Kuvailkaa huonolla itsetunnolla

Kova manipuloimaan, alistaa muita,

sellainen joka esim. uimahallissa käydessään, ja sikun ja saunan väliä kulkiessaan, kävelee pitkin nurkkia ja pitelee käsiään etumustansa edessä. Piilottelee pientä/olemantonta piliään.

Sen äiti tai isä on hakannu sen luonnon ja oman tahdon pois. Sanonut ettei sen vaistot ja ajatukset ole totta, eikä niihin kannata luottaa. Ja että tunteita ei ole, niistä ei kannata välittää. Koska ne vaan satuttaa turhaan. Se on valetta mutta lapset ja eteenki pojat on niin herkkiä. Vanhempia kuunnellaan. Opit imeytyy. Sitten ne kuulee pihalla että mulkun koko ja raha on tärkeintä.

Tällaisia miehiä suomalaiset kasvattavat. Vain koska heillä itselläänki on huono itsetunto.

Kun pitäisi ottaa lapsi syliin ja halata sitä vain siksi että se on arvokas ja rakastettava ihan sellaisenaan. Omana itsenään, siinä hetkessä. Ilman suoritusta ja palkintoja. Tunteet on totta ja vaistoja kannattaa kuunnella. Niitä voi myös kehittää. Sydämellä näkee, että toista kannattaa kuunnella ja kunnioittaa. Ja että omasta sydämestä kannattaa pitää huolta ja suojata toisen, läheisten ja rakkaiden sydäntä. Opettaa rakkaita lapsiaan myös puolustautumaan. Koska jokaisella on oikeus ja velvollisuus puolustautua.

Pelottelu on pelkuruutta ja taitamattomuutta. Tosin joskus on oltava kova, koska maailma on kova. Jos paha tulee vastaan, niin ei pal auta kyyristyä, vaan pitää puolustautua.

Rohkaise huonon itsetunnon miestä mutta ole sitten kans luotamuksen arvoinen. Todellinen rohkeus kasvaa (jos antaa kasvaa) siitä että uskaltaa olla heikko ja tutustuu myös siihen puoleen.

Tosin, olen tavannut huonon itsetunnon miehiä, joita olen rohkaissut ilmaisuun ja omiin toteutuksiin. Ja saanut tässä rohkeuden puuskassa pahasti siipeeni, kun "tuli miehen aika nyttää ja kostaa kaikki muun maailman pahuudet" ja vain satuin kohdalle. Hyvää ei aina palkita hyvällä.

Olen silti edelleen sitä mieltä, että antamalla ihmisen olla sitä mitä se on ja hyväksymällä hänet sellaisenaan, niin siitä saa sen parhaimman esille. Se on molemmille palkitsevaa. Löytäisimpä ihmisen joka hyväksyisi minut tällaisenaan ja vielä rakastaisi. Mutta ajatteleva nainen on kai pelottava.

Eipä silti, me kaikki, naiset ja miehet tarvittais hyvän itsetunnon vanhemmat. Mutta koska niitä ei ole ni pitäis vähän miettiä miten aikuisena kohtelee itseään ja toisia.

No, rohkaseppa sellaista pitkään äidinhelmoissa ollutta miestä, niin se joko vastustelee kaikesta huolimatta, eikä sille kelpaa mikään (koska äidillekkään ei kelpaa) tai se rohkaistuu ja lähtee etsimään elämänsä naista.

Ittelles ei jää ku kasvatustyö. Riippuu mitä etsit että kannattaako

Ällöttävää, jos mies odottaa että sen elämä alkaa (tai juominen loppuu) sitten kun "se oikea nainen" astuu kuvaan. Sehän jättää oman henkisen kasvunsa tuntemattoman naisen harteille. Aika isot odotukset ja vastuu. Ei ole puolison tehtävä kasvattaa miestä pojasta mieheksi. Menköön ulos ja aloittakoon kasvunsa ihan itse.