Olen 29v. nainen ja koen elämäni olevan mallillaan ystävien/hyväpalkkaisen työni/vapaa-ajan ym. suhteen. Olen myös mielestäni muutoin aivan normaali, sosiaalinen, avoin ja pidetty ja ihan hyvännäköinen. Terapiassa ym. nyttemin jo paljon käsitellyn lapsuudessa koetun hyväksikäytön takia seksuaalinen puoleni on kuitenkin ollut aivan kuollut. Traumani on laittanut minut välttelemään kaikkea läheisyyttä lähes koko elämäni.
Nyt olen noin vuoden kuitenkin kokenut jonkinlaista valoa sisälläni tämän asian suhteen. Ongelma on kuitenkin se, että kokemattomuus ja häpeä vaikeuttavat edelleen suhteiden luomista. Olen jo kaksi kertaa tullut hylätyksi suhteen alussa juuri sen takia, että seksi nyt vain on vielä hieman ongelmallista. Toiselle kerroin hyväksikäytöstä, vaikka se tuntui vaikealta, ja tuntuu etten kyllä tullut ymmärretyksi. Toiselle en enää saanut kerrottua, ja tuntuu että tulin jälleenkin väärinymmärretyksi...
Mitenköhän ihmeessä siis edetä tämän asian kanssa, kun ymmärrän ja hyväksyn, että seksi ja hyvä sellainen on parisuhteelle tärkeää. En kuitenkaan voi tarjota sitä suhteen alusta alkaen, mutta tiedän että rakkaus, turvallisuus ja aika parantaisivat kyllä niin taitojani kuin vapautumistanikin. Mutta miten saada toinen jaksamaan tätä vaikeaa alkua? Sitä, että joutuu tässäkin iässä toista kuin opettamaan? On tietenkin totta, että jos välittää tarpeeksi, niin varmasti silloin jaksaa, mutta toisaalta on inhimillistä että pettymys tämän asian suhteen voi olla ratkaisevan suuri alussa, vaikka välittäisikin.
Kiinnostaisipa vain kuulla ulkopuolisia mielipiteitä asiasta, ja toisaalta saada vinkkejä miten kuroa umpeen kokemattomuuttaan, jota en olisi koskaan toivonut kasautuvan, mutta joka nyt vain on ymmärrettävistä syistä kohtalokseni muodostunut? Ja etenkin miesten mielipiteitä kokemattomuudesta, kun se on tässä iässä todella omituista ja ärsyttävää, mutta miten tehdä siitä vähemmän hirveää miehellekin?
Nyt olen noin vuoden kuitenkin kokenut jonkinlaista valoa sisälläni tämän asian suhteen. Ongelma on kuitenkin se, että kokemattomuus ja häpeä vaikeuttavat edelleen suhteiden luomista. Olen jo kaksi kertaa tullut hylätyksi suhteen alussa juuri sen takia, että seksi nyt vain on vielä hieman ongelmallista. Toiselle kerroin hyväksikäytöstä, vaikka se tuntui vaikealta, ja tuntuu etten kyllä tullut ymmärretyksi. Toiselle en enää saanut kerrottua, ja tuntuu että tulin jälleenkin väärinymmärretyksi...
Mitenköhän ihmeessä siis edetä tämän asian kanssa, kun ymmärrän ja hyväksyn, että seksi ja hyvä sellainen on parisuhteelle tärkeää. En kuitenkaan voi tarjota sitä suhteen alusta alkaen, mutta tiedän että rakkaus, turvallisuus ja aika parantaisivat kyllä niin taitojani kuin vapautumistanikin. Mutta miten saada toinen jaksamaan tätä vaikeaa alkua? Sitä, että joutuu tässäkin iässä toista kuin opettamaan? On tietenkin totta, että jos välittää tarpeeksi, niin varmasti silloin jaksaa, mutta toisaalta on inhimillistä että pettymys tämän asian suhteen voi olla ratkaisevan suuri alussa, vaikka välittäisikin.
Kiinnostaisipa vain kuulla ulkopuolisia mielipiteitä asiasta, ja toisaalta saada vinkkejä miten kuroa umpeen kokemattomuuttaan, jota en olisi koskaan toivonut kasautuvan, mutta joka nyt vain on ymmärrettävistä syistä kohtalokseni muodostunut? Ja etenkin miesten mielipiteitä kokemattomuudesta, kun se on tässä iässä todella omituista ja ärsyttävää, mutta miten tehdä siitä vähemmän hirveää miehellekin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se taitaa niin olla että olet ns. pilalle nussittu jo nuorena. Ei miehet jaksa valitettavasti kaltaistesi kanssa alkaa mihinkään pitempiin suhteisiin varsinkin jos olet edes vähääkään feministi ts. rutkutat kotitöistä etkä osaa kokata jne. Itsehän voit tätä asiaa muuttaa jos haluat, mutta tuskinpa. Aika hyvin tämä nyky-yhteiskunta on onnistunut länsimaiset naiset pilaamaan, eipä siis ihmekään kun miehet hakevat aasiasta vaimonsa yhä enenevissä määrin.
Eli jos et tuosta ymmärtänyt niin laitan mahdollisimman yksinkertaisesti: miehet eivät tarvitse pitkäaikaista suhdetta naiseen minkään muun kuin tasaisen pimpsan saamisen vuoksi. Jos tuota tarvetta ei tule tyydytettyä, on aivan turha olla suhteessa yleensäottaen psykopaattiin, joka siis keskiverto nainen on.
Unohda tämän vitun iki-neitsyen kommentit, joka on katkeroitunut oman törppöytensä ja tyhmyytensä takia.
kyllä tossa "miettijällä" oli ihan asiaa takana vaikkakin aika suoraan ulos sylkäistynä..
Miehet ei naista tarvii muuhun kuin patjaksi noin peruslähtökohtaisesti. Jos nainen osaa vielä kokata ja jopa keskustella miehen kanssa niin silloin mies alkaa puhua rakkaudesta. On totta, että nuoret ajattelee asiaa toistapäin mutta se vaan johtuu siitä ettei ne vielä ole sisäistäneet koko totuutta.
En sulle muuta neuvoa osaa ehdottaa kuin että ettisit miehen joka ymmärtää asiasi ja toiveesi. Täytyy kuitenkin muistaa, että asia vaatii jatkuvaa keskustelua niin ettei pidättyväisyytes herätä vääriä epäilyksiä. Etsi hellä ja rauhallinen mies, ne osaa kyllä tarvittaessa olla rajujakin. Sanot vaan suoraan, että tahdot kasvattaa ensiksi luottamusta, koska sinua on aiemmin kohdeltu väärin. Oikea mies sua kyllä ymmärtää.. Muiden annan mennä menojaan.
M33
Sinuna en olisi huolissanikokemattomuudesta. Monet miehet
voivat pitää kokemattomuuttasi myös kiihottavana.
Kannattaa kyllä aika alkuvaiheessa kertoa poikaystäväkandidaatille
traumoista ja tunnoista. Eipähän tule sitten pulin ja toisin hukattua aikaa.
Aivan varmasti löydät vielä miehen joka ymmärtää ja kunnioittaa
tarvettasi rauhalliseen etenemiseen.
Avaa itse piirakkasi solmut.... mitä sää miehiä syyllistät, ongelmalisoit?
Ei naiminen mitään tähtitiedettä ole. Ei mitään muuta kun leveeksi lavetille ja yritä löytää taivaalta otava sillä aikaa kun se mies nussii.... ei mitään ongelmaa.
Ei kokemattomuudessa mitään pahaa ole, ennemmin päinvastoin. Luulen, et tarvitset miehen, joka ei ole ihan helpoimman kautta selvitynyt omasta elämästään. Eli mies kiinnostuu sinusta ihmisenä ja ei ole koko ajan pesä mielessä, eikä ole ihan heti pois luikkimassa. Tämmöisen kans sit avointa keskustelua, niin askel kerralan se lähtee etiäpäin:)
Minulla on taustalla samantapainen asia lapsuudessa kuin ap:lla. Terapiassa olen käsitellyt myös, mutta vasta 34-vuotiaana kun löysin miehen, joka oli todella kiinnostunut minusta ihmisenä, eikä panopuuna, aloin pystyä avautumaan läheisyyden suhteen.
Aiemminkin minulla on suhteita ollut, 4v avioliittokin, mutta tällaista läheisyyttä en ole kokenut ikinä aiemmin kenenkään kanssa.
Parasta miehessä on, että hän on hyvin tarkka ns. omasta alueesta, hän lähestyy hyvin varovaisesti ja aina tarkistellen, jos vähänkään epäilee/annan jonkin reaktion (tahtomattanikin joskus), että hän on tekemässä jotakin, mikä on minulle uutta tai aiheuttaa jonkin asteen mietintää.
Suhteemme on edennyt hitaasti, mutta se on ollut meille molemmille juuri sopiva tahti, siitä olemme pitäneet huolen jatkuvalla keskustelulla. Kommunikointi onkin suhteen tärkein onnistumiselementti. Mieheni kanssa olemme sopineet, että tyhmä kysymys on se, joka jää kysymättä ja kaikesta saa puhua, jos vain vähänkin tuntuu siltä, että jokin asia mietityttää, itsessä tai toisessa.
Valitettavasti on niin paljon miehiä, joille nainen on vain se, johon tyydyttää himojaan (eikä kunnon panemisessa sinänsä vikaa ole, mutten itse enää vaihda ikinä siihen, kun olen paremman makuun päässyt), että sellaista "kunnon" miestä on vaikeaa löytää. Kannattaa vain sitkeästi uskoa siihen, että se "sielunkumppani" tulee vastaan, ehkä vähän deittailla siinä ootellessa, jos se sopivalta tuntuu. Muista, että unelmiesi mies haluaa Sinut juuri sellaisena kuin olet! Olet varmasti kasvanut henkisesti melkoisesti tapahtumaa käsitellessäsi ja sen takia Sinun onkin vaikea löytää miestä, joka osaisi ajatella muullakin kuin jalkovälillään. Heitä on niin valitettavan harvassa, mutta kyllä heitä on. Odotusajan suosittelen hyödyntämään oman itsetuntemuksesi kasvattamiseen esim. lukemalla henkistä kasvua käsitteleviä kirjoja (esim. The Secret, Wayne Dyerin tuotanto, Neale Donald Walschin tuotanto...), tekemällä jotakin luovaa tai minkä sitten itsellesi sopivaksi katsot. Ja oman itsesi ihan fyysinen tunnusteleminen ja sitä kautta tuntemaan oppiminen avaa myös lukkoja ja auttaa sitäpaitsi Sinua neuvomaan sitten kumppaniani, mistä kohtaa kannattaa hipelöidä.
Kaikkea hyvää Sinulle!