Kaksosmies vie järjen...

Näitä kirjoituksia saattaa olla jo liiaksi asti mutta kyselen senkin uhalla omasta tilanteestani mielipiteitä...

Itse siis olen merkiltäni rapu ja ikäeroa löytyy kyseiseen kaksosmieheen 20 vuotta...

Tapasin kaksosmiehen vaja vuosi sitten, alusta asti kaikki oli täyttä räiskyntää ja mahtavia fiiliksiä. Olemme liikkuneet tiiviisti siitä lähtien.
Kaksosmies on kertonut kaiken menneisyydestään, naiset joiden kanssa on seurustellut, pitkät ja lyhkäiset suhteet. Hän on myös kertonut kerrat jolloin on pettänyt ja miksi näin on tapahtunut, tyyli jolla hän on ne sanonut ei ole ollut häpeilevä eikä kartteleva, on suoraan kertonut että oli nuoruudessaan kova menemään eikä kyennyt kuvittelemaankaan vakiintumista. Tämän jälkeen on todennut että ikä on tehnyt tekojaan eikä jaksa enää "leikkiä ja säheltää"

En ole koskaan ollut sitova ihmisenä, olen useasti miehelle sanonut että jos on omia menoja tai haluja lähteä baariin vkonloppuna niin siitä sitten vaan, koska en kestä sekuntiakaan soitella ihmisen perään ja ihmetellä että mihinköhän se on nyt kadonnut kun ei kuulu, ja juuri tämä piirre saa minut tässä miehessä raivoihini.

Pelkään että olen lukenut jo liikaakin kaksosmiehen pettämisistä ja samaistanut näitä piirteitä omaan kaksosmieheeni.. ongelma on varmuudella se että minun on vaikea luottaa ihmiseen vaikken sitä näytä.

Kyseinen mies luuli yhdessä kohtaa minun pettäneen häntä ja nosti baarissa nähdessämme kunnon riidan pystyyn ja lähti jatkoille toisessa porukassa.
Heti kun hän oli taksiin poistunut soi puhelimeni tauotta ja hän tahtoi jutella (riidellä) kanssani aiheesta ja kertoa kuinka paljon välittää.

Seuraavana aamuna sain viestin jossa pyysi vuolaasti anteeksi omaa käytöstään ja ilmoitti että ottaa päälle mitkä vihat vain jos se minun oloani helpottaa.. keskustelimme aiheesta ja hän totesi pitäneensä "housut kuitenkin jalassa koska välittää minusta niin paljon"

Olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja menoja yhdessä, hän tahtoo tutustua lapseeni ja on esitellyt minulle myös omat lapsensa, esittelee minua myös ystäville eikä häpeä liikkua kanssani missään.

Tiedän silti että tämä ihminen on sitoutumiskammoinen kuin mikä.
Olemme päivittäin tekemisissä, ellemme näe niin soittelemme. Tiedän tasan tarkkaan hänen tunteensa minua kohtaan, mutta pelkään että kaksosen sitoutumiskammon takia homma kaatuu.. seurustelusta emme ole edes puhuneet, mutta emme sitä kiistäkään jos joku siihentyyliin heittää.

Olemme kyllä keskustelleet kaikista näistä asioista.. minua kalvaa silti alituinen pelko että koko tämä homma on hänelle isoa peliä, vaikkakin siihen kuuluu suuremmat tunteet mukaan. Olen lukenut että kaksonen "rauhoittuu" iän myötä, mutta toisaalta mielessäni pyörii pelko että mitäpä jos tämä onkin vain tullut taitavammaksi iän myötä... ja eritoten nämä hetket kun en saa häntä puhelimella kiinni silloin kun jotain on sovittu saa minut raivoihini... en pahastuisi pätkän vertaa jos saisin ilmoituksen että lähtee kavereitten mukaan iltaa istumaan tms...

onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? luotan kyllä kyseiseen mieheen, välillä mietin olevani hullu kun luotan mutta luotan silti.

Tämä olisi varmaan täydellinen suhde ellen olisi itse niin pirun huomionkipeä toisinaan.. ja jos en saisi näitä typeriä epäilykset iskee hetkiä.
Kaikista miehistä huomaan kyllä että kaksonen on hankalin, silti hän on ensimmäisestä hetkestä lähtien ollut yhtä loistava tähän päivään saakka...