Onko täällä ketään jolla ois todettu??
Itselläni todettiin jonkin asteinen masennus noin vuosi sitten. No olen mä varmaan ollut masentunutkin ajoittain mutta löysin netistä tälläisen estyneen persoonallisuus häiriön. Se perjaatteessa selittäin mun ongelmat ja tuntemukset. Ja syyn miksi tunnen oloni myös ajoittain masentuneeksi.
Löydän itseni melkein jokaisesta diagnoosi kriteeristä
En pysty olemaan töissä sillä pelkään vastuuta ja asiakaspalvelu tilanteita
Tarkkailen koko ajan ympäristöäni jos olen jossain seurassa, kiinnitän huomiota kaikkeen kuiskutteluun, tai minuun osoitettuihin katseisiin. Maalailen päässäni piruja seinälle että nyt ne puhuvat paskaa musta, tai tuo ajattelee minusta jotain kun tuolla lailla katsoo, aika rasittavaa kun nämä ajatukset ovat pakon omaisia.
En osaa seurustella, koska jonkun tuleminen liian lähelle on ihan hirveän ahdistavaa, tarkkailen itseäni, kehoni toimintoja jatkuvasti ja olo on ahditunut, haluan pois tilanteesta. Eli treffeille en uskalla mennä, sillä muutamat kerrat kun olen käynyt ovat suoraan sanotusti henkistä kärsimystä.
En hyväksy omia virheitäni, en pysty ottamaan vastaan negatiivista palautetta, ahdistun todella paljon ja saatan jopa miettiä itseni tappamista tälläisten negatiivisen palautetta saatuani.
Olen myös pidättyväinen kaikenlaisissa ihmis suhteissa, en uskalla kertoa itsestäni oikein mitään koska pelkään tekeväni itseni idiootiksi yms.
Olen myös seurassa erittäin hiljainen, koska en tiedä mitä sanoa. Ja joskus kun avaan suuni menen sanoissa sekaisin jne. Koska mietin liikaa sitä minkä kuvan itsestäni annan...
Tossa nyt lyhykäisyydessään omia tuntemuksia, voisko mulla kenties olla kyseinen häisiö??
Mulla on myös suvussa paljon mielisairautta, on kaksuuntasta, narsismia, skitsofreniaa jne... eli lähtökohdat sairastumiseen ovat
Itselläni todettiin jonkin asteinen masennus noin vuosi sitten. No olen mä varmaan ollut masentunutkin ajoittain mutta löysin netistä tälläisen estyneen persoonallisuus häiriön. Se perjaatteessa selittäin mun ongelmat ja tuntemukset. Ja syyn miksi tunnen oloni myös ajoittain masentuneeksi.
Löydän itseni melkein jokaisesta diagnoosi kriteeristä
En pysty olemaan töissä sillä pelkään vastuuta ja asiakaspalvelu tilanteita
Tarkkailen koko ajan ympäristöäni jos olen jossain seurassa, kiinnitän huomiota kaikkeen kuiskutteluun, tai minuun osoitettuihin katseisiin. Maalailen päässäni piruja seinälle että nyt ne puhuvat paskaa musta, tai tuo ajattelee minusta jotain kun tuolla lailla katsoo, aika rasittavaa kun nämä ajatukset ovat pakon omaisia.
En osaa seurustella, koska jonkun tuleminen liian lähelle on ihan hirveän ahdistavaa, tarkkailen itseäni, kehoni toimintoja jatkuvasti ja olo on ahditunut, haluan pois tilanteesta. Eli treffeille en uskalla mennä, sillä muutamat kerrat kun olen käynyt ovat suoraan sanotusti henkistä kärsimystä.
En hyväksy omia virheitäni, en pysty ottamaan vastaan negatiivista palautetta, ahdistun todella paljon ja saatan jopa miettiä itseni tappamista tälläisten negatiivisen palautetta saatuani.
Olen myös pidättyväinen kaikenlaisissa ihmis suhteissa, en uskalla kertoa itsestäni oikein mitään koska pelkään tekeväni itseni idiootiksi yms.
Olen myös seurassa erittäin hiljainen, koska en tiedä mitä sanoa. Ja joskus kun avaan suuni menen sanoissa sekaisin jne. Koska mietin liikaa sitä minkä kuvan itsestäni annan...
Tossa nyt lyhykäisyydessään omia tuntemuksia, voisko mulla kenties olla kyseinen häisiö??
Mulla on myös suvussa paljon mielisairautta, on kaksuuntasta, narsismia, skitsofreniaa jne... eli lähtökohdat sairastumiseen ovat
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla myös eka diagnoosi estynyt persoonallisuus ja krooninen masentuneisuus.
Sittemmin depressiot ovat pahentuneet (tai oikeammin se krooninen masentuneisuus on aina ikään kuin olemassa, mutten pidä sitä edes sairautena, ja siihen sitten on tullut syvät masennusjaksot), mutta estyneen persoonallisuuden oireita on vähemmän. Olen iän myötä muuttunut, tullut itsevarmemmaksi, oppinut käyttäytymään sujuvammin (niin, etten jää jumiin todella tuskallisen ahdistavaan estyneisyyteen, jossa ei saa sanaa suustaan).
Tuon diagnoosin sain joskus 22-vuotiaana. En tiedä, minkä ikäinen olet. Mutta voisin siis sanoa, että toivoa on. Myös minun suvussani on paljon erilaista psyykkistä sairautta ja/tai alkoholismia. Ainoastaan nuorena puhjennutta skitsofreniaa tietääkseni ei ole, muita psykooseja kylläkin.
Minulla oli samantyyppisiä oireita ja suvussa myös mielisairauttua ja vakava masennus puhkesi 35-vuotiaana mutta sitä alettiin hoitaa vasta monta vuotta myöhemmin ja nyt olen syönyt lääkkeitä jo 8 vuotta ja täytyy sanoa että ovat ne kyllä auttaneet kovasti jokapäiväisessä elämässä enkä varmasti pystyisi kokopäivätyöhön (vaikka heikkoa välillä onkin) ilman niitä.
Tällä hetkellä syön Sertralin 175 mg aamulla ja Azona 200 mg yöksi ja lääkitys on melko hyvä, saan nukuttua ja pystyn juuri ja juuri käymään työssä ja iltaisin lenkkeilen ja liikun koska olen huomannut että se on PARAS LÄÄKE masennukseen, minulla ainakin mieliala kohoaa SELVÄSTI tehokkaan liikunnan jälkeen!
SSRI-lääkitys auttaa erittäin paljon ujouteen ja helpottaa sosiaalisia kontakteja ja jännitystä ja antaa lisää rohkeutta, suosittelen :)
Aivan, SSRI-lääkkeet tosiaan voivat auttaa sairaalloiseen ujouteen, siis sellaiseen, joka on tyypillistä estyneessä persoonallisuudessa. Minua ne auttavat ihan ratkaisevasti. Tunnen, etten ole ihan tumpelo ja kömpelys vaikkapa vain kaupan kassalla tai muussa asioinnissa. Itsevarmuuden kehittäminen vaatii eräänlaista "näyttelemistä", sulavamman käytöksen "esittämistä", kun lääkitys ensin lievittää itse sitä järjetöntä estyneisyyttä ja arkuutta, joka on kaiken taustalla.