Lauantaina oli vaihteeksi kovan puoleinen ohjelma:Ensin 2,5 tuntia istumista lukion kovalla tuolilla ja sitten kotona mieletön kuhina.Vanhempi tytöistä uurasti itselleen valkolakin,joten Onnea kauheasti hänelle!Mutta ne jälkilöylyt...Mä olen jo tottunut siihen,että ollaan vaimon kanssa täällä kahdestaan ja ainoana seurana meidän kissat.
Ja kun tällaiseen pieneen mökkiin tulee jotakin 30 vierasta melkeinpä samaan nippuun,niin kyllä siinä on kärsivällisyys koetuksella.Vaikka pihamaallakin oli pöydät ja istumapaikkoja,niin tahtoi väkisinkin tulla sellainen olo,että tekisi mieli itse häipyä muualle!
Mulla on oikea käsi paketissa,joten eihän meikäläisestä paljon apua ollut kahvinkaatamisessa tai muussakaan tarpeellisessa.Vaimohan siinä koville joutui,mutta sehän on tunnetusti naisen kohtalo.Ihan pieniä lapsia ei kenelläkään ollut,mutta hankala se on keksiä mitään tekemistä 10-13 vuotiaille tenaville.Kyllähän ne aikansa saivat kulumaan,vaikka multa pääsi muutama raskas puhallus touhuja seuratessani...
Ja se rahapuoli tässä jotenkin nakertelee:Kun itse on tottunut elämään mahdollisimman pienellä budjetilla,niin pahasti riipaisi pippaloiden hinta.Jos mä olisin saanut itse päättää,niin tarjolla olisi ollut vain vesijohtovettä ja vanhoja laivakorppuja...Mutta syödään nyt sitten niitä halvatun pikkuleipiä ja pullaa seuraavat pari viikkoa,kun niitä jäi jäljelle!
Seuraavaa juhlaa saa onneksi odottaa pitemmän tovin ja nyt täällä kotona on ihanan rauhallista.Kissatkin uskalsivat hiippailla takaisin pihapiiriin.Kyllä siinä piilee totuuden siemen,kun sanotaan:Kaikki isommat juhlat kannattaa pitää muualla kuin kotona!Jos sattuu olemaan sitä rahapuolta,tietenkin...
Ja kun tällaiseen pieneen mökkiin tulee jotakin 30 vierasta melkeinpä samaan nippuun,niin kyllä siinä on kärsivällisyys koetuksella.Vaikka pihamaallakin oli pöydät ja istumapaikkoja,niin tahtoi väkisinkin tulla sellainen olo,että tekisi mieli itse häipyä muualle!
Mulla on oikea käsi paketissa,joten eihän meikäläisestä paljon apua ollut kahvinkaatamisessa tai muussakaan tarpeellisessa.Vaimohan siinä koville joutui,mutta sehän on tunnetusti naisen kohtalo.Ihan pieniä lapsia ei kenelläkään ollut,mutta hankala se on keksiä mitään tekemistä 10-13 vuotiaille tenaville.Kyllähän ne aikansa saivat kulumaan,vaikka multa pääsi muutama raskas puhallus touhuja seuratessani...
Ja se rahapuoli tässä jotenkin nakertelee:Kun itse on tottunut elämään mahdollisimman pienellä budjetilla,niin pahasti riipaisi pippaloiden hinta.Jos mä olisin saanut itse päättää,niin tarjolla olisi ollut vain vesijohtovettä ja vanhoja laivakorppuja...Mutta syödään nyt sitten niitä halvatun pikkuleipiä ja pullaa seuraavat pari viikkoa,kun niitä jäi jäljelle!
Seuraavaa juhlaa saa onneksi odottaa pitemmän tovin ja nyt täällä kotona on ihanan rauhallista.Kissatkin uskalsivat hiippailla takaisin pihapiiriin.Kyllä siinä piilee totuuden siemen,kun sanotaan:Kaikki isommat juhlat kannattaa pitää muualla kuin kotona!Jos sattuu olemaan sitä rahapuolta,tietenkin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
No nyt ehdottaisn sulle kun olet oikein paljon kärsinyt niin otat rahan takaisin niillä kärsillä.
Eli perustapa kärsäkauppa ja laita vahinko kiertämään.
Niin ja Onnea tytölle ja tytön isälle :))
Voi kun mukavat juhlat teillä! Onnea, onnea nuorelle ja hänen tulevaisuuden suunnitelmilleen. Siis ei voi käsittää kun vertaa itseään tämän palstan kirjoittajiin, niin erilaisessa elämäntilanteessa itse kukin on.
Kuopukseni juhli ylioppilasjuhliaan kun sinun ylioppilaslapsesi ehkä oli 2 vuotias. ja esikoiseni pienokainen ehkä pääsee ylioppilaaksi 18 vuoden kuluttua:) tuolloin esikoiseni on vanhempi kuin minä nyt ja ylioppilaan isä varmaankin jo eläkkeellä : O Silloin ehkä on aika kirjoitella tuolla 70 palstalla :))
Onnen toivotukset isälle ja tyttärelle!
Meillä on ollut jo kahdet, viime keväänä oli ne toiset ja ekat oli kolmevuotta sitten, nähtäväksi jää tuleeko kolmenvuoden päästä kolmannet. Täällä kotona ne on järjestetty, ja ihanaa on ollut, apuvoimaa ollaan juhliin hommattu, ettei itte tartte kaiken aikaa hääriä. On se vaan ollu ihanaa kattoo nuorta elämää:))))
Kyllä sinä siitä vielä tokenet, älä huoli:))))
Kuule, tytär muistaa ne juhlat loppuelämänsä ja kiittää teitä siitä, että näitte vaivaa ja arvostitte hänen lakkiaispäiväänsä. Ja kuten itse sanoit, nyt syötte seuraavat pariviikkoa ihan muuta kuin vettä ja laivakorppuja. Saatte ilmaiseksi herkutella ihan itsevaimon kanssa - tuskin kissoillenne kelpaa täytekakut, pikkuleivät tai voileipäkakut.
On ne kotona järjestetyt juhlat kuitenkin aina ne parhaat - meidänkin jo perheelliset nuoret muistaa omat lakkiaisensa ikimuistettavina ja ovat nyt järjestäneet jo monia ihania perhejuhlia kodeissaan kutsuen meidät 'vanhat' mukaan. Sanovat, ettei juhla ole juhla, jolleivat vanhemmatkin ole ilossa mukana.
Sanos muuta, mikään ei ole niin mukavaa kuin järjestää omille jälkeläisille juhlia. Silloin ei saa olla napinaa rahanmenosta ja juhlapäivän on oltava juhlijan oma päivä, kukaan muu tai mikään ei saa sitä pilata.
Siis mitä on tonni tai kaksi rahanmenossa (nykyään saa myös halpaa lainaa pankeista.) kun ajattelee että sitä rahaa tienaa vähintäänkin sen 35 vuotta elämässään.
Mielummin panostan omiin lapsiini sekä lastenlapsiini kuin annan jonnekin hyväntekeväisyyteen.
Onnea tyttärellesi, sinulle ja koko perheelle! Uurastus toi valkolakin.
Kun meikästä tuli yliopiilas, asuttiin yhden huoneen asunnossa.
Eipä ollut tilaongelmia.
Oli tosi kuuma kesä. Ruusut laitettiin saaviin, saavi päärakennuksen kellariin. Sieltä päivittäin muutama kukka pöydälle.
Kumma, muuten, muitten lahjoittamia ruusuja en muista, vain erään kauppiaan tuoman keltaisen. kauniin, ison ruusun.
Hyvin meni kirjoitukset, pääsin opiskelemaan, minne halusinkin.
Toivon samaa onnea tyttärellesi!
.