Moi! Voisitteko kertoa te lääkisopiskelijat millaista opiskelu lääkiksessä on lukio-opintoihin verrattuna? Jos esimerkiksi fysiikan jotkut syventävät kurssit tuntuvat vaikeilta onko turha miettiä selviämistä lääkiksessä? Millaisia opiskelijoita olitte lukiossa, esim mitä arvosanoja fy, ke tai bi? Mikä merkitys englannin kielen taidolla on? Onko kursseja esim englanniksi? Kertokaa kokemuksistanne (hyvistä ja huonoista) lääkiksessä opiskelusta! Kiitos:)!
Miten hankalaa lääkiksessä lukioon verrattuna?
Lukiolainen------
122882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lääkiksessä ja lukiossa opiskelu on melkolailla samanlaista. Lääkiksen ekana päivänä käteen lykätään lukujärjestys, joka on kaikille samanlainen ja jonka muokkausmahdollisuudet ovat olemattomat (valinnaisia kursseja on kourallinen). Tämä laumamainen lukujärjestystä noudattava opiskelutyyli sopii ainakin minulle ja uskon sen olevan myös syynä siihen, miksi lääkiksestä valmistutaan tehokkaasti suunnitellussa ajassa (muissa tiedekunnissa tutkinnon saaminen normaalisti hieman venähtää).
Lääkiksessä ei juurikaan opiskella fysiikka, joten fyysikan osaaminen korostuu enemmän pääsykokeissa. Täten Galenoksen fysiikan osaaminen on erittäin tärkeää, jotta pääsee opiskelemaan lääketieteelliseen.
Itse olin melko laista opiskelija lukiossa. Keskityin lähinnä pelehtimään silloisen poikaystäväni kanssa. Luin kuitenkin pitkän matikan, kemian, biologian ja fysiikan kaikki kurssit ja menestyin niissä kiitettävästi. Kielten ja äidinkielen lisäksi kirjotin pitkän matematiikan, kemian ja biologian ja arvosanoiksi sain eximiaa ja laudaturia; ruotsista tosin tuli M.
Lääkiksessä monet kurssikirjat ovat englanniksi. Eri asia on tuleeko niitä kurssikirjoja edes luettua kurssin aikana. Itse olen pärjännyt ensimmäisen vuoden lukien luentoslaideja. Nyky-yhteiskunnassa ei tosin ole haitaksi parannella kielitaitoaan ihan vaikka muuten vaan.
Omia kokemuksia opiskelusta lääkiksessä tai alasta yleensä:
Plussat: Samanhenkiset ihmiset, mielenkiintoinen ala!!!!, tulevaisuuden työtilanne, laajat työmahdollisuudet (tutkimus, lääkeyritykset ym.), työn konkreettisuus ja ihmisläheisyys ja kyllä mun pitää nyt kanssa mainita alan arvostus ja palkkaus. Plus vaikka sä tekisit mitä typeryyksiä aina välillä niin se ei haittaa, koska oothan sä lääkiksessä eli sä et voi olla tyhmä, känniääliö ja bimbo :P
Miinukset: Ihmisläheisyys (potilas on yhä useammin asiakas, joka valittaa ja haukkuu. Pulsut ja luulosairaat), itseaiheutetut taudit, Wikipedia (monella potilaalla on valmiina ihan älytön diagnoosi jo kun tulee vastaanotolle)
Yleisesti ottaen olen pitänyt opiskelusta ihan älyttömän paljon ja voin kyllä suositella alaa kaikille, jotka vain ovat kiinnostuneita lääketieteestä. Kiinnostus itse alaan on kaikkein tärkeintä, koska tie lääkäriksi on piiiiiiitkä eikä siinä matkalla paljon mietitä tulevaisuuden palkkakuittia vaan sitä, että pääseekö endokrinologian tentin läpi.
No nyt tääkin alkaa selvitä. Oon nimittäin alkanut epäillä, että kaikille lääkäreille tehdään lääkiksessä lobotomia ja siitä tulee Lancetissa juttu ulos n. v. 2020. Mut kysymys onkin vaan siitä, että lääkärit on kaikki luulotautisia ja luulevat, että potilas luulee. No, osa potilaista saattaa olla väärässäkin, mutta kannattaa muistaa, että potilas elää ongelmiensa kanssa 24/7 ja tuntee ne varsin hyvin vaikka subjektiivista biasia voi toki olla. Lääkäri on tutustunut näihin ongelmiin 10 minuuttia, välillisesti ja jotain on saattanut jäädä kertomatta. Lisäksi nykyään on internetistä varsin helppo tai ainakin varsin mahdollista kaivaa oireisiin sopivat taudit. Ainoa ettei näitä pääse itse testaamaan kun lääkärit toimivat portsareina tutkimuksiin. Ja vaikka pystyisi itse tekemään diagnoosin ja varmentamaan sen niin sittenkin vielä edessä on lääkäri jolta pitää saada resepti.
-Hyvin koulumaiselta opiskelu tuntuu, kuten aikaisemminkin sanottu: Käteen lyödään lukkari ja sen mukaan sitten etenet. Ne jopa laittaa osittain ne tunnit ylös, jolloin opiskelet omatoimisesti Heh-heh.
Lukiossa selvisin ilman minkäänlaista ponnistelua, lääkiksessä itselleni kaikki on älyttömän mielenkiintoista, jolloin opiskelun pariin uppoutuu pitkäksi aikaa.
Voisi kai sanoa että jos ala ei kiinnosta ja lusmuilee kurssien aikana niin tentit alkavat olla vaikeita, mutta niin se on jokaisella akateemisella alalla.
-Kuten jo ylempänä todettiin - Lääkiksessä ei kauheasti laskeskella juuri mitään, pääsykokeessa sitten enemmän.
-Lukiossa hyyyyyvin laiska, fyssasta 8-9, kemmasta 9-10 ja bilsasta kymppejä. Kirjoituksista sitten Eetä ja ämmää.
-Kurssikirjat ainakin preklinikassa lähes poikkeuksetta AINA englanniksi, suomenkielisillä luentoprujuilla kyllä pärjää mutta kyllä tentit helpottuu huomattavasti kun ne kurssikirjat avaa ja lukee. Joskus on tarjoilla vierailevina luennoitsijoina ulkomaailman huippuja, mutta ne ovat kyllä harvinaista herkkua.
Opiskelusta:
Hyvää:
Opiskelijoiden kollegiaalisuus,
Mahtavia bileitä,
Äärettömän mielenkiintoinen ala, joka kehittyy jatkuvasti ja vaatii opiskelijalta ja ammattilaiselta elinikäistä oppimista.
Palkka, arvostus ja varma työpaikka sitten ehkä joskus kun valmistuu.
Pääsee tekemään ja näkemään asioita, jotka ovat vain lääketieteen alan opiskelijoille pyhitettyjä. Tästäpä esimerkkinä dissektiot.
Työssä ja opiskelussa yhdistyy kovat luonnontieteet ja humanismi: sairauksien fysiologisten mekanismien ja etiikan pohdinta tulee hyvin tutuksi
Huonoa:
Sisäsiittoisuus
Harvat, sisälle ihmeen kautta eksyneet ahneet, ylimieliset ja uskonnolliset paskiaiset. (Kaiketi löytyy muiltakin aloilta?)
Eipä kai muuta?
Pakko tarttua tohon viimeiseen: Uskonnolliset paskiaiset?! Wtf? :D
Kiitos vastanneille, mukavaa luettavaa. ;) Eikun pakertamaan...
HUOM
Ahneet, ylimieliset JA uskonnolliset paskiaiset, kaikki adjektiivit ynnättynä.
Kertoo siis näistä menestysteologeista, jotka fundementaalisuudessaan ja idioottimaisuudessaan menevät väittämään että
"homoseksuaalisuus on sairaus",
"evoluutiota ei ole" ja "eihän noi proffat tiedä siis mitään, TOTTAKAI se on valhetta"
"Jeesus antoi minulle tämän älykkyyden ja mammonan - rikkaus on siis lahja Jumalalta, joten voin olla itsekäs ja ylimielinen paskiainen"
Näitä tosin mahtuu vuosikurssille aina se yksi, hyvä niin.
Muuten oikein mahtavaa porukkaa, älä pelkää ;)
Ok, ymäärrän. ;D No, ei voi muuta kuin pyöritellä silmiään moisille kommenteille. Vastaväitteiden vääntäminen taitaa olla noille tyypeille täysin turhaa. Jännä kyllä, miten he kehtaavat tuoda uskomuksiaan häikäilemättä julki _tiede_kunnassa. Luulisi heidän tiedostavan, miten absurdilta edelliset väitteet kuulostavaat muiden opiskelijoiden korviin. Eivätkö he välitä vai onko usko hämärtänyt realiteettitajun?
No, ei siitä sen enempää. Kaikenlaisia lääkiksessä varmaan on. Toivottavasti löytyy myös omantyyppisiä ihmisiä, että saa kavereita. :)
Joskus kävi itselläkin mielessä, että miten VOI sellainen ihminen, joka on todistetusti läpäissyt (HY:n antaman) lääketieteellisen koulutuksen, väittää esimerkiksi jotakin tuon kaltaista paskaa. Se on käsittämätöntä!
Ihan kuin tuomari menisi väittämään jotakin tyyliin "Jos allah käskee tappaa, niin sitten on sallittua tappaa" ...
Hyvänä esimerkkinä toimii LL Päivi Räsänen :P
Olisin kiinnostunut kuulemaan vähän lisää tästä lääkiksen sisäsiittoisuudesta. :D Onko se vain jokaisen oma mielikuva, että pitäisi seurustella toisen lääkärin kanssa, vai saako jopa muilta jonkinlaista halveksuntaa osakseen, mikäli seurustelee jonkun tavallisen pulliaisen kanssa?
Enemmän sisäsiittoisuus kumpuaa siitä, että opinnoissa edetään ripeässä tahdissa tiiviissä porukassa. Yhteishengenkin ollessa hyvä, ei ole ihme että pareja syntyy saman alan sisältä.
Seurustelu toisen lääkärin kanssa luultavasti kipuaa halutuksi vaihtoehdoksi, mikäli haluaa parinsa ymmärtävän työtään ja onhan se kiva että pari sattuu olemaan myös töissä ja hyvin palkattu.
Muita aloja kohtaan ei oman kokemuksen kohdalta osoiteta halveksuntaa, sisäsiittoisuutta lääkikseltä kuvaa tällainen keskustelu:
"Aloin nyt seurustelemaan mahtavan tytön kanssa"
"Oho! Miltä vuosikurssilta se on?"
"Eikun filologialta"
"OHO! Aika jees!"
Onko vaikeaa ylläpitää ennen lääkistä alkanutta parisuhdetta lääkiksen aikana? Bileet kun ovat rankat ja muutenkin tulee vietettyä paljon aikaa samojen ihmisten kanssa kuten jo yllä mainittiin. Onko kellään kokemuksia?
Lukiossa oli kivaa, asioita pohdittiin ja yhteishenki oli hyvä ja meininki rentoa. Lääkiksessä oudot kursseille pälähtävät tyypit ramppaavat miten huvittaa, höykyttävät kaikki oudoilla keinoilla. Siis esim. keikkaavat opiskelijapolot pakettiautoihin, vievät 'pidätyskeskuksiin', tökkivät sotilashuumeita, totuusseerumeita sekä käyttävät langattomia tekniikoita saaden suusta tulemaan perättömiä tunnustuksia, vääriä sanoja ja väittävät niiden olevan 'totuusseerumista' johtuvia. Vältä kaikkia hulluja koulutusohjelmia. Älä haaskaa elämääsi typeriin kirjoihin, niissä ei opeteta IKINÄ MITÄÄN.