Avioliitto

On. Raamatun rakkaus on itsekästä ja koko pelastuskertomus on tarina "itsekkäästä" rakkaudesta. Usko, niin pelastut ja jos et usko, niin sua kidutetaan...Tuo on sitten kristittyjen mielestä sitä rakkautta...Luther toteutti kanssa sitä lähimmäisen rakkautta ja käski tappamaan uskonveljensä, jotka ei ole samaa mieltä kasteesta....

Avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus, mikä ei kuulu kirkolle tai valtiolle kuin merkintänä rekisteriin.

Minulle avioliitto on ennen kaikkea yhteiselämämme virallistamista lain edessä. Avioliitto tekee vaimostani lähimmän sukulaiseni perimisoikeuksineen ym.

Rakastaisin vaimoani ihan yhtä paljon ja olisin hänelle uskollinen vaikkemme naimisissa olisikaan. Emme ole yhdessä lain, uskonnon tai yhteisön paineen pakottamina, vaan siksi että haluamme jakaa elämämme toistemme kanssa.

Raamatullinen rakkauskin on pelkkää vastuun kantamista. Oikein hyvä kiteytys.
Se pitää paljon sisällään, mutta toki muutakin.

En osaa vastata, kun ei ole mitenkään ajankohtaista. Olen vain huomannut, että ympärillä on näitä kirkaskilpisiä vastuun kantajia.

Olet aivan oikeassa, että Raamatussa rakkauden kerrotaan olevan epäitsekästä toisesta huolehtimista.

Avioliiton ainoa tarkoitus ei voi olla lasten saaminen, koska kaikki eivät lapsia saa, vaikka kovasti tahtoisivat. Sellaisen avioliiton ei voi ajatella olevan epäonnistunut ja väärä.

Avioliitto on yhteinen sopimus elämän jakamisesta, toisen tukena olemisesta ja tahdosta rakastaa läpi elämän. Kristillinen avioliitto siunaa tätä parisuhdetta.

Seksuaalisuuden toteuttaminen on osa avioliittoa, mutta jälleen, avioliitto ei ole epäonnistunut, jos puolisot eivät yhtenään harrasta seksiä. Tämä on jokaisen parin keskinäinen asia ja tärkeintä on, että päätökset tehdään yhdessä ja kuunnellaan omaa rakasta. Avioliitto on niin paljon muutakin - arjen ja juhlan jakamista toisen kanssa.

pappi Sonja

Minusta Jeesuksen ristille suostuminen meidän takiamme oli epäitsekästä jos mikä. Kirkon määritelmästä en tiedä... Se oli sitä Jeesuksen näkökulmasta ja Jumalan. Jumalan näkökulmasta myös ja siksi, että hän antoi ainoan, rakkaan poikansa kärsimään ihmisten syntien, koko maailman syntien takia, jotta sinulla ja minulla olisi pääsy iankaikkiseen elämään, jotta emme joutuisi tuomittaviksi vaan Jeesus voisi meitä puolustaa. Ei kukaan lastaan rakastava uhraisi omaa lastaan toisten pahuuden takia. Jumala kuitenkin teki niin.

Ehkä jumalan oli pakko asettaa rakkaudelleen vaatimuksia, jotta meidän ei enää taivaassa tarvitsisi kärsiä synnin seurauksista. Muutenhan taivas olisi jälleen kuten tämä maailma ja koko ihmiskunta joutuisi palaamaan lähtöruutuun.

Kaikki mitä ihminen tekee on jossain määrin itsekästä.

"Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. "Lapset ovat Herran lahja" (Ps. 127:3). Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä.

Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia. Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset. Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla.
Me varoitamme siitä, että ne, jotka rikkovat siveyden liittoja, jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään tai jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä. Varoitamme edelleen, että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet.
Me vetoamme vastuuntuntoisiin kansalaisiin ja viranhaltijoihin kaikkialla sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja vahvistaa perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä."

Mielenkiintoista on tutustua avioliiton historian. Opin että suurin virhe tehdään kun tämänhetkisiä moraalia tai eettisiä arvoja pidetään itsestään selvinä. Näin ei ole ollut, sillä tämä nykyhetki on ihan uutta ja sitä ei aiemmin ole ollut.

Aiemmin ei yksilöllä ollut merkitystä muuten kuin osana jotain yhteisöä, oli se sitten suku, kylä tai muu vastaava. Tilannetta on nykyään vaikea kuvitella mutta yrittää voi.

Avioliittoa sellaisena kuin nyt me sen tunnemme, ei ole kauaa ollut. Aluksi se lienee ollut ”avoliiton” kaltainen, eli kaksi ihmistä on vain ”lyönyt hynttyyt” yhteen. Tällaisena se on säilynyt etenkin alempien sosiaaliluokkien (köyhien) keskuudessa. Kun omaisuutta alkoi kertyä, niin etenkin patriarkaalisessa järjestelmässä (esim. perimys isältä pojalle) nainen oli osa omaisuutta.

Avioliitto oli ennen kaikkea sukujen välinen sopimus, ei yksilöiden. Avioliitto oli kauppa, jossa pyrittiin hyötymään taloudellisesti. Nainen saattoi esim. olla oikeutettu perimään isänsä omaisuutta mutta ei hallitsemaan sitä. Ellei nainen avioitunut, veljet hoitivat sitä. Naiset eivät olleet kovin tuottavia joten heistä maksettiin sille, joka suostui elätettävikseen hänet ottamaan. Mitä suuremman maksun sulhanen sai, sitä parempi oli kauppa. Nainen sai näin ruuan ja vaatteet ja ehkä jopa vähän välittämistäkin.

Aateliset arvot, ammattioikeudet, maan omistus jne. oli perityviä. Naisenosuus oli synnyttää poikia eli perillisiä. Lapsenmurhat eivät olleet epätavallisia eikä lasten hylkääminenkään - etenkään tyttölasten osalta.
Avioliittoa pidettiin yksityisasiana joka ei kuulunut esim. valtiovallalle. Kun tätä kautta ajattelee Raamatun kehotuksia, ne kuulostavat mielekkäiltä. Nykypäivänä ei taida ihan tällaista menoa olla?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto

Tiesitkö että oli vuosatoja, jolloin pidettiin avioliiton kannalta pahana jossa siinä esiintyi romanttisia tai eroottisia tunteita?

Kristinuskon yksi kumouksellisin juttu on se. että siellä painotetaan rakkautta ja lievennetään noita perinnäissäännöksiä niin, että naisista ja lapsista tehtiin ihan yhtä arvokkaita kuin miehistä. Sen uskonnot ovat unohtaneet ja vasta nyt se alkaa nousta esiin.

En kyllä ymmärrä miksi muuten sen intohimon pitäisi laantua vuosien myötä. Sehän on aivan itsestään kiinni miten virkeänä puolisot pitävät yhteiselämäänsä. Liitot joissa intohimo on säilynyt ovat niitä onnellisempia.

Noh, jos nainen on 50 v ja ylikin.
Olishan se hienompaa olla rouva kun neiti? =))))