Veljet on perseestä ...

Siis mun pitäisi hakeutua hoitoon, jos kerron veljelleni päin pläsiä, että nyt viimeistään on viimeiset hetket vaikuttaa lapsensa koko loppuelämään?

No sen verta hoitoon menin minäkin, että juttelin asiantuntijoiden??? (ovat ex.narkkiksia ja pitkän hoidon käyneitä) kanssa ja he sanoivat, että sen ongelman ratkaiseminen alkaa siitä, kun tunnustaa tosiasiat. Ei siinä mitkään hyssyttelyt auta. Tosiasiat ovat tosiasioita ja niiden kanssa painitaan.

Ai pitää vai?

No kerronpa seuraavaa. Voin kertoa, koska mua ei pystytä yhdistämään herkästi tuohon veljeeni ja mitäs siitä vaikka pystyisikin. Tottahan mä puhun. Meillä ei ole sama sukunimi (hän on velipuoli) ja omanikin on vaihtunut avioliiton myötä.

Tuo tyttö/lapsi on jätetty täysin heitteille jo lapsena. Velipuoleni ja tytön äippä erosivat aikanaan (kolme lasta). Velipuoleni halusi lapset itselleen ja totta mooses se kävi äipälle hyvin, koska se oli löytänyt jo uuden. Liiton hajomiasta nopeutti melkoinen velkataakka. Velkaa oli typeryyksissä tehty, koska haluttiin näyttää hyvin toimeentulevilta. Matkoja tehtiin ja kaikkea turhuutta osteltiin, kun aravat sai ulos. Eli todella huonoa ja ajattelematonta talouden hoitoa.

Tuo tyttö oli sitten ainainen kiistakapaula eronneitten vanhempien välillä. Tyttö oli ns. heittosäkki tappelevien ja kaunaa toisiaan kohtaan kantavien vanhempien välillä. Milloin toinen haki yksinhuoltajuutta ja milloin taas toinen, milloin taas sossu puolsi sitä ja taas toisaalta sitä. Milloin tyttö sai/joutui asua isänsä ja milloin taas äitinsä luona. Tyttöä riepoteltiin sinne ja tänne. Jopa tarkkoja kellonaikoja noudatettiin ja autahan vaan armias, jos toinen vanhempi oli minuutin etuajassa tai myöhässä. Vakituista kotia tytöllä ei koskaan ollut. Kouluun hänet ilmoitettiin milloin minnekin vanhempien mielenliikkeiden mukaan.

Jos ongelmia sopeutua muuttuviin tilanteisiin tuli, niin silloin se ongelmien kohde (vanhempi) löi hansakat tiskiin ja lähetti taas tytön sen toisen luo ja sanoi, ettei jaksa sen kanssa. Tätä samaa soutaa ja huopaa jatkui noin 10 vuotta. Miettikääpä itse, jotta millaista se on, jos lapsi on heittokapulana jatkuvalla syötöllä ja hänellä ei kotia.

Velipuoleni pyysi minulta apua (oli taas se vaihde päällä, jotta toinen haki yksinhuoltajuutta ainakin kymmenettä kertaa ja velipuoleni ainakin yhtä montaa kertaa), että voinko tehdä hänen juristilleen vastineen hänen puolestaan. No teinhän mä ja kerroin suoraan, että kummastakaan ei ole tytön huoltajaksi. Ei ainakaan sen jälkeen, kun poliisi ei löytänyt tytön äitiä, kun tyttö oli ottanut luvattomasti auton haltuunsa ja kaahaili sillä 13 vuotiaana pitkin kyliä. Olihan siinä muitakin tyttöjä kyytsässä, mutta olivat niin pieniä, ettei penkiltä jalat ylettyneet polkimille, joten siksi tämä xxx ajoi. Tytön äippähän olikin paikallisessa kuppilassa viettämässä hauskaa iltaa, joten siksi viranomaiset eivät häntä tavoittaneet.

No eipä siinä mitään, mutta miltähän tämä kuullostaa. Tyttö oli meidän luona melkoisen usein. Olihan hän tottunut olemaan mun luona jopa niin pitkään, että jouduin neuvottelemaan sosiaalilautakunnan kanssa hänen hoidostaan. Asuttiin huoltajien kanssa eri paikkakunnilla, joten pienoisia vaikeuksia oli sovitella yhteen asioita. Siis se hylättiin mun luo ja munkin piti käydä töissä, joten hoito olis pitänyt järjestää jotenkin. Tytön äipälle maksettiin bensarahat, että se vaivautuisi hakemaan lapsen pois. Viisi päivää se kitkutteli, ennenkuin suvaitsi saapua paikalle. Sittenkään ei uskaltanut tulla yksin, vaan kaveri piti olla mukana. Tuolloin veljälleni oli hyväksyttävä syy jättää lapsensa minun hoteisiini.

Tyttö oli taas mulla kyläilemässä ja alkoi puhumaan, että hänellä olisi leiri (harrasti erästä juttua) ja sinne pitäisi olla mukana tietyt välineet, mm. makuualusta ja makuupussi. Lupasin ostaa makuualustan ja antaa makuupusiini lainaksi. Eipähän käynyt lapsen äipälle. Lapsen piti lähteä heti kotiin. No vein hänet ja hänen äitinsä sanoi, ettei xxxx lähde minnekään leirille. Selvishän se syykin noin 10. vuotiaan tytön piti jäädä lapsenvahdiksi (äitin uuden miehen kanssa tehty lapsi), jotta äipät pääsevät paikalliseen kuppilaan viihtelle.

Teki oikeesti pahaa, kun tytön äippä esitteli uutta kersaa ja kertoi tytön kuullen suunnilleen näin: Tämä meidän minun ja xxx yhteinen xxxxxx on aivan uskomattoman älykäs ja kiltti. Se on aivan toisenlainen, kuin tuon (sanoi tytön nimen) isän jälkeläiset.

Ja tässä oli vaan murto-osa kaikesta. Kaiken tuollaisen rumban, mitä tyttö sai kokea lapsuudessaan ei ole mikään ihme, että on haksahtanut väärille teille.