VL-liikkeen dilemma

VL-yhteisöä yhdistävä ja muista erottava tekijähän on luonnollisesti se että kaikki muut ovat väärässä ja erilaisia, me kaikki samanlaisia ja oikessa, omatuntokin jokaisella juuri samanlainen. Entisaikojen pelon ilmapiirissä ja netin puuttumisen eli anonyymin keskustelun mahdottomuuden takia tuo illuusio oli ylläpidettävissä vahvojen ja osin häikäilemättömienkin johtajien avulla. Nykyään tuo ei onnistu ja rivit rakoilevat ja ajatuksiaan pääsee tuulettamaan netissä. Ei yllättäne ketään että SRK pyrkii nettikeskutelut tuomitsemaan ja kieltämään. Ensin oli nimettömänä keskustelu arvotonta, nyt jo nimelläkin (tai kai näin on aina ollut), jos mielipiteet eroavat virallisesta totuudesta (gostajan blogistahan tuo käy ilmi),

Tuulimyllyjä vastaan taistoahan tuo kuitenkin on ja viivytystaistelua. Joko suunta muuttuu tai sitten vain pieni änkyröiden ydinryhma enää uskoo virallisen totuuden mukaisesti, tai siis muut uskaltavat ennen pitkää sanoa että "eläkää ny höpöttäkö" näille änkyröille ihan päin naamaakin.

Mutta mitäs sitten? Millainen on vl-yhteisö joka ei enää saakaan voimiaan siitä että voidaan haukkua muut ja kehua itsensä ja tuomita muut ja onnitella itseä ainoasta oikeasta uskosta? Jännä nähdä. Vastauksia minulla ei ole. Mutta jos tosiasiat myönnetään niin on myönnettävä että pahasti virheellinen on erehtymätön "Jumalanvaltakunta" ja yksi lahko muiden joukossa tässä vaan ollaan, ei mitään ihmeellisiä. Milläs sitä sitten erotutaan? Vai tarviiko erottuakaan? Ei mielestäni mutta tähän asti kuitenkin on korostunut tuo "me" ja "muut" eli "uskovaiset" ja "epäuskoiset" asettelu.