Ostajan turva

Vastuu kestää onneksi paljon pitempään kuin sen 6kk.

Se on totta, että kasvattajat vaan vastuuseen. Sillä tavoin heidän on pakko panostaa kunnolla kasvatukseen, eikä helpon rahan toivossa teettää pentueitä toisensa jälkeen kuten niin usein näyttää tapana olevan.

Kyllä se niin on, että kasvattajalla on vastuunsa, mutta pitää muistaa että myös ostajalla on vastuunsa sekä riskinsä. Eli kun kasvattaja antaa kirjalliset ohjeet esim. ruokinnasta ja muusta hoidosta, on ostajan noudatettava niitä. Jos ostaja ei noudata ja pentu sairastuu esim. ruokintavirheen seurauksena, on vastuussa ostaja ei kasvattaja. Mutta todellakin vain siinä tapauksessa, että kasvattaja on antanut ne kirjalliset ohjeet.

Samoin kaikki tiedot mahdollisista perinnöllisistä ongelmista kys. rodulla on oltava kirjallisessa muodossa. Silloin ostaja on ollut tietoinen eikä kasvattajaa voida syyllistää/vaatia korvaamaan ihan mitä tahansa.

Jos kissa on myyty lemmikkinä ilman käyttöoikeutta ja ostaja käyttää kissaa pennutukseen jossa tuleekin ongelmia, ei kasvattaja ole korvausvelvollinen. Jos taas kissa on myyty käyttökissana, tilanne on toinen - esim. kollilla ei pallit laskeudukaan, on kasvattaja velvollinen korvaamaan.

Korvaus on aina soviteltavissa joko rahallisena tai uutena pentuna, kumpikin on ihan yhtä oikeita tapoja. Jos kasvattaja korvaa koko hinnan takaisin, on se kaupan purku eli kissa palautuu takaisin (mikäli on vielä elossa). Korvausten määrät on aina tapauskohtaisia, ei ihan niin yksioikoisia että kasvattaja aina maksaa hinnan kokonaan.

Mitä tulee perinnöllisiin ongelmiin, niin niitä korvataan jos kyseinen ongelma on tiedossa rodulla. Jos aiempia tapauksia ei ole ollut rodussa tai kissan omassa suvussa, ei asia ole sekään noin simppeli.

Sitten pitää muistaa se, että oikeuskin vaatii todisteita ostajalta, eli jos ostaja väittää kuoleman johtuneen jostakin sairaudesta, on siitä oltava yleensä ruumiinavauspöytäkirja. Ei riitä, että ostaja kertoo kissan kuolleen johonkin, vaan se pitää myös todistaa.

Olisi hyvä jos kaikista kissoista tehtäisiin ne kirjalliset myyntisopimukset, joihin olisi kirjattu kaikki asiat huolella. Silloin ei tarvitsisi mennä oikeuteen saakka niitä puimaan, yleensä riittää pelkän kuluttaja-asiamiehen tai -neuvojan luona käynti.

Kaikki kasvattajat kyllä tietävät velvoitteensa, mutta ikävä kyllä osa ei niistä välitä. Varsinkin ne joiden myymät pennut eivät ole virallisesti tuotettu ja joita myydään ns. tiskin alta. Nytkin esim. apulassa myynnissä paperittomia joille mukamas 100 eurolla saa paperit, ei kyllä saa paitsi väärennetyt.

Tuo nyt on vain sinun mielipiteesi, jonka toki voit pitää. Mutta millään et voi sanoa, että maatiainen on täysin terve "rotu" ja rotukissat ovat sairaita. Sellainen väite on täysin utopistinen ja vailla mitään pohjaa.

Tämä johtuu siitä, ettei niitä maatiaisia ole juurikaan tutkittu, eikä niin ollen tiedetä niiden sairauksista riittävästi jotta tuollaisia terveysväitteitä voisi suoralta kädeltä antaa. Tiedossa on ihan ne samat sairaudet kuin mitä löytyy rotukissoiltakin, mutta niitä ei voida tutkia samalla tavalla koska maatiaiselle ei ole olemassa DNA-testausta. Sama koskee myöskin sekoituksia, joille ei voida käyttää rotukohtaisia testejä.

Koska maatiainen on niin laaja "rotuna", ei voida yksilöidä näitä sairauksia koskemaan juuri maatiaisia. Se aiheuttaa sen, että maatiaisia pidetään terveinä ja ilman perinnöllisiä sairauksia olevina. Se vaan on ikävä kyllä väärä oletus. Eihän suinkaan sairaudet, ei perinnölliset eikä edes tarttuvat, esiinny vain kissoilla joilla on paperit tai ei ole. Ihmisilläkin on samat perinnölliset vaivat rodusta riippumatta, joillakin roduilla tai alueilla ne vaan voivat olla yliedustettuina. Mitä sisäsiittoisempi alueen väestö on, sitä varmemmin sieltä löytyy alueelle tyypillinen perinnöllinen vaiva. Se ei tarkoita silti, ettei sitä muualla olisi ollenkaan. Sama koskee kissoja ja koiria ja kaikkia eläimiä, on ne vapaana liikkuvia, ihmisen lemmikkejä sisällä tai ulkona liikkuvia jne.

Se, että jokin vaiva on mainittu jossakin kirjassa, ei ole mikään fakta. Se voi olla vain kirjoittajan mielipide jolle ei ole olemassa mitään tutkittua tietoa.

Eri roduilla on olemassa tietyt sairaudet yliedustettuina ja osalla siitä johtuen myöskin sitten ne testit joilla sairauksista voidaan päästä eroon. Mutta, jotta ne sairaudet edes voitaisiin testata, on rodun yksilöillä oltava sairautta niin paljon, että saadaan tietty sairauden tuoma geeni eristettyä. Tämä taas aiheuttaa sen, ettei roduttomia voida testata, vaikka niillä se sama sairaus olisikin.

Jalostaminen tuo ongelmia jos sitä ei tehdä oikein, mutta niin tuo myöskin jalostamattomuus. Jos ei tiedetä ongelmista mitään, ei niihin voida myöskään puuttua ajoissa. Pään työntäminen pensaaseen ei tee asiasta yhtään parempaa.

Mikä ulkoinen vaiva on sellainen joka aiheuttaa ongelmia? ja tähän haluan myös hyvät perustelut, ei riitä, että se näyttää "vammaiselta". Pitää olla kunnon faktat jos väittää jotakin vaivaa olevan. Nimittäin niillä joilla sitä ulkoista jalostusta ei ole, onkin nykyään eniten perinnöllisiä ongelmia.

MIelelläni keskustelen asiallisesti aiheesta, mutta se ei tällä palstalla ole ollut aiemmin mitenkään mahdollista. Ilman oikeita faktoja ja tietoa asiallinen keskustelu ei onnistu, koska niitä "totuuksia" heitellään täällä turhankin helposti.

Minä lähdin kyllä ajatuksesta, että kyseessä olisi kissojen ulkonäköongelmat, eikä niinkään koirien - kun nyt kissapalstalla ollaan.

Jos lonkkavioista puhutaan, niin taitaapa sakemanni olla yksi niistä pahimmista. Niiden selän asentohan on jalostettu luisuksi, jolloin takajalkojen ja selän asento on huono. Toki osa lonkkavioista johtuu ruokintavirheistä, samoin kuin jalkojen muutkin asentoviat - nopeasti kasvavalle koiralle tarvitaan tietynlainen ruokavalio sekä normaalia vähäisempi liikunta. Eli jos koiran luusto ja lihaksisto kasvaa eri tahtiin, on seurauksena helposti luustovikoja. Kultaisella noutajalla tuskin kyse on ulkonäköjalostuksesta vaan enemmänkin perinnöllisestä ongelmasta ja siihen pyritään lonkkakuvauksilla puuttumaan, eli ei käytettäisi viallisia koiria jalostukseen. Ikävä kyllä kaikille sillä ei ole mitään väliä, varsinkaan jos tuotetaan rekisteröimättömiä pentuja.

Korvien lurppaisuus on tietysti omanlaisensa ongelma, eli johtuu lähinnä korvien liiallisesta tiiviydestä ja johtaa sitä kautta kosteuden, lian ja pöpöjen kertymiseen sekä tulehdusten määrän lisääntymiseen. Mutta onko ne korvat vain ulkonäköseikka vai onko kyseessä metsästyskoirarodun korvien suojaaminen. Vähän sama kuin häntien typistäminen osalla koirista on metsästykseen liittynyt eikä ulkonäköseikka, vaikka osalla ollut ulkonäköönkin liittyvä. Mäyriksillä pitkä selkä johtaa helposti ongelmiin, silti sekään ei ole ulkonäön vuoksi jalostettu vaan käyttöominaisuuden (luolakoirana mahtuu pieniinkin koloihin). Se, että kasvattajat tekevät ylilyöntejä on tietysti huono juttu ja siihen pitäisi esim. näyttelytuomareiden puuttua. Sehän ohjaa silloin kasvatusta oikeaan suuntaan, silloin kun puhutaan lähinnä näyttelykoirista joille ulkonäkö on tärkeä osa.

Itse olen hyvilläni, että kissojen kohdalla on otettu opiksi koirien ongelmista. Sitä en taas ymmärrä enkä millään hyväksy, että jotkut kissaihmiset haluavat tehdä myöskin niitä samoja virheitä. Tässä tarkoitan mm. niitä joilla on suuri halu saada aikaan mitä erikoisempia ulkonäöllisesti ja käyttää siihen sekaisin useita eri mutaatiomuotoja (karvattomuus, korvien kärkien kääntyminen sekä jalkojen lyhyys). Se, että pitkällä ajalla jalostetaan rodusta tietyn näköinen, on ihan eri asia kuin alkaa tehdä parilla sukupolvella erikoisuuksia tuhkatiheään. Varsinkin kun kyseessä on mutaatiot joiden vaikutuksista ei ole vielä tietoa kovin paljon, ei edes yhden ominaisuuden osalta, saati jos rodussa niitä on useita yhtäaikaa. Onneksi mm. FIFe ei näitä hyväksy, huono juttu on se, että osa kattojärjestöistä niin tekee ja antaa sitä kautta siunauksensa näille. Jos ostajia näille erikoisuuksille on, silloin on myöskin niiden tuottajia:(

Jos koira katkaisee jalkansa sohvalta hypäämällä, onko kyseessä ulkonäköjalostuksen ongelma vai ruokintavirhe? Sehän on tiedossa, että kalkinpuute aiheuttaa ihan samoja ongelmia kuin ihmisillekin, eli osteoporoosia. Ohuet luuthan eivät välttämättä ole helposti katkeavia, ellei luuston rakenteessa ole vikaa eli luusto on hauras.

Sekarotuisten kohdalla ikävintä on se, ettei teettäjällä ole välttämättä kunnon tietoa perinnöllisistä sairauksista. Jolloin he lisäävät niiden mahdollisuutta osin tietämättään ja osin välittämättä. Vaikkei he ulkonäkökriteereillä pennutuksia tekisikään, ei pennut ole suojassa vakavilta vaivoilta. Ne vaivat ovat piilossa kun ne ei ulkonäössä ole havaittavissa, silloin voidaan helposti tuottaa "terveitä" pentuja ja välttää vastuut.