Heips. Olen 98 tyttö, joka toivoo kovasti omaa koiraa.
Kokemusta on Belgianpaimenkoira Groenendaelista, jonka kanssa ihan hyvin pärjäsin. Kaksi vuotta onkin sitten siitäkin aikaa. Olen mutsilleni puhunut asiasta, ja hän on hiukan vihjaillut, että voisi sopia tämä koiranhankinta. Noh, eräänä päivänä sitten sanoin mutsilleni, että olisi Belgi mukava. "Ei, et voi taluttaa sitä. Se kaataa sinut." No, mummun kanssa sitten katseltiin koirakirjasta erilaisia vaihtoehtoja. Lunnikoira sopi mutsillenikin.
Olisiko mahdollista?
Mutsini käy töissä n. 14-02 yleensä, ja itse käyn koulussa 08-14
Koiraa pitäisi tietty totuttaa meihin, mutta mutsini ei saa töistä oikein lomaa. Itselläni olisi vielä 2 viikkoa menoa, mutta sitten olisi rauhallista taas.
Asumme kerrostalossa, mutta lähellä on pieni metsäpläntti.
Koiraa ulkoilutettaisiin aamulla 15-30min, päivällä 1-3h (no ei nyt ihan kolmea tuntia (; ) illalla 15min-1h
Kaverilla on 5 kiinanharjakoiraa, joten niiden kanssa pääsisi leikkimäänkin välillä, vähintään kerran kuussa.
Näyttelyihin tuskin osallistumme, tai muuhunkaan tälläiseen.
Toivottavasti saatte selvää tekstistä.. Ja hei, ei tartte alkaa ragee mistää.. "EISE VOI MISSÄÄ KERROSTALOSSA ASUA!!!1"
Kokemusta on Belgianpaimenkoira Groenendaelista, jonka kanssa ihan hyvin pärjäsin. Kaksi vuotta onkin sitten siitäkin aikaa. Olen mutsilleni puhunut asiasta, ja hän on hiukan vihjaillut, että voisi sopia tämä koiranhankinta. Noh, eräänä päivänä sitten sanoin mutsilleni, että olisi Belgi mukava. "Ei, et voi taluttaa sitä. Se kaataa sinut." No, mummun kanssa sitten katseltiin koirakirjasta erilaisia vaihtoehtoja. Lunnikoira sopi mutsillenikin.
Olisiko mahdollista?
Mutsini käy töissä n. 14-02 yleensä, ja itse käyn koulussa 08-14
Koiraa pitäisi tietty totuttaa meihin, mutta mutsini ei saa töistä oikein lomaa. Itselläni olisi vielä 2 viikkoa menoa, mutta sitten olisi rauhallista taas.
Asumme kerrostalossa, mutta lähellä on pieni metsäpläntti.
Koiraa ulkoilutettaisiin aamulla 15-30min, päivällä 1-3h (no ei nyt ihan kolmea tuntia (; ) illalla 15min-1h
Kaverilla on 5 kiinanharjakoiraa, joten niiden kanssa pääsisi leikkimäänkin välillä, vähintään kerran kuussa.
Näyttelyihin tuskin osallistumme, tai muuhunkaan tälläiseen.
Toivottavasti saatte selvää tekstistä.. Ja hei, ei tartte alkaa ragee mistää.. "EISE VOI MISSÄÄ KERROSTALOSSA ASUA!!!1"
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä lunnikoira voisi hyvin sopiakin sinulle jos kerran mutsillekin sopii. Se tuskin saa sinua kumoon kuten belgi saisi. Liikunta suunnitelmasi määrän suhteen on ok, mutta pystytkö varmasti sen myös pitämään? Joka päivä? Sateessa ja tuiskussa, helteellä ja pakkasilla? Vuodesta toiseen?
Tämä kysymys mietittäväksesi myös: Entäs jos ne harjakoirat tai edes joku niistä ei pidäkään sinun koirastasi? Alkavat tapella, kenties joka kerta tavatessanne?
Olet 13 vuotta?
Tottakai voitte ottaa teille sopivan koiran, mutta äitisi on 100% ehdottomasti oltava myönteinen koiran ottoa kohtaan ja oltava valmis sitoutumaan sen hoitoon koko koiran eliniäksi (13-15 vuotta). Koira valitaan äitisi ehdoilla. (Eli älä mangu ja kinua jotain tiettyä.)
Miksikö? Siksi, että sinä olet vielä lapsi, ja lopullinen VASTUU KOIRAN HYVINVOINNISTA ON ÄIDILLÄSI.
Mutta muilta osin tsemppiä sopivan rodun valintaa. Olkaa realisteja asian suhteen.
Kiitos vastauksistanne!
Olisin totta vie valmis ulkoiluttamaan sitä, ja jos tulee eteen harrastus, ja mutsin työt, niin mummu hoitaa.
Jos harjakoirat eivät pidä, sitten emme tapaile. (:
Jeps, en koiraa aiokaan vinkumalla saada.
Ajattelin jopa kahden viikon testiä: Aamulla ylös kuudelta, lenkille yksin. Ja sama päivällä ja illalla.
En viitsisi kokonaista kuukautta kesälomasta uhrata, sillä en välttämättä saa koiraa.
Ja lisään vielä, että jos harjakoirat TAI koirani eivät pidä toisistaan, emme tapaile.
Äidillä on tärkeä osa tässä, koska olet 13 ja villit nuoruusvuodet vielä edessä ;) voi olla, että pian ei kiinnosta koko koira, kun on ihan muut asiat mielessä. Kun olet 2-kymppinen on koira vielä olemassa silloinkin. :)
Mutta olen minäkin saanut koiran 14 vuotiaana ja se on pysynyt mukanani aina. Joskus oli aikoja joilloin kiinnosti vähän muut asiat kuin kotona odottava koiranhoito, mutta äitini rakastaa koiria yhtä paljon kuin minä ja on hoitanut koiraani mielellään.
Mutta toivottavasti koirasi saat, koirat ovat mahtavia otuksia. Belgiä en suosittele, vaativat niin paljon ja jos kokokin on ongelma. Kannattaa alottaa jostakin pienemmästä ja helpommasta rodusta. :)
Kiitos vastauksesta.
Jeps, varmasti kiinnostun muusta, mutta yritän parhaani mukaan pitää kiinnostuksen koirissa :D
Lunnikoiran aion hankkia, ja jos niitä ei jostain syystä saada, sitten Jack Russel tai Schipperke (:
Noista vaihtoehdoistasi sen verran että unohda JackRussel, se on kuin pienikokoinen belgi. Paitsi vielä itsepäisempi. Sen kanssa joudut todella naimisiin ja ellet koirasi tarpeita saa tyydytettyä niin kotinne on helposti entinen.
Sen sijaan laivakoira Shipperke on erittäin sopeutuvainen, onhan sitä käytetty hollannissa kanavalaivojen "miehistössä", ahtaissa tiloissa jo pitkään.
Samaa mieltä, aloittajan kannattaa unohtaa jackrussel heti kättelystä, sillä rotu on pienestä koostaan huolimatta vaativa. Olen törmännyt useaan pitovaikeusrusseliin, kun söpön pikku koiran vaativaa ja dominoivaa luonnetta ei olla osattu ennakoida.
Kiitos tiedosta! (:
Eli se sitten pois.
Älä mitää koiraa hanki!
Ei tuollaisen kakaran vastuulle voi antaa elävää eläintä!
KAsva rauhassa vielä ainakin 3 vuotta ja katsele sitten uudellen.
Ymmärrätkö todella miten paljon työtä koirassa todellakin on?
Koiran pitämiseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä ulkoilutus.
Tyttäreni paras tuki, turva ja uskollisin kumppani oli hänen rakas koiransa läpi koko vaikean murrosiän. Nyt on koira kuollut ja tytär aikuinen, mutta tärkeä, tärkeä tehtävä rakkaalla koirallamme oli noina vaikeina vuosina. Toki ulkoilutus ja hoito jäi välillä vanhempien huoleksi, mutta jokainen täyspäinen vanhempi tämän myös tietää ja ennakoi koiraa lapselle hankittaessa. Niin kauan, kuin vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan, ovat he myös viimekäden vastuussa lasten lemmikeistä. Ei siitä tarvitse numeroa tehdä. Koiran ystävyydestä on ehdottomasti suuri apu vaikeina teinivuosina kenelle tahansa. Voin lämpimästi suositella eläinystävän hankkimista.
Oon puoliks samaa mieltä, ettei noin nuorena kannata.. Eihän tyttö sun "poikientarkkailu" ikä oo ees tullu vielä!! Suuresti veikkaan,että kun 16vuotta täytät, nii koirat ja muut jää pois ja muut teinien jutut kiinnostavat. Kannattaa miettiä tarkkaan, vaikka kuinka itse haluaisin koiran, nii mieti myös koiran kannalta! Koira ei saa kärsiä ihmisen virheistä, ja sillä pitää olla AIDOSTI rakastava perhe! Toki jos äitisi on myös ajatellut asiaa niin pitkälle, että muutaman vuoden sisällä todennäköisyys on suuri että koira sinulta unohtuu, niin ottakaa sitten. ÄITILLÄSI PITÄÄ OLLA SUURI MOTIVAATIO OTTAA KOIRA! Itse olen nyt 17vuotias, ja sain ensimmäisen koirani ollessani 16v, mutta en asunutkaan enää vanhempieni kanssa joten päätös oli vain minun. Itse olin mielestäni kyllin kypsä ja halukas huolehtimaan koirasta, ja niin olenkin ollut! Miettikää oikeesti kunnolla ja hartaasti, koiraakin ajatellen...!!
Huom itsekkin olen erittäin nuori koiranomistaja, mutta siksi halusinkin muistuttaa ja kertoa omasta kokemuksesta, että on tässä hommaakin! Ja turha surutella jos joitain menoja jää kavereiden kanssa väliin koiran vuoksi. :)
hei ei 98 vuotias ole enää millään mittapuulla tyttö sekin hupsukka.
Koira rajoittaa menemisiä aika paljon! Ei koiraa voi jatkuvasti lykätä äidille tai isille jos sitä ei huvitakkaan hoitaa. Se on lenkitettävä aina ja jokaisena päivänä monta kertaa!
Sen perustarpeista tulee huolehtia, entäs jos koira sairastuu ja hoitaminen tulee maksamaan suuren summan?
Koira ei ole mikään lelu, se vaatii helvetisti töitä!
Kun hankit pennun se on ensin yhtä kusemista ja paskaamista ja ramppaamista sisään ja ulos...
Lisäksi pentua PITÄÄ kouluttaa, se saattaa tuhota sohvan, syödä vaikka helvetinmoisen reijän seinään, oletkos aloittaja miettinyt sitä?
Ehkä koira ei olekkaan luonteeltaan niinkuin tv:n Lassie vaan laittaa kunnolla kampoihin ja korvat unohtuvat, mitäs silloin teet?
Helppohan se on valmiiksi koulutetun koiran kanssa leikkiä ja sitä vahtia.
Juttu on kumminkin aivan toinen kun joudut itse kouluttamaan koiran alusta saakka!
Monet sanoo että yleensä ensimmäisen koiran kanssa tulee tehtyä kaikki mahdolliset virheet ja täytyy itsekkin monen koiran omistajana myöntää että ensimmäisen koiran kanssa se homma oli melkoista sähläämistä.
Mieti tarkkaan, nyt saattaa kiinnostaa koirat mutta mikäs kiinnostaa sitten muutaman vuoden päästä?
Varaudu siihen että koira tulee olemaan kanssasi ainakin seuraavat 10 vuotta. Riittääkö sinulla todellakin energia siihen ja halua huolehtia koirasta niin pitkään?
Mitäs jos et pääsekkään pussikaljalle puistoon kavereiden kanssa koska koirasta on huolehdittava etkä saa sille hoitajaa?
Lykkäätkö sen silloinkin äidille?
Vai jätätkö sen vastuuttomasti yksin?
Pyydän sua miettimään vielä kerran ja hartaasti, ettei koirasta tule onnetonta kodinvaihtajaa!
Kiitos miljoonista vastauksistanne.
Olen tätä asiaa harkinnut jo muutaman vuoden, ja aion olla vastuullinen. Sanoin mutsilleni, että jos en hoida koiraa, hän saa laittaa minut esim. arestiin, ottaa koneen pois yms.
Jos on kavereiden kanssa menoa (ei oikeastaan ole kavereita, keiden kanssa olisi), siitä en tiedä, mutta sitä voi vielä miettiä.
Saankin koiran ehkä vasta ensikeväänä, kun nyt on jo aika myöhäistä...
Jep, koira voi olla kanssani vaikka 14 vuotta, mutta olen valmis, ja asiaa harkinnut monet monet kerrat....
Olen muutes päättänyt, etten alkoholia juo, ja siitä aion pitää kiinni, vaikka hengestäni olisi kysymys!
Jeps, olipa hauska vitsi. Juuuuuu, olen 98 vuotias vanhus, hei juu.
Onkin 4 lasta ja 12 lapsenlasta jopa tullut..............
Jos saan huomauttaa, niin poikia olen katsellut jo.. :P
Jeps, oma paras kaverini oli koirani, jota ei ole enään.
Koiraa opettaa minä ja äitini. Enhän vielä itse voi kaikkea kouluttaa..
Ja tuskin koira onkaan välttämättä joku todella kiltti, kaikilla koirilla on myös toinen puolensa... En ole tavannut AINUTTAKAAN koiraa, jolla ei olisi huonoja puolia..
Äitini on minulle sanonut, että haluaa Laivakoiran, joten kyllä hän sitten olisi varmaan valmis sitä hoitamaan, oli rotu mikä tahansa.
Hyvin pärjäsin koirani kanssa, ja kavereiden / sukulaisten koiria olen saanut hoidella, ja ei moittimisia ole tullut.
Ja enempää en keksi kirjoitettavaa.