Joskus

Niinpä! Olishan se helppo päättää päivänsä, mutta mikään selitys ei riittäisi niile tärkeille ja läheisille ihmisille, jotka on tehnyt kaikkensa mun eteen (ja vielä pyytämättä). Ne ihmiset ansaitsee parempaa kuin jonkun yliannosteen ottaneen ihmisen tai kuulan kalloonsa ampuneen ihmisen. Ja jos mä kuolisin/tekisin jotakin itelleni, ne ihmiset syyttäis siitä itteensä, vaikkei niillä syytä oliskaan... Joskus ihminen vain on niin paskana, että sitä miettii ihan mitä tahansa vaihtoehtoja ja vaikka sitä on kiitollinen niille ihmisille, jotka on seisonut, ihan vain omasta tahdostaa/halustaan, siinä vierellä, kun mulla on vaikeaa, niin silti se paha olo on vaan... Ja eihän se niiden toisten ihmisten vika oo tai kenenkään muunkaan, se lopullinen syy on jossain tuolla omassa päässä/sisimmässään, ei oo tarpeeksi vahva käymään niitä läpi... Mutta mun on pakko, mitä sitten, että se yks ei rakasta mua, ei mun elämän pidä siihen kaatua! Ja onhan se väärin ns. laittaa syy sen piikkiin joka mua ei rakasta... Todellisuudessa se vika on mussa. Mä oon liian heikko. Ehkä mun pitäis vain luottaa niiden mun läheisten neuvoihin, että jossakin on joku, joka rakastaa mua samalla lailla kuin mä rakastan häntä... Vaikka ehkä nyt se kuulostaakin jotenkin niin kaukaiselta...
Mutta mä tiedän sen, että jos mä nyt (tai ihan koska vaan) tekisin jotain itelleni, niin ne mun läheiset syyttäis siitä itteään vaikka mä selittäisinkin niille, että kuinka kiitollinen oon ollut heidän tuestaan ja rakkaudestaan. Ne vai miettis, että niiden olis pitänyt tietää/osata aavistaa tämä...
Ja niin, mistä mä voin tämän kaiken tietää? No, silloin kun sitä menettää ystävän sillä tavoin... Sitä syyttää itteään siitä, että ei osannut silloin aavistaa niitä hänen ajatuksiaan, vaikka mun olis pitänyt. Kai mä jollain asteella aavistin, mutta kielsin kuitenkin. Ajattelin, että hänelle riitti, että tiesi, että oon hänen tukenaan, mutta ei.. Tää maailma oli liian julma paikka, ei sitä kaikkea voi ihminen kestää, mutta mun olis pitänyt tietää! En olis saanut jättää häntä yksin...



Ja nyt mä oon ite samas tilantees! Ja mietin mitä tekisin...mutta mä taidan tietää jo mikä on se ainut oikea ratkaisu.

Niin mäkin olen päättänyt elää, en nyt ehkä ihan piruuttani, mutta ihan vain sen takia, että mulla on elämässä sellaisia ihmisä, jotka ansaitsee sen, että mä yritän.. Ja kyllähän mun pitää yrittää ittenikin takia! En halua olla mikään raukka luuseri, joka tyytyy helpoimpaan ratkaisuun!

Tuli nähtyä tämän maailman 'kauneus ja hyvyys'. No. kaikkea muutahan se oli.. Ihan rehellisesti sanottuna.
Mutta.. Toivon vain ettei tarvitse enää uudelleen tähän samaan paikkaan tulla 'hämmästelemään' tätä samaa ilmiötä.
Tiedän sen et tuttavani ja sukulaiseni aavistelevat kyllä mitä olen miettinyt mielessäni koko talven. Kenellekään en ole mitään kertonut.. Mut se näkyy heidän kasvoiltaan ja sen kuulee heidän puheistaan. Ei varmasti tule yllätyksenä heille..

Unohdin.. kirjoitti:

Tuli nähtyä tämän maailman 'kauneus ja hyvyys'. No. kaikkea muutahan se oli.. Ihan rehellisesti sanottuna.
Mutta.. Toivon vain ettei tarvitse enää uudelleen tähän samaan paikkaan tulla 'hämmästelemään' tätä samaa ilmiötä.
Tiedän sen et tuttavani ja sukulaiseni aavistelevat kyllä mitä olen miettinyt mielessäni koko talven. Kenellekään en ole mitään kertonut.. Mut se näkyy heidän kasvoiltaan ja sen kuulee heidän puheistaan. Ei varmasti tule yllätyksenä heille..

Lue lisää

Hei, mieti vielä niitä tuttavia ja sukulaisia, miltä heistä tuntuisi sen jälkeen. Se on mielestäni itsekkäin teko mitä voi tehdä. Voisitko ajatella niitä asioita, jotka on hyvin ja lähteä rakentamaan elämääsi eteenpäin.

Olen kovia kokenut minäkin, mutta en ole koskaan antantu periksi. Älä sinäkään. Voimia sinulle ja halaus.

Elämä knntaa kirjoitti:

Hei, mieti vielä niitä tuttavia ja sukulaisia, miltä heistä tuntuisi sen jälkeen. Se on mielestäni itsekkäin teko mitä voi tehdä. Voisitko ajatella niitä asioita, jotka on hyvin ja lähteä rakentamaan elämääsi eteenpäin.

Olen kovia kokenut minäkin, mutta en ole koskaan antantu periksi. Älä sinäkään. Voimia sinulle ja halaus.

Lue lisää

Olen kyllä miettinyt.. Ja uskon et he ymmärtävät. Koska heistä jokainen tietää asioista.
En voi koska ei oikeastaan tällä hetkellä ole muita kuin umpikujia. Ihan sama miten ajattelen.. Se mitä tapahtui, johti tähän tilanteeseen. Ja niillä tapahtumilla on kauaskantoiset seuraukset.
Mutta kiitos sinulle kuitenkin tuosta..
Voimia sinulle myös ja halaus takaisin..

Jep.. kirjoitti:

Olen kyllä miettinyt.. Ja uskon et he ymmärtävät. Koska heistä jokainen tietää asioista.
En voi koska ei oikeastaan tällä hetkellä ole muita kuin umpikujia. Ihan sama miten ajattelen.. Se mitä tapahtui, johti tähän tilanteeseen. Ja niillä tapahtumilla on kauaskantoiset seuraukset.
Mutta kiitos sinulle kuitenkin tuosta..
Voimia sinulle myös ja halaus takaisin..

Lue lisää

Tai sanotaanko niin et on hyvin vähän sellaisia asioita joiden näkisin olevan edes hyvin. Ja taakseni kun katson niin siellä ei näy muuta kuin paljon surullisia ja ikäviä asioita. 'Huvitti' lähinnä kun ystävänikin sanoi et koita ajatella niitä hyviä asioita mut kun ne ovat sen verran kaukana (useamman vuoden takana). Noihin muutamaan kuluneeseen vuoteen ei mahdu hyviä asioita ollenkaan.
Että se siitä.

Tunnistan ajatuksesi, olen käynyt noilla rajoilla elämässäni kolme kertaa, mutta joka kerta jaksanut uudelleen nousta sieltä elämään. Yksi vuosi on vielä lyhyt aika silloin kun elämä on vienyt pimeyteen ja umpikujaan, mutta jokainen päivä voi viedä ihmistä pois pimeästä kohti onnellisempaa elämää ja valoa. Se ei tapahdu hetkessä, mutta se voi onnistua, pikkuhiljaa ja ajan kanssa.

Viimeisimmän kerran jälkeen päätin yrittää elää elämäni loppuun saakka, tuli mitä tuli, vaikka sitten hullujenhuoneella suljettujen ovien takana, ehkä jaksan ehkä en, mutta sen vasta aika näyttää.

Yritä sinäkin vielä, voi olla että yrityksesi ei mene hukkaan vaan tule entistä onnellisemmaksi ajan myötä. Niin minulle kävi, joten voin lämpimästi suositella sinulle tuntematon ihminen elämää eteenpäin ja jaksamista taisteluusi vaikeiden aikojen yli.

Korjaan vähän.. kirjoitti:

Tai sanotaanko niin et on hyvin vähän sellaisia asioita joiden näkisin olevan edes hyvin. Ja taakseni kun katson niin siellä ei näy muuta kuin paljon surullisia ja ikäviä asioita. 'Huvitti' lähinnä kun ystävänikin sanoi et koita ajatella niitä hyviä asioita mut kun ne ovat sen verran kaukana (useamman vuoden takana). Noihin muutamaan kuluneeseen vuoteen ei mahdu hyviä asioita ollenkaan.
Että se siitä.

Lue lisää

Tulevaisuudessa hyviä asioita on siis luvassa roppakaupalla, elämä tasaa voitot ja häviöt.

Tulevaisuus valoisa kirjoitti:

Tulevaisuudessa hyviä asioita on siis luvassa roppakaupalla, elämä tasaa voitot ja häviöt.

Niin.. En tiedä.. On vain niin kauan mennyt siten ettei ole ollut elämässä kuin ikäviä/surullisia asioita. Mut se on myönnettävä tähän et suurin syy siihen lienee muutamat kiusaajat, ihan oikeassa elämässä. Ja syy heidän touhuihin? Hmm.. En tiedä sitä itsekään.
Ja vain pieni murhe liittyy ihastukseen josta selvisi et hän ajatteleekin jotain toista naista. Muutaman vuoden olen ollut häneen ihastunut (syksyllä olisi tullut 3 vuotta eli sen ajan kuin olen tiennyt hänen olemassaolostaankin).
Ps. Enkä ole mikään vihaviestien kirjoittaja.. Tuossa lähellä näkyy olevan sellainen ketju.

Jep.. kirjoitti:

Niin.. En tiedä.. On vain niin kauan mennyt siten ettei ole ollut elämässä kuin ikäviä/surullisia asioita. Mut se on myönnettävä tähän et suurin syy siihen lienee muutamat kiusaajat, ihan oikeassa elämässä. Ja syy heidän touhuihin? Hmm.. En tiedä sitä itsekään.
Ja vain pieni murhe liittyy ihastukseen josta selvisi et hän ajatteleekin jotain toista naista. Muutaman vuoden olen ollut häneen ihastunut (syksyllä olisi tullut 3 vuotta eli sen ajan kuin olen tiennyt hänen olemassaolostaankin).
Ps. Enkä ole mikään vihaviestien kirjoittaja.. Tuossa lähellä näkyy olevan sellainen ketju.

Lue lisää

muakin on kiusattu tietyssä vaiheessa elämää. Kun menin toiseen kouluun ja työpaikkaan, niin ongelmaa ei ollut enää. En pitänyt silloin elämästäni.

Olen kokenut myös nuorena vanhempien kuoleman ja toisen vanhemman parentumattoman sairauden, mutta olen edelleen elossa ja työssö.

Ihastumisia ja uusi rakkaus voi tulla milloin vain vastaan.

tuntematon joku jost kirjoitti:

Tunnistan ajatuksesi, olen käynyt noilla rajoilla elämässäni kolme kertaa, mutta joka kerta jaksanut uudelleen nousta sieltä elämään. Yksi vuosi on vielä lyhyt aika silloin kun elämä on vienyt pimeyteen ja umpikujaan, mutta jokainen päivä voi viedä ihmistä pois pimeästä kohti onnellisempaa elämää ja valoa. Se ei tapahdu hetkessä, mutta se voi onnistua, pikkuhiljaa ja ajan kanssa.

Viimeisimmän kerran jälkeen päätin yrittää elää elämäni loppuun saakka, tuli mitä tuli, vaikka sitten hullujenhuoneella suljettujen ovien takana, ehkä jaksan ehkä en, mutta sen vasta aika näyttää.

Yritä sinäkin vielä, voi olla että yrityksesi ei mene hukkaan vaan tule entistä onnellisemmaksi ajan myötä. Niin minulle kävi, joten voin lämpimästi suositella sinulle tuntematon ihminen elämää eteenpäin ja jaksamista taisteluusi vaikeiden aikojen yli.

Lue lisää

En tiedä vastasitko minulle mut vastaanpa silti..
Niin, se on kumma asia.. Sitä minäkin olen miettinyt.. Koska on päiviä jolloin pystyn ajattelemaan valoisammin ja toiveekkaammin. Mut sit on näitä surullisempia päiviä. En tiedä mistä nämä ajatukset tulee.. Tai tiedän kyllä mut ongelma tuntuu olevan se etten saa kaikkia pahoja ajatuksia päästäni pois. Ihmisiinkin jo luotan aika hyvin.. Mut elämään en. Ikään kuin en uskoisi et se kantaisi..
Ehkä se on juuri se kun sattunut paljon pahaa. Ja niillä on ollut omia seurauksia.
Kiitos sinulle noista sanoistasi.. Ehkä minä sit vielä kuitenkin yritän..

Elämä kantaa kirjoitti:

muakin on kiusattu tietyssä vaiheessa elämää. Kun menin toiseen kouluun ja työpaikkaan, niin ongelmaa ei ollut enää. En pitänyt silloin elämästäni.

Olen kokenut myös nuorena vanhempien kuoleman ja toisen vanhemman parentumattoman sairauden, mutta olen edelleen elossa ja työssö.

Ihastumisia ja uusi rakkaus voi tulla milloin vain vastaan.

Lue lisää

Ikävä kuulla.. Mut hyvä kun se loppui. Ehkä se on vaikuttanut minunkin elämään enemmän kuin uskonkaan. Ajatuksiini ja itseluottamukseen.
Mut ehkä minäkin saan vielä jostain sen uskon elämään ja itseeni takaisin..
Niin, elämä on välillä epäoikeudemukaista ja julmaa.
Mut hyvä et olet selvinnyt koettelumuksistasi.
Mukavaa ja lämmintä kesää sinulle..

Jep.. kirjoitti:

Ikävä kuulla.. Mut hyvä kun se loppui. Ehkä se on vaikuttanut minunkin elämään enemmän kuin uskonkaan. Ajatuksiini ja itseluottamukseen.
Mut ehkä minäkin saan vielä jostain sen uskon elämään ja itseeni takaisin..
Niin, elämä on välillä epäoikeudemukaista ja julmaa.
Mut hyvä et olet selvinnyt koettelumuksistasi.
Mukavaa ja lämmintä kesää sinulle..

Lue lisää

Samoin sinulle. Kyllä se aurinko paistaa vielä..