Raskaana ja kaverit jätti

No mulle ainakin kävi juuri noin. Eli raskaaksi tulin ja kaikki vanhat ns. baarikaverit kaikkosivat. En sitten ollutkaan kiinnostava ihminen, kun en enää baareissa käy... Muutama ystävä jäi, joilla on omiakin lapsia ja onneksi bestis myös :) Kaikkein ikävintä on, että ihan lapsuudesta asti ystävänäni ollut henkilö myöskin lopetti yhteydenpidon. Näitä ihmisiä vain ei kiinnosta lapsiperheet ja heidän jutut. Itse tosin olin samanlainen ennen omaa lasta :( Onneksi saat uusia ystäviä äitiyden myötä!

Samoin käynyt minulle. Ehkä kerran käyneet katsomassa vauvaa ja siihen se jää. Joskus hyvin hyvin harvoin joku saattaa soittaa ja pyytää baariin. Mutta päiväsaikaan ei tapaa oikeastaan kuin niitä joilla on lapsia. Toki onhan tuossa muutama ihan oikeakin kaveri, mutta suurin osa on kaikonnut. Olen myös itsekin yrittänyt vastata mitä minulle kuuluu, enkä vain sitä mitä vauvalle jos on puhelimessa kysynyt.

Olenkin sitä miettinyt, että palaako nuo kaverit siinä vaiheessa kun itse perustavat perhettä? No, se jää nähtäväksi.

Kohtalotoveri täällä myös. :(((

Kyllä siinä sitten niin vaan kävi, että ei jäänyt oikeastaan kuin bestis. Hänkin etääntyi pitkäksi aikaa, kunnes sai itse vauvan. Se on surullista. En jaksanut enää olla se, joka aina soittaa. Suutuin ja lakkasin pitämästä yhteyttä. Eipä ole kukaan pahemmin kaipaillut. Sydäntäsärkevää.

Sulla on kaksi vaihtoehtoa.
1) Jatkat sinnikkäästi yhteydenpitoa ja kysyt suoraan kavereiltasi, miksi eivät enää pidä yhteyttä ja että haluaisit olla heidän kaveri, vaikka susta äiti tuleekin. Kerro, että olethan silti sama ihminen.
2) Tyydy kohtaloosi ja yritä saada uusia ystäviä, jotka ovat perheellisiä. Vaikka sieltä sun uudelta paikkakunnaltasi.

Itse olen sitä mieltä, että jos ystävät jättää tollasen takia, he eivät ole aitoja ystäviä, jotka välittää. En ainakaan haluaa olla kaveria sellaisten kanssa, jotka hylkää varsinkaan noin herkässä tilantessa. tosi typerää ja lapsellista.

Se on kanssa jäänyt mua vaivaamaan, että miksi ei voi tehdä muitakin samoja asioita kuin ennen? Kyllä mä sen ymmärrän, ettei kaverit halua lähteä mihinkään leikkipuistoon. Aiemmin ollaan käyty esim. grillaamassa nuuksiossa ja kävelemässä ja löhöilemässä Suomenlinnassa niin niihinkään ei lähdetä mukaan enää. Vaikka niissä ei kuitenkaan se lapsi ole mitenkään esteenä. Toki joutuu syömiset ja vaipanvaihdot hoitaa lapsen tahdin mukaan, mutta sen ei uskoisi olevan kuitenkaan niin iso asia. :/

Kyllä se on sen verran isoja, että muita ei kiinnosta mennä sun lapsen ehdoilla, kun eivät ole siihen velvollisiakaan.
Tottakai ystävyys säilyy, jos tosiystävä on, Mutta kyllä sitä mielummin hengaa sellaisessa seurassa, jossa samantyyppiset jutut ja elämäntilanne, ku paskavaipoista ja vauvasta juttelu.
Ei muakaa kiinnostais mennä jonku vauvan kans ottamaa aurinkoo, ku ei se enää mitää aurinonottoa ole, jos kakara rääkyy siinä vieressä vaatien kokoajan kaiken huomionsa luullakseen olevansa ainoa ihminen maailmassa.
Ei kukaan varmaa halua jonku toisen vauvan ehdoilla mennä. Vauvan äidit voi antaa välillä miehen hoitaa lastaan ja tulla yksin, jos on tosi ystävä. Ei voi olettaa muiden ystävien pysyvän vierellä kokoajan, jos lasta tungetaa aina mukaan ja se on väistämättäkin siinä huomionhakunen ja ei anna olla ihmisten rauhassa.

Jättäkää vauvanne kotii, ja eläkää myös omaa elämää, ei se elämä vaan sen pikkupenskan ympärillä voi pyöriä, jos haluaa tehdä ystävänkin kans jotain naistenjuttuja.

Onhan sillä aikuisellakin kaverilla välillä nälkä eri aikaan ja joutuu käydä vessassa silloin kun on hätä. Ei sekään ole aiemmin ollut ongelma. Eikä sen lapsen syöttämisen takia tarvitse mihinkään ravintolaan lähteä, kyllä se onnistuu ihan pihallakin jos muutenkin on menossa hengaamaan ulos. Eikä ole ollut aiemmin ongelmana koiran huomionhaku ja se että samalla tulee sille koiralle heiteltyä palloa kun jutellaan. Eikä se tarkoita, jos näkee kavereita että juttelee paskavaipoista ja vauvasta. On sitä itsestäkin kiva kuulla välillä muunkinlaisia kuulumisia. :) Mutta eipä sitä ketään halua pakottaa olemaan kaveri. Eikä se tässä ollut pointtina, että jonkun haluaisi pakottaa olemaan kaveri. Ihmetyttää vaan, kun ei ihminen siinä muutu jos elämäntilanne muuttuu.

Mulle kävi ihan samalla lailla.. Paras ystävä ja pari muuta joilla on myös lapsia niin jäivät mutta muita ei enää kiinnostanut nähdä.. Ei edes vastata puhelimeen enää ja eikä soiteta takasin jos on yritetty soittaa, myöskää tekstareihin ei vastata joten olen päättänyt että en enää yritä ottaa heihin yhteyttä..
Se on kyl tosi ikävää ku niin käy ja en ymmärrä miks ne äidit jätetään sillon yksin ku he just sitä tukea tarvitsee..
Masennuin meinaa itse ku ei ollut ketään jolle puhua. (siis muutettiin kans toiselle paikkakunnalle missä ei ollut kavereita eikä sukulaisia) Tai siis lapsen isällä on täällä kavereita mutta minulla ei..
Minäkää en puhunu koskaa oikeestaan vauvoista tai mitää siihen liittyvästä ennemminkin multa kysyttiin että miltä tuntuu olla raskaana jne.
Ihmettelenkin että miksi sitten kaverit jättivät..

Kohtalotovereita löytyy, surullista :( Itselläni on ollut pienen pojan äiti ystävänä viimeiset 3 vuotta, kyllä hänen seurassaan pystyi olla ja jutella asioista, vaikka se lapsi vieressä saattoi joskus ollakin. Itsellä ei käynyt mielessäkään että olisin vain lopettanut yhteydenpidon.. vaikka joskus tuntuikin ettei jaksanut kuunnella vauvajuttuja.
Ei se ole mielestäni mikään syy lopettaa ystävyyttä, että ei vaan kiinnosta kuunnella vauvajuttuja.. se kuulostaa lähinnä tekosyyltä, kun ei halua olla enää ystävä ylipäätään.
Mielestäni olen yhä se sama tyyppi, kuin ennenkin, tykkään jutella vaatteista ja muista menoista, minusta on vain tullut äiti.
Ja jos tahdon nähdä ystäviä, en usko että sitä vauvaa olen raahaamassa mukaan jokapaikkaan. Tarvitsen myös omaa aikaa ja muita ajatuksia. Jos lähden hiekkalaatikolle tai vauvauintiin, tuskin soittelen niitä ihmisiä kaveriksi joilla vauvaa ei ole..

Ja olen ihmetellyt samaa itsekin tähän asti, että en itse ole puheenaiheita kääntänyt vauvoihin ja raskauteen.. minulta itseltä kysytään ja sitten kun alan kertoa, ollaan sen näköisiä että *HUOH..

Toivottavasti nämä ex-kaverit itse jää yksin joskus tulevaisuudessa, kun samassa tilanteessa ovat. Minulta ei ainakaan apua ja tukea heru..

Täälä kanssa kohtalotoveri. Olin 34v kun poika tuli,on nyt 2v vanha. Vanhoista "ystävistä" on karsiutunut suurin osa,varsinkin silloin kun ilmoitin etten aio juosta baareissa entiseen malliin ja että olisi kiva käydä vaikka kahveella tai jotain. Olen tavannut "ystäviä" yksin ja lapsen kanssa,ja silloin kun tapaan kavereita olen puhunut kaikesta muusta kuin lapsesta,niitä aikuisten juttuja,toki jos lapsesta on kysytty olen kertonut.
Sydämeni särkyi kun ystävyyteni katkesi ihmiseen,joka kuului elämääni n 15v ja on lapseni kummi. Minusta tuli kuin ilmaa hänelle ja hän petti lupauksensa vierailla jatkuvasti,aina tuli muuta.
Mutta ei auta surkutella! Nauti lapsestasi ja järjestä muuta aktiviteettia,kerhoa,uusia tuttuja jotakin. Tsemppiä!

"kaksi kaveria on käynyt katsomassa meillä lasta useammin kuin kerran"

"hän petti lupauksensa vierailla jatkuvasti"

Ei millään pahalla, mutta vaikka teille lapsi on tietysti kaikki kaikessa, niin vanhempien ystävät haluavat kyllä tavata ensisijaisesti niitä perheen aikuisia ja samalla tulee sitten vilkaistua lastakin jos tavataan niin että lapsikin on paikalla. Kummilta voi tietysti odottaa vähän enemmän kiinnostusta kummilasta kohtaan, mutta ei kannata odottaa että kummi jotenkin hurahtaisi lapseen eikä tuputtaa kummille lasta koko ajan, muuten ystäväsuhde alkaa äkkiä lopahtaa. Osa vanhemmista lankeaa tähän ansaan, erityisesti esikoisen kohdalla, ja kuvittelevat että muut jaksavat olla loputtoman kiinnostuneita lapsesta ja perheen arkielämästä.

Miettikää itse kuinka kiinnostuneita olette toisten lapsista, tai olitte silloin kun olitte lapsettomia. Väittäisin, että hyvä ystäväsuhde ei katkea pelkästään erilaiseen elämäntilanteeseen vaan siihen että jompi kumpi korostaa ikävästi omaansa (esim. sinkut vastaan pariskunnat, lapsettomat vastaan perheelliset jne).

Hei.
Et onneks oo ainoo äiti jolle on n¨äin käyny.
Itse olin raskaana ja esikoinen vielä (toivottu).
Kaverit lähti elämästä, mutta kuulin samalla että mun kaverille on kans tullu vauva.
Pyysin lenkille, kahville jne mutta neiti tyhmä ei koskaa vastannu viestiin.
Laitto viestiks.. Olit soittanu!?
Joo siitä hetkestä ajattelin haistakoo teko pyhä paskat!
en sen jälkeen oo mitään yhteyttä siihen ämmään pitänyt.!
Onneks on mies ja vauva ja sukulaiset

Nauti lapsesi tuomasta onnesta, ehkä ymmärrät, etteivät ne kaverit oikeasti kuulu edes sinun elämääsi. Olkaa onnellisia perheenä, se on parasta mitä saat. Sinun on vain ymmärrettävä, että itsekin kasvat, aikuiseksi, ja vastuusi on siinä ihanassa lapsessasi. Onnea teille.

tuo on normaalia käytöstä

Tähän on pakko kommentoida, että mä en vauvan myötä alkanut puhua ainoastaan vauvasta. Meidän vauva on nyt 7vk, ja olen toki puhunt vauvasta, mutta ihan samanlailla opiskelusta ja elämästä yleensä. Sehän on vaan mukava että voi puhua monesta asiasta :)

Tosin mulle kävi toisin ( ainakin vielä ), eikä vanhat kaverit ole kaikonneet.

myös itselläni (21v) samanlaisia tuntemiksia poika on nyt 7kk mutta enimmäkseen nään yhtä kaveria ja anoppia jota en niin mielelläni näkis kovin usein (kova hössöttämään) ja omilla vanhemmilla käydään kylässä jotka asuu viereisellä paikkakunnalla mutta heilläkin on omat juttusa ja enemmän poika on kaiken keskipisteenä tuntuu kuin olisin syrjäytynyt kaikesta koska kenenkään kanssa en pysty juttelemaan omista huolista tai muista itseen liittyvistä asioista. ne muutamat kaveritki ketä on ollu niin on opiskelemassa muualla niin näkeminenki on vaikeampaa.

Kohtalotoveri täällä myös. Itse olin 23v, kun aloin odottamaan esikoistani. Silloiset kaverit lopetti pikkuhiljaa pitämästä yhteyttä, kun en "päässytkään" enää lähtemään viikonloppuisin viihteelle tai elokuviin. Kavereilla ei ollut silloin omia lapsi, eikä ne ymmärtänyt ettei lasta voi joka viikonloppu pistää hoitoon eikä edes joka kuukausi.. Onneks löytyi uusia kavereita vuosien varrella, jolla on omia lapsia ja ne ymmärtävän lapsiperheen arkea :)

Ehkäpä näitä ystäviä ei kiinnosta kuulla jatkuvasti , "mitä meidän lapsi sitä ja meidän lapsi tätä". Tuon takia jätin erään naiskaverin kun ei muusta jaksannu puhua kuin pennustaan, En ole velvollinen kuuntelemaan hänen murheitaan kun eivät ole tuon isompia kuin itse hankittuja vaikeuksia.