Sitä virhettä en tule koskaan tekemään. Jotain yksityisyyttä pitää minullakin olla. Tiliotteista selviäisi liikaa asioita ,joita on tullut "maailmalla" tehtyä.
Yhteinen pankkitili aviopuolison kanssa
'Salassapito '
80534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Sen virheen olen jo tehnyt, luuletko että olen paljastunut?
Kun joskus 72v läksin tapaamisemme jälkeen laivaan jätin pankkikirjani tulevalle vaimolle.
Kun tulin takaisin pieni määrä rahaa oli mennyt ruokaan ja minusta oli paljastunut mitälie.
Tää oli kiva alotus joka varmaan poikii useita luottamusta henkiviä kommentteja.
Kiitos !
Vaikka olin 25 vuotta naimisissa ,niin pankkiasiat pidin salassa vaimoltani.
Lainat,niin auto kun talolainan maksoin minä, vaimoni osti ruokatarvikkeet,
maksoi kaukolämpömaksun ,vesilaskun sekä sähkölaskun .
Vaatteemme ostimme omillamme,lapsille ihan fiiliksen mukaan milloin mistäkin ja millä rahalla . Rahaa käytimme pihistelemättä , mistään nuukailusta ei voi puhuakaan. Eli kaikki muu meni ,ihan ilman mitään kaavaa,matkat,bensat ym.ym.
Tulot olivat aikalailla samat. Koskaan ei tarvinnut pihistää mistään,mutta tarkkana sai olla. Toisiammekin hellittiin ja yllätysmatkoja annettiin niin äidille kuin lapsillekin, joskus jopa isälle.
Siis,..olit naimisissa? Kuinka kävi erotessa yhteisen omaisuuden?
Sinä maksoit asunnon ja auton, ehkä muutakin pysyvää. Vaimo osti kakaksi menevää ruokaa, siis ei jäänyt mitään omaisuutta. Onko oikein? Kysympähän vain?
Molemmilla omat pankkitilit on asiaa.
Kummallakin on käyttöoikeus toistensa tileihin.
Sellainen on joustava, kun tulee kyseeseen varojen siirto esimerkiksi jotakin isompaa ostettaessa. Neuvottelu on tietysti asiaa, jos siirtää rahaa toisen tililtä, tai maksaa laskujaan. Nettipankista laskut maksaa se osapuoli, lolla on rahaa tilillä, tai on hoitamassa pankkiasioitan netillä.
Ihme temppuja teet, jos niitä ei puolisosi saa nähdä.
Pitkään yhdessä eläneet pariskunnat tietävät toistensa ajatuksetkin, pienestä otsanrypystä. jos on tullut tehtyä jotakin puolivillaista filunkia. Ei siinä tiliotteiden salaus auta.
Jos puoliso kelpaa elämään yhteiselämää, kelpaa vuoteessa ja muissa hommissa, niin onhan kumma, jos raha-asioissa ei ole sitten tuon verran luottamusta.
Luottamus perheen raha-asioissa puolisoiden kesken, on mielestäni välttämätöntä.
Toki tunnustan, että puhun nyt vaan meikäläisen vähäisistä käyttövaroista, Tulothan on vakiosumma, joiden määrä molemmat tietää lantilleen.
Eri asia on, jos ollaan miljonäärejä, omine osakekommervenkkeineen ja pääomatuloineen.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi Tasepappa.
Omat tilit on ja joku sen lisäksi.
Kehun nyt omaa miestäni, hän siirsi yhden tilinsä nimelleni silloin, kun sairastui.
Tosin siihenkin oli minulla ollut käyttöoikeus.
Ei meillä ole mitään ongelmia ollut rahankaan suhteen. Normaalia elämää eletään, ostetaan tarpeellista tarvittaessa jne.
Joku toinen voisi sanoa nuukaksi tätä tyyliä, mutta meille se istuu.
Onkohan aloittajalla avioehtokin? Ei silti, se on viisautta nykyään. Eroja on niin paljon. Ainakin perintötilat kannattaa suojata. Kahden tyhjän kesken tuskin on tarvetta muuhun, kuin uskollisuuteen. Niin mekin aloitimme.
Itselläni ja puolisollani on laajat oikeudet toinen toistemme kaikkiin pankkitileihin. Kun on puhtaat jauhot pussissa, ei asia mitenkään häiritse.
Jokainen joka on kitupiikin kanssa naimisissa tietää mitä tarkoittaa OMA RAHA. Saituri putsaa käsisahankin jokaisen käyttökerran jälkeen.
Inhoan tuota kitupiikkiä,jolle kaikki on liian kallista.
Sairaalloinen saituus on ihan oma taiteen lajinsa..
Vanhat harmaapäiset ukot kerää risuja metsästä,joita kuljettavat polkupyöräntarakalla kotiinsa.
nuukuus on helvetimmoinen sairaus,josta läheiset kärsii.
Ja mihin he kuvittelee tarvitsevansa niitä rahojaan jotka älyttömällä pihistämisellä keräävät, he kai kuvittelevat joko elävänsä 200 vuotiaiksi tai sitten että tuonilmaisissa on sama valuutta käytössä :/
Olen huomannut että saituus eikun lisääntyy ikävuosien myötä...esim. äitini 83 v., ei raahi lämmittää saunaa kun kuluu sähköä :(
Nuuka mies on perheelle ja vaimolle helvetti. Juoppoon verrattavissa.
Kaikki kotona oleva tavara on halvalla saatua vanhaa paskaa,vaatteita myöten.
Pakko olla oma tili ,muuten ei saisi hankituksi itselle eikä lapsilleen (nyt aikuisia) yhtikäs mitään. Nyt vanhempana alkanut niin paljon inhottamaan,että
harkitsen lähtöä vielä tämän kesän aikana.
Älä lähde. Tuskin olosi paljoa paranee. Maksat yksin kaikki laskut ja asuminen vasta tyyristä onkin.
Jokaisella on oma tyylinsä ja luonteensa.Niin on tehtävä ,kun parhaalta tuntuu. olen kokenut edellisessä elämässä ,huonoksi havaitun yhteisen tilin. Nyt avoliitossa ,omat tilit yhteinen talous tili....Näin on hyvin mennyt 18v....
Yhteinen ja omat. Yhteiseen rahaa tarpeen mukaan ja sovittu mihin käytetään.
Jos " sallii " erilliset tilit ,niin luottamus pelaa paremmin.
En tiedä mitään mieheni rahoista . Kaikki sovitut maksut hän hoitaa.
Tiliotteista näkyy liian paljon esim taksimatkat,luvalliset ja luvattomat
ja ne ei minua kiinnosta.
Yhteinen tuo tili ollut alusta lähtien eikä haittaa. Ainahan voi nostaa käteistä automaateilta ja tuhlata missä lystää, siitä mitään yllätyksiä tule silloin.
Eikö " toinen" ihmettele mikä se Tallinan käteisnosto 150 euroa oli ?
Meillä siirretään puolet molempien tuloista "perhekassaan", josta maksetaan yhteiset menot. Lopuilla rahoillaan tekee molemmat mitä lystää.
Meillä ei tarvi salailla rahareikiä. :)
Menetelmä on toiminut hyvin yli 30 vuotta.
Menetelmä vaatii toisiaan lähellä olevia tuloja.
Meillä vaimo olisi ollut 7-vuotta rahaton = olisi jäänyt sen ajan minulle velkaa?
Töissä ollessa vaimon palkka oli noin 30% minun palkastani.
Vähillä rahoilla olisi vaimoni jotunut henkilökohtaiset menonsa kustantamaan.
Valittu menettelytapa riippunee tuloista ja henkilöiden luonteista.
Avioituessamme vaimolla oli hieman säästöjä joilla ostimme ensimmäisen, käytetyn, halvan auton.
Minulla oli kohtuullisen vähän opintovelkaa ja päällä vanhat, kuluneet vaatteet.
Yhteistä oli vaimon "kapiot".
Pahvilaatikollinen astioita ( anopin ostamia ) ja lakanoita.
Mahdollisimman yksinkertaista.
Heti vaimon jäätyä ensimmäisen lapsen kanssa kotiin siirryimme yhden tilin ja rinnakkaisten luottokorttien käytäntöön.
Tiliehto on joko / tahi.
Maksamme kaiken mahdollisen luottokortin maksuaikaominaisuudella.
Lasku menee suoraveloitukseen.
Meillä on rinnakkaiskortit. Laskutus yhteiseltä tililtä.
Vaimo seuraa pankkien tiliotteet ja korttilaskun yhteenvedon.
Minua ne eivät kiinnosta.
En ole koskaan, niukkoinakaan aikoina, seurannut vaimoni rahan käyttöä koska luotan ehdottomasti hänen järkevyyteensä ja onhan hän minua paremmin tietoinen tilanteestamme.
Vaimon "tyttöjen matkojen" kuluista tiedän ainoastaan sen mitä hän ostoksinaan esittelee.
Niistäkään en kysy hintaa mutta vaimo kyllä mielellään kehuu miten halvalla minkäkin sai.
Meille tämä on ehdottomasti paras järjestely eikä kummankaan rahan käytöstä ole koskaan ollut mitään sanomista.
Ei edes silloin kun anus oli auki kuin se kuuluisa tuuran putki.
Kumpikaan ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista hankintaa joka olisi pitänyt salata toiselta!
Kaiken lisäksi tämä on totta!
Yksityisyydestä.
Puhelimissa meillä on soiton siirto 20sek. viiveellä.
Samoin, jos kotona ollessa simerkiksi minun tai vaimon puhelin hälyttää ja toinen on vaikkapa kylvyssä niin paikalla oleva vastaa.
Jos soittajalla sattuisi olemaan kovin henkilökohtaista asiaa niin hän voi jättää soittopyynnön tai vastata soittaneensa väärään numeroon.
Kummankin puhelin lähettää soitettavalla oman numeromme.
Miksi näin yksinkertaisista asioista pitäisi tehdä monimutkaisia?
Se on se luottamus ja luottamuksen arvoisena pysyminen. Laiska-lassella asiat on hyvin.
Sain aikanaan luvan tehdä omilla rahoillani, mitä haluan. Hyvin toimii. Mitään salaista ei siihen kuulu, kaikesta puhellaan.
No voihan hitsin pimpulat, jos ollaan yhdessä, miksi pitäisi ollaen jotain salaisia pankkitilejä?
Koskaan ikinä, ei meillä ole ollut, vaan kaikki on ollut yhteistä, kuin uskovaisten pastillit.
Käsityskykyyni ei mahdu, miksei toinen saisi tietää toisen raha-asioita. Toinen ja toinen, kai se on yksi ja sama kokonaisuus`?
.
Juuri noin!
Puute ja paremmat ajat eletään yhdessä!
Niin se on ihanne lejanna ja laiska-lasse, kun teillä on pitkät ja luottamukselliset avioliitot saman kumppanin kanssa. - Mutta esim meikäläisellä on 'vanhemman iän toinen avioliitto' ja kummallakin puolisolla onlapsia aiemmasta liitosta. Meillä on erilliset tilit, mutta tässä avioliitossa kustannukset hoidamme yhdessä tuumin tasavertaisesti ja ainakin tällä hetkellä luottamus on vakaa. Ja avioehdossa takaamme lastemme oikeudenmukaiset perintöosuudet. Olemme eläkkeellä ja kumpikin hoidamme tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti tätä eläkekotiamme. En ole mennyt naimisiin hyödyn tai rahan takia ja näin sanoo myös armas mieheni. Eli siis rakkautta on ilmassa ja se on ilmaista.
Joopatitrallaa, onhan se todella noinkin.
Ei pitäisi olla kaltaiseni puupää, joka muka tietää kaiken.
Ei ole elämä yksioikoista. Siihen mahtuu mahtavasti eri variaatioita.
Onni on onnesi, rakkaus, on mahtava pakkaus, se kantaa yli tulen ja jään.
Ei rakkaus maksa, mutta antaa kaiken. Jumprahuiti, sentään. ♥ ♥ ♥
.
Lapsuusen kodissani siihen aikaan mies piti rahalompsan ja tilit itsellään. Vaimon olis pitänyt ostaa kauppa-autosta ruokatarvikkeita ilman raha. Ja vaimon olis pitänyt hoitaa yhtä ja toista. Mut ukkeliini ei ymmärtänyt oikeastaan rahan päälle juurikaa. Ei ollut tippaakaan hintatietoinen.
"Uskovainen mies" ja kun Raamatussa sanottiin, että mies on naisen pää, sehän konretisoitui juuri tuolla tavoin.
Aiti ei alistunut. Välttääkseen alinomaista riitaa, hänpä kirjoitti valtakirjoihin ikkunaa vasten isän allekirjoituksen ja pisti meidän lapsista kunkin vuorollaan hakemaan Mikkelistä osuusmeijeristä etumaksua. Isä ihmetteli, että miten maitotili voi aina olla niin saman kokoinen, vaikka keväällä lehmät lypsää niin paljon enemmän, että on useampi tonka meijerin lähdössä, mutta maitotili on aina saman kokoinen.
Isä syytti meijeriä maitotilin pimittämistä. Äiti näin siirrätti rahaa omalle tililleen ja meidän lasten tileille, joista sitten oli ottaa rahaa, kun tavittiin ja sitähän tarvittiin.
Kauppa-autoonkin isä kympin nakkasi, ja sillä olis pitänyt ostaa vieraidenkin (talkooväen) ruoka-aineet.
Vaatteisiin, kenkiiin yms. ei tullut kuuloonkaan, että isällä olis ollut hajuakaan, mitä niihin menee.
Mutta kun meillä oli salatilit, no ei ne salatilejä olleet, vaan isä ei pankkiasioista ymmärtänyt tuon taivaallista, josko ei ymmärtänyt meijeritilinauhoistakaan hölkäsen pöläystä, vaikka siellä se etumaksun nosto näkyi.
Äiti pelkäsi, et jos mun mies sattuu samanlainen tyranni.
Mun mies taas ei ole kiinnostunut hitustakaan pankkitilien lukemisesta tai pankkiasioiden hoidosta.
Meillä on yhteisiä tileja ja henkilökohtaisia tilejä, joihin kummallakin on käyttöoikeus. Mutta yksinkertaisesti mies ei edes tiedä, mitä tilejä meillä on.
Minä hoidan kaikki laskut yhteisistä tuloista. Mun eläke on n.65% miehen eläkkeen suuruudesta. Tasan ei siis kustanneta menojamme, vaan minä maksan niiltä tileiltä, missä milloinkin on rahaa.
Mies ei natkuta rahanmenosta. Tosin en ostelekkaan mitään, ehei, en ole edes kenkiä ostanut vuosikausiin. Linenekö viimeisen 10 vuoden aikana ostanut yhdet kumpparit, ja yhdet sandaalit. Pari takkia alennusmyynnistä.
Mutta yks törsäys on, asuntoauto. No yhteisestä päätöksestä sekin tuli hankittuu. Minä päätän oikeestaan jos rahaa alkaa mennä yli sietokyvyn, mitä supistetaan, mitä vakutuksia pienennetään yms.
Meillä ei ole pankkitileistä eikä rahasta ikänä ollut suukopua.
Olis kiva tavata tämmönen mies ,sielunveli sentään niin elätte kun mekin .
Ei enää ikinä yhteistä tiliä kenenkään kanssa. Olin 34 vuotta aviossa miehen kanssa joka tavantakaa järjesti taloudellisia katastrofeja. Iso palkka mutta aina rahaton.
Yhteiselon alkutaipaleella meillä oli yhteinen tili. Nuorimmaisen ollessa alle puolivuotias hän, matkatyöläinen tyhjensi tilin ja jätti sinne 50 mk rahaa. Sillä oli selvittävä kuukausi. Onneksi oli kotona lasten vellit ja lapset olivat päivähoidossa ja minulla oli yksi ateria työpaikalla. Puhelimeen hän ei vastannut ja olimme uusia paikkakunnalla, minulla ei ollut siellä vielä ystäviä. Jotenkin selvittiin. Vuosi oli 1972, silloin ei herkästi sossun puoleen käännytty.
Se oli yhteisen tilin loppu, vaikka asiasta ei voinut keskustella. Omiin menoihin hänellä aina riitti rahaa , minä elätin, tein välillä kolmea työtä, Mies osallistui antamalla pienen summan kuukaudessa. Mistään säännöllisistä kuluista hän ei vastannut. Yhden unohtumattoman kerran hän maksoi ison sähkölaskun josta oli tullut karhu. Summan hän tietysti vähensi siitä millä olisi talouteen osallistunut. Ikävä kyllä olin jo maksanut laskun ja virheellisen maksun palautusta saimme odottaa kaksi kuukautta.
Miehen jäädessä eläkkeelle yritin saada tolkkua talousmenoihin ja avattiin tili minne siirrettiin rahaa suhteessa molempien tuloihin. Se vielä onnistui, laskut piti maksaa kyseiseltä tililtä. Ei siitäkään tullut mitään. jonkin ajan kuluttua paljastui, että mies oli käyttänyt nekin rahat omiin menoihin. laskut ja vastikkeet oli maksamatta.
Nyt olen yksin, ja arvatkaa vaan, miespuolista otusta ei huushollissani ole eikä tule, ei iki kuun päivänä.
Tuollaisia ukkoja on maailma täynnä. Varsinkin ne jotka ovat saaneet 20 vuotta nuoremman naisen joskus rinnalleen.
Nuoremman ihmisen elämä muuttu helvetiksi, kitupiikkien kanssa.
Uskottavuus koetuksella!
Jos kertomasi pitää likimainkaan paikkaansa ja vaikka siitä olisi jäänyt pois jotain miestäsi puoltavaa niin silti ihmettelen!
Vaikka parisuhteen muodostuminen olisikin tapahtunut jonkin ihmeen huuman vallassa niin sen jatkuvuutta en ymmärrä.
Jos toinen osapuoli on noin täysin piittaamaton yhteisistä asioista niin johan normaalisti pesäero olisi tullut ilmiön tultua selväksi.
Aviossa 34 vuotta hulttion kanssa????? Mikä siinä miehessä olikaan niin hyvää, että huusholli pysyi kasassa näin kauan, vaikka (juttujesi mukaan) vastasit yksin perheen menoista.
Minkä ihmeen takia alistuit sellaiseen menoon?
Mikä kumma sai sinut sietämään moista menoa?
Oliskohan muisteloissasi hiukan katkeruuden ja pettymyksen tuomaa lisää?
Voi se katkeraksikin vetää, ja aina erokaan ei ole itsestään selvä, eikä kaikille, - joku voi roikkua vaikka löysässä hirressä että saa pitää perheen jotenkin kasassa, ja lapsilla toisen vanhemman.
Nyt on julkaistu tutkimustuloksia avioerojen vaikutukissta lapsen psyykkeen, eli esim. vanhempien ero on rankempi kokemus kuin riitainenkin yhdessä olo, ja kukaan ritele kokoaikaaisesti en uskokaan.
Minäkin elin ensimmäiset viisi vuotta mieheni kotitilalla miniänä, ja huolimatta puolisoni palkkatuloista en saanut häneltä koskaan rahaa ns. omiin menoihin, en kuulemma tarvinnut mitään, olihan ruoka ja asunto talosta ja etenkin lapsilisät.
Miehen rahat meni minne lie menny autoon, pyssyihin ja kaikkeen omaan, lainatakin piti vähän väliä äidiltään.
Mutta viisi vuotta riitti, muutimme pois jne...rahat rupesi riittämään sen jälkeen kun mies vaihtoi työttömyyspäivärahoilla ollessaan sopivamman auton, ja hyvä kun oli rahaa leipään se oli viimeinen niitti....
Minullakaan ei ollut silloin vielä ammattia, mutta sain vieraita lapsia päivähoitoon ja niin leivän jatkettakin, mutta pakko oli pikkuhiljaa siirtää huushollin raha-asioitten hoito omiin käsiin, muuten oisi oltu loppuikä pelko pers..anteeksi epävarmoilla kantimilla..onneksi työllisyyskurssin jälkeen mieskin sai pikkuhiljaa mieleistään työtä ja olikin pidetty ja kai taitavakin ammatissaan, ja toi palakkapussinkin kottiin - erotakin olisi voinut, ja montakin kertaa, mutta ei tullut..
Miun näkemys 43 vuoden kokemuksella on ettei kaikki osaa hoitaa taloutta ja ainakaan raha-asioitaan, ja miksei antaa rahatalouden hoito sille puolisolle joka sen paremmin taitaa, miksi tehdä konkurssi vain löperyyttään..:(
Meidän perheessä ainakin kaikki lapset oli sitä mieltä että vanhempien ero oli huomattavasti parempi ratkaisu kun jatkaa sitä elämää mitä se oli.
Ja silloin ei erot edes olleet niin tavallisia kuin nykyään.
Minua ja äitiä katsottiin pitkään kun muutettiin pieneen kylään, ennenkuin tottuivat.
siellä ei silloin vielä eronneita naisia ollut, nyt kyllä niitäkin riittää ja se on sielläkin ihan tavallista.
Välit oli hyvät molempiin vanhempiin, heidän erotessaan.
On varmasti tilanteita joissa ero on helpotus lapsillekin, let oikeassa, - tarkoitinkin liian "heppoisin" perustein toteutettuja eroja, niinkuin nyt esim. ettei ole aina kivaa.
En tiedä, jos saisin aloittaa alusta - tuskin jaksaisin, ainakaan tällä kokemuksella mikä minulla nyt on. Olen ollut onnellinenkin, ainakin lapset ovat ollu kaikkeni, muu on ollu sitten lisiä tai negatiivisia lisiä.
Mutta elämäähän tämä kaikki..ja tämä on vain minun mielipide meijjän liitosta, miehelläni olisi varmaan toisenlainen, vaikken mie ole häntä koskaan hakannut...
"miksei antaa rahatalouden hoito sille puolisolle joka sen paremmin taitaa, miksi tehdä konkurssi vain löperyyttään..:( "
Tuossa on se avain perheen talouden tasapainoon. Näin on näppylät. Tuo totuus ei muutu tulessakaan. Ja jokaisen naisen pitäs opetella asioiden hoito, ihan samalla lailla kuin miehenkin.
Jos minä tästä kuukahdan, miehellä on täys katastroofi edessä. Ei ole ei pitkällä tikullakaan kajonnut, ei minkäänlaisiin paperi- ja raha-asioiden hoitamiseen. Vain kun minä nakkaan paperit ja lapun käteen, jossa lukee, mitä näille pitää tehdä, eli mihin viedä.
Luki-kirjoitushäiriöistä ymmärrän, että se on ylivoimaisen vaikeaa, ja miehellä sekä kaikilla pojilla on luki-kirjoitushäiriö. Pojatkin ovat käsistään kertakaikkiaan työpaikkojensa hakoja, ja yks pojista palkittu kaikenmoisilla kehityskelpoisista ideoista ja innovaatioista ja keksinnöistä, mutta paperiasiat ovat ylivoimaisia kaikille näille miehille.
No kun teholla makasin koko kesän, silloin miehen oli käännyttävä tyttären puoleen. Onneksi hän on alan ammattilainen, että asiat hoituivat kitkatta.
Mutta kun on leskiä, jotka ovat katastroofin partaalla, kun toinen osapuoli kuolee yllättäen, toisella ei ole hajuakaan perheen asioista. Siinä on kova ja vaikea paikka.
Turhaa se onkin miettiä mitä tekis jos...
Ite olen eronnut mutta jos olis tilanne uudelleen esillä niin jos tietäisin tulevasta erosta en tietenkään menis.
Mutta jos en tietäis ja samat ajatukset olis kun silloin niin varmaan menisin.
Silloin ajattelin että sen miehen rinnalla elän loppuelämäni.
Nyt luulen kyllä että en enää menis naimisiin vaikka kuinka ihana mies tulis vastaan.
Mutta empäs sanokaan, kun yhä vielä sitä suurta rakkautta ootan :))
Ja jos joku tulee joka saa jalat alta niin se on menoa.
Sitä ootellessa , ihmettelen maailmaa ja nautin näistä oloista, milloin nautin.
Ihmettelen jos ei löydy, olet sen verran seleväjärkisen tuntuinen immeinen, ja kyllä vielä joku löytää kultajyvän :)
Appeni kuoli yllättäin 45 -vuotiaana ja hän oli aina hoitanut talouden raha-asiat yksin, silloin näin miten hukassa anoppi oli raha-asioitten hoidon kanssa, hän ei tiennyt mistään mitään, kaikki oli opeteltava alusta juurin, vaikka tietenkin oppi ne aikanaan ja pakon eissä.
Ajattelen kuinkahan meillä kävisi jos nyykähtäisin äkkiä, ja ellei lapsille olisi annettu "edunvalvonta" testamenttia etukäteen, uskoisin että yhteiskunta korjaisi miehen hoitoonsa ja kaiken mitä on saatu kasaan raavituksi :/
Kyllä tuo totta voi olla. Hyvin lähellä oli samankaltainen mies, joka käytti perheen kaikki rahat omiin tarkoituksiinsa. Oli ja on vieläkin varsinainen auervaara. Narsisti. Naimisissakin neljä kertaa ja lapsia joka suhteessa.
Viimeisin tempaus kihlaus... (Elättäjä)
Onneksi tuo ensimmäinen nainen sai kylläkseen nopeammin ja irtautui suhteesta. Hän pärjäsi yksin paremmin, hankki omistusasunnon ja myöhemmin mökkipaikankin. Se hyvä siinä kituuttamisessa oli, että oppi tulemaan toimeen pienellä rahalla.
Aika pitkä pinnahan tuo Sinulla on ollutkin, tuskin oisin yltänyt samaan.
Niinpä kultaseni, silti kummastuttaa, Pirre* - parisuhdehan on suille kutenkin aika joustava käsite:) Mutta sehän riittää jos puolisolla on pinnaa:D
(Oijoi - tuli kammoksumani kiroitusvire - näppäimet kun on niin pienet ja tällaisella viiskymppiselläkin jo ikänäköisyys vaivaa..) Tälle palstalle tällainenkin on kuiteskin melko varmasti Puheenaihe. Ei niin, että katsoisin jotenkin ylempää tuiki tärkeitä keskustelujanne - mutta oma rakas puolisoni oli 60 vee, nuori mies, juuri opetellut soittamaan rumpuja ja soitti kahdessa orkesterissa, pyöräili 40 kilsaa päivässä, joogasi, KUUNTELI ihmisiä, oli LÄSNÄ LÄHEISILLEEN, kunnes Kuolo hänet nappasi Sairaskohtauksen muodossa.. MENKÄÄ SIIS TARKISTUTTAMAAN AORTTAVERISUONTENNE KUNTO!!! Joka kolmas suomalainen kantaa pommia sisuksissaan! ( No, anyway / olen onnellinen, että hällä oli Elämää viimeiseen asti.. Toisin kuin meillä. jotka jaksetaan roikkua netissä illasta toiseen - kirjotellen muka Hienoja Juttuja,,,,,
Kukahan miunki kengissäni on kulkenut :(
Selkeä työnjako.
Minä en tiedä perheemme menoista eikä vaimo tuloista.
Pääasiassa käyttämämme pankin kuukausittaisesta tiliotteesta vaimo vertaa panot / kulut suhteen ja luottokorttimme yhteisestä, suoraveloitukseen menneestä laskusta veloitukset.
Turha on molempien haaskata vähäistä energiaa kaikkiin asioihin.
Emme kaipaa yksityisyyttä raha- eikä viestintävälineasioissa.
Poikkeuksena tämä tietsikka.
Kun jompi, kumpi on koneella niin toinen ei kutsumatta tule kynnyksen yli.
Meillä on omat koneet:) Ei tarvi odotella. Salaisuuksia ei sielläkään. Mies hankki pienen vatsan päällä luettavan ja tämä on vähän suurempi. Hän käyttää tätäkin joskus.
Meillä mies makselee pääasiassa laskut. Minä joskus katsastelen tilit eli olen kärryillä mukana.
Mökkisauna kutsuu, hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Meidän perheessä molemmilla on omat tilit, omat tietokoneet, omat aivot ja
omat salaisuudet, mutta samassa sängyssä on pyöriskelty vuosikymmenet.
Eikä olekin ihmeellistä, kuinka aina vaan löytää uusia salaisuuksia, vaikka kunka pyöriskelee? Ja kuitenkin on käytössä aikasti tutut laitteet?
Eikä uuden sängyn ostaminen vaikuta niihin salaisuuksiin yhtään, jos ei siten ole joku ihmeellisen motorisoitu sänky.
H.
Meilläpä on motoristisoidut sängyt. Venyvät ja paukkuvat, piereskelevätkin puolestamme.
Kävis varmaan sunkin rupille.
.
Uskoisin kyllä.
Mutta jos saan valita, niin ottaisin vähän hienostuneemman.
Sängyssä piereskelemisen pitäisi aina olla vahinko tai sitten unenalainen toiminto. Ja kaiken kaikkiaan, holtiton pierunääni vaatii pidempiaikaista, heteroseksuaalista seurustelua tai kristillistä avioliittoa.
Muuten siitä tulee luonnoton tai tekninen asiaankuulumattomuus. :)
H.
Hyvin on moottorit kestäneet, kuitenkin on kokeilu alkupäässä, päällimmäinen patja on kyllä vähän liian liikkuva mistä lie johtuu.
No johan tässä on tullut heterona oltua lähes 60 vuotta, olisikohan aika jo kokeilla muutakin?
Kyllä kai tuo ukkelikin hetero lienee. Kun kummallakin on laktoranssi, ei aina estää voi ilmalaivaa.
Tosin, kun olen melkein lopettanut syömisen, eipä nekään pahemmin haittaa.
Onko sinulla yhtään mitään inhimillistä heikkoutta?
.
Tjaa, huonot hampaat alkaa olla, hammaslääkäri totesi että alkaa käydä luonnottoman kalliiksi. Flimmeri on, vasemman eteisen vajaatoiminto, tuli tolkuttomasta ylipainosta, saattaa korjaantua sähköllä kunhan laihdun tarpeeksi.
Pitäisi siirtyä tyttöjen juomaan, Valkoviiniin.
Onneksi pumppu on vielä normaalikokoinen ja vahva, johtunee ikiaikaisesta urheiluista.
Peräpukamat muistuttavat satunnaisesti, mutta rauhoittuvat kun vähennän kuituja. Ne pitävät Karjalanpaistista ilman Perunaa, pytyllä ei kerkiä Iltalehdensivua kääntää.
Yöllä on ihan hyvä testistondis, hereillä ei Levitra mene hukkaan, sekin saattaa korjaantua, kunhan/jos saan verenkierron kuntoon, verenpainetta ei ole.
Korvat soivat vain musiikista ja Reumattomat sormet vipeltävät vieläkin kitarankielillä, tosin ei kuten 1960-jotain.
Mutta kierosta, ilkikurisesta luonteestani en pääse eroon, en varmaan koskaan.
Eiköhän sekin lasketa heikkoudeksi?
Tai narsismiksi? :)
H.
Tuo lak--lake taitaa olla Made.
laktoranssi taitaa olla rantaruottalaisten kyky syödä Madekeittoa.
Laktoositoleranssi taas antaa luvan lisätä keittoon Maitoa. :)
H.
Maresoppaan kuplautetaan kunnon kulaus kuohukermaa.
Mitään haittaa pienet pamaukset perästäpäin.
Siehän taidatkin olla vain ihminen, kun vaivojakin on, kuin muillakin.
Monesti on mieli tehnyt antaa sinulle - piiskaa. Jääköön se nyt.
Vinkuran vänkyrän kieron känkkyränä on kiva olla, ei palellu polla.
.
Aikasti usein olen yrittänyt kirjoittaa tavalla josta minut tunnistaa ihmiseksi.
Ja aina olen pyrkinyt kirjoittamaan piiskan arvoisesti.
Rakennekynnet kun eivät ole ihan ykköstavoitteeni, kunnon Vihta on.
Siitäkin jää jäljet.
Vaan aina miuta haukutaan ja arvostellaan.
Vaikka suloinen olen.
H.
"Flimmeri on, vasemman eteisen vajaatoiminto, tuli tolkuttomasta ylipainosta, saattaa korjaantua sähköllä kunhan laihdun tarpeeksi."
Siihenpä lystiin Sinulla ei ole liiemmin aikaa. Sun pitäs alkaa melkein paastolle, paaston tahtiin pudottaa painoas. Nimittäin flimmeri ei vaan tahdo enää kääntyä, jos se saa liian kauan olla päällä. Joten kiire, kiire, kiire sillä on.
Minunkin kohdalla TK möhli. Kun se INR piti mahdollisimman pian täsmätä, TK lekuripa laittokin kontrollit 2-3 viikon välein, ja kun on muita lääkkeitä, sen INR:n täsmäämiseen meni puoli vuotta, ja auttamattomasti liian kauan.
Kun sitä olin ihan vihreä, en tajunnut vaatia kontrollia joka viikolle. INR:n täsmääminen monien muiden lääkkeiden rinnalla voi olla tosiaan hyvin ongelmallista, ja vaatii sitkeyttä, ennenkuin päästään tasapainoon.
Varsinkin kipusairauksissa, joissa kipulääkkeitä ei voida syödä täsmällisesti. Tänään voi tarvita tuplat siitä, mitä eilen. Ja se vasta onglema INR:n kanssa onkin. Ei mullakaan päästy tasapainoon, ennenkuin aloin syömään kipulääkkeitä tietyn määrän joka päivä, oli tarve tai ei.
Kiitos taas ,,, nauru tidentää ikää sanovat.
Mikä kenelläkin toimii. Meillä on aina ihan tsestään selvästi ollut omat tilit. Hyvin on toiminut. Vaikka yhdessä ollaan niin ei ihan kaikkea tarvitse jakaa.
Tiedän perheen jossa vaimo hoitaa kaikki raha-asiat. Miehen tilikin menee vaimolle joka sitten antaa käyttörahaa ukolleen. Hyvin pelittää sekin. Se on heidän tapansa toimia.
Ihan kiva on saada yhteenveto palstan kirjoituksista.
Mutta niinhän se on, ei tällaisesta aiheesta saa irti mitään yksilöllistä, ihan uutta ja omaa.
Kiitos kuitenkin.
H.
Hei HUNKSZ, tai jotain / / / hanki jotain omaa.. niinku Life tai silleen..
Voi herranpieksut sun yksityisyydellesi... Olit sitten mies tai nainen.. Kuinka paljon maailman mahtuu kaikenmaailman salailijoita . . . . kyynisys iskee kohta
No, sanani sanon nyt minäkin tähän yhteisiin rahoihin jne... Meitä on erilaisia ihmisiä kuten tiedämme, teidän tavat ei sovi minulle, eikä päinvastoin.
Minun palkkatietoni ja tilini ovat aina olleet minun hallinnassa ja ainoastaan vain minun. Samoin aiemman aviomiehenikin, maksoimme suurinpiirtein puokkiin taloutemme laskut ja kumpikin piti käytännöstämme.
Nyt kun olen ´vain´ avoliitonkaltaisessa , tosin pitkässä sellaisessa ei tulisi mielenviereenkään olla yhtä suurta lompsaa :))
Ei myös vastailla toistemme kännyköihin, se vaan ei ole meidän juttumme,
Yksityisyys asioihini on minulla ja saman annan toisellekin.
Jokainen tehköön tavallaan, minulle se ei vain istu...omat asiat ovat omia...yhdessäkin.
Kiitos järkevästä tekstistä . Tuo on ainut oikea toimintatapa.
Minä opin ko. käyttäytymismallin kantapään kautta.
Kyllä olis karmeeta elää sellaisessa symbioosissa miehen kanssa, että olis yhteiset rahat. Kammotuksella sellaista ajattelenkin.
Mitäs karmeeta siinä olisi että käytettävissäsi oli perheen kaikki varat?
Vai pelkäätkö oman harkintakykysi menetystä?
Etkö osaa käsitellä rahaa järkevästi?
No, minäpä kerron kokemuksestani. Elin 17 vuotta miehen kanssa, joka käytti kaikki omat rahansa omiin menoihinsa. Akateemistesti koulutetun miehen henkilökohtaiset menot olivat niin suuret, etteivät aina tahtoneet riittää edes itselle. Autot, veneet ja alkoholi olivat hänen suurimmat rahanreikänsä. Koskaan ei osallistunut perheen yhteisiin menoihin, kuten ruoka, lasten koulutus tai muu hyvinvointi. Kun sitten ostimme oman talon ja sopimus oli, että hoitaa lainanlyhennykset, muutaman kuukauden kulututtua pankista ilmoitettiin, että laina on hoitamatta.
Erohan siitä tuli ja sain velat ja lapset itselleni, omaisuutta ei ollut. Hoitelin sitten lainojen lyhennykset yksin, vielä vuosi maksettava. Talouden pyörittäminenhän minulta onnistuikin jo rutiinilla.
Tässä ihan lyhykäisyydessään tämä stoorini ja voit itse päätellä osaanko, vai enkö käsitellä rahaa ja pelkäänkö oman harkintakykyni menetystä.
Joo, joo, neuvojia riittää, mikset lyönyt nyrkkiä pöytään, miksi alistut, mikset aiemmin eronnut, miksi ja miksi.
Jos tästäki asiasta jotain hyvää yrittää repiä, niin mielestäni olen oppinut antamaan rahalle arvon ja selviämään niukallakin budjetilla.
Kyllä ja kokkaustaitokin on huipussaan, sen siinä oppi kuinka ruokaa tehään vähistäkin, - seitipakettikin puoliksi ja kaksi ateriaa siitäkin sai.
Pää on kuin laskukone, mikä menee sen on tultava jostain takaisin, tai toisinpäin mennä ei saa enempää kuin tulee.
Rajallinen näköala ja yksipuolinen asenne, minulla.
Kuvaamasi kaltainen vaihtoehto ei edes käynyt mielessäni.
Rutivanhoillisena olen asennoitunut siten että vastuu perheen kaikkinaisesta turvallisuudesta on ilman muuta miehellä.
Vastoin minulle muodostunutta yleistä kuvaa naisten rahan käytöstä olen alusta alkaen ollut hyvilläni vaimoni järkevyydestä.
Silloin kun talletuksille vielä maksettiin korkoa ja korko verotettiin lisäämällä se ansiotulon päälle progression syötäväksi, oli ainoa tilimme kotona olevan vaimoni nimissä josta hän myös hoiti kaiken rahaliikenteen.
Kun verotuskäytäntö muuttui muutimme tiliehdon joko / tahi muotoon.
Tietysti mieleeni tulee kysymys että jos asenteet ja ajatusmaailmat perusasioissa poikkeavat noin paljon niin miten sitten avioon johtava sitoutuminen tapahtuu?
Sovinistinen mielipiteeni on että kaikki vastuu on miehellä.
Käytäntö osoittaa miten pitkälle vastuuta jaetaan vaimon kanssa mutta viimekädessä vastuu henkilöityy, mieheen.
Minä olen onnellisessa asemassa päädyttyäni yhteen samoin ja järkevästi ajattelevan naisen jonka kanssa kaikki valta on jaettu ja joka osaa käyttää sitä.
Mie valihtin semmosen miehen, ettei tartte olla kammotuksissan. Raha-asiat sujuvat kuin rasvattu. Jos toisella ei oo rahhaa, ei oo toisellakkaan, jos toisella on rahhaa, on toisellakin. Pankkikortit on yhteiselle tilille, eikä koskaan oo tullukkaan kammotuksia etteen, ko katoin, et ukko on alunperinkin semmonen, ettei tartte kammoilla.
Tiedän miehiä ,joilla on työmaalla mukana pieni kalakukkaro ,jonne on vaimo laittanut kahvirahat. Jos tulee vaikka lahjakeräys ,niin he sanovat, että pitää pyytää vaimolta erikseen.
Säältttäviä kavereita , jotka työpaikan yhteisillä " messumatkoilla" istuvat bussissa ,kun muu porukka käy huoltsikalla kahvilla.
Ja niitä alistettuja letunkääntäjiä on paljon.
Marketeissakin kuuntelevat muijan vinoilua ja kassalla muija käskee viemään toisen keskiolutpullon takaisin hyllyyn ,sillä kyllä yksi pitää riittää viikonlopuksi.
Alistetut,kuivat, pienet KILTIT ukot.
Eipä ole kohdalle sattunut moista epeliä. Ei kyllä kiinnostaiskaan...
En kyllä ole tiennyt moisten olemassaolostakaa.
Mikä hiton kalakukkaro?
Parempi tossun, kuin veneen alla.
Minä otin jo alkuvaiheessa vaimoani niskasta kiinni ja ohjasin pimppalooran kasvamaan henkisesti. Matkusti kotipuoleensa ja tuli kuukauden päästä nöyränä tyttönä takaisin. Siihen loppui kukkoilu
Loppui suunsoitto ,niin kassalla,kylässä kuin kotonakin.
Omat tilit muuten vieraissakäynti paljastuu tavalla tai toisella,tiliotteista meinaan.
Onpa tosiaan mukava, ettei meistä kumpikaan ole reissuhommissa, ettei tarvitse alkaa kieroilla.
6 hengen rakennusmiesryhmä vuosina 1984-1990.
Jokaisella oli nainen pääkaupungiseudulla.
Parakeissakin tuli muutama yö nukuttua.
Eipää ole sit ihmekkään, että naiset tympiintyy.
En ole koskaan pitänyt naisista, enkä pidä.
He eivät käyttäydy niin kuin minä,kitsas,saita,epäsiisti haluan.
Kaikki oli avointa molemmilla oma tilit joka tarkoitukseen sijoitustilit käyttötilit.
Paritaloa ostin hänen näkemättä, hoidin talouden suurimmat asiat koskaan ei ollut rahaasioista erilaisia mielipiteitä. Hänellä oli vain huoli että rahat riittävät ja riittivät.
ihan yksi ja yhteinen tili ollu alusta lähtien ei tuu yllätyksiä kun tiedetään ihan tasan tarkkaan jos toinen menee jonnekkin mihin se menee ja mitä se siellä tekee harvemmin ees yksin missään käydään yleensä yhdessä.