elämäsi rakkauden, ihmisen kuka ymmärtää ja kenelle voit kertoa kartoitamattomasta alueestasi, se ihminen voi täyttää myös sen alueen. Itsessäni on myös jotain kuvailemiasi piirteitä.
minkä ikäinen olet?
Kuningattaret ovat vahvoja ja samalla herkkiä. Käy siis ylväästi eteenpäin, niin sinä olet jo löytänyt Hänet.
Kirjoituksesi koskettaa minua ja tuli jotenkin sanaton olotila. Muutamia mahdollisia juttuja tuli mieleeni, mutta ehkä on parempi että olen sanaton tällä kertaa :)
Oma pääni ainakin on kuin liköörikarkki tällä hetkellä. Jos karkin ottaisi suuhun niin se sulaa. En usko että olisit kovinkaan omituinen ainakaan silloin kun istun sohvalla selkäsi nojatessa minuun. Voisin myös laittaa kaulani hartiasi ylle ja tuntea korvasi. Aurinko on mielestäni juuri sellainen kuin sinä olet, mutta se häikäisee kun sitä katsoo. Siksi aurinkolasi miehet vilkuilevat sinua salaa. Minä en pidä aurinkolaseista kun ne on jotenkin teennäiset ja tarkoituksettomat, mutta tämä ei ole arvio kirjoituksestasi jossa on mielestäni jotain syvyyttä jota en vielä ole oppinut katsomaan.
Täytyy vielä paloitella kertomuksesi ja kerätä sen hedelmät. Jokatapauksessa tällä asenteella mennään ilman että se on asenne.
http://www.youtube.com/watch?v=N7KQJ0EMs4w
Voin vielä palata asiaan, mutta riippumatto kutsuu :) Ulkona on myös tikkataulu ja kauniita pilviä. Ehkä tapaan erään sitten kun solmu on poissa, mutta se on siellä minne me ollaan se laitettu. Se tapaaminen joko on tai ei. Eli näissä merkeissä todennäköisesti jatketaan vielä sinne jonnekkin asti mitä ei toistaiseksi ole, mutta kielessä kuitenkin on aavistus.
Onko sinulla ja minulla yhteinen rubikin kuutio jossain haudattuna? Vaikutat olevan vertaiseni jostakin syystä.
En oikein usko..
Kerron nyt totta, enkä tarua.
Uskon, että sinusta voi tavallaan tuntua tuolta, mutten usko että todellisuus on tuota. Tottahan voit puhua silti. Kysyit uskonko.
Ehkä sinulle on sanottu rakastan kymmeniä kertoja, muttet usko sitä, pysty ottamaan vastaan. Ehkä ei. Ehket kykene ottamaan rakkautta vastaa. Ehkä olet kasvanut ihmiseksi, joka kontrolloi itseään ja kaikkea koko ajan. Ihmiseksi, jonka on vaikeaa olla toisen lähellä.
Ehkä olet nuori, joka kirjoittaa niin hyvin, että antaa kuvan pitkästä elämänkokemuksesta, tarkoitan pitkästä elämänkaaresta. Siksi analyysi. Joka sana voi olla totta, mutta mielikuva, jonka se tuo vie satuihin.
Epätodellinen satuolento en sentään ole, ja kaikki se mitä kirjoitin on avain siihen kuka olen.
Tuo kaikki on niin tuttua.........voisin kirjoittaa aivan samoin sanoin.