olen umpikujassa, ollut aina. Mä en tiedä pitäiskö mennä puhumaan jollekkin... onegelmani on sellainen ujous, tai se etten osaa puhua tunteistani ja antaa mielipiteitäni, menen aina lukkoon ja ahdistus valtaa mut. Olen sisäänpäinkääntynyt, ja muiden ihmisten seurassa olen ahdistunut ja pelkään sitä.. yritän muokata iteseni aina muiden seuran mukaiseksi.
Mä olen menettänyt pari poikakaveria tämän takia, sen takia että olen liian kiltti.
Lapsuudesta kai kaikki sai alkunsa kun isä joi enkä pitänyt itseäni minään. Mä en vain tiiä mitä teen ? Haluaisin ystäviä, enkä uskalla aloittaa suhdetta jos en muutu. Miten ihmeessä saan apua tähän ? muilla samaa ongelmaa ? Pitääkö soittaa lääkäriin vai mihin?? ja mitä siinä sitte sanoo... että ei osaa puhua tunteista vai...auttakaa...
Mä olen menettänyt pari poikakaveria tämän takia, sen takia että olen liian kiltti.
Lapsuudesta kai kaikki sai alkunsa kun isä joi enkä pitänyt itseäni minään. Mä en vain tiiä mitä teen ? Haluaisin ystäviä, enkä uskalla aloittaa suhdetta jos en muutu. Miten ihmeessä saan apua tähän ? muilla samaa ongelmaa ? Pitääkö soittaa lääkäriin vai mihin?? ja mitä siinä sitte sanoo... että ei osaa puhua tunteista vai...auttakaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mene ihmeessä puhumaan ammattihenkilölle asioistasi, en tiedä oletko jossain koulussa, jossa voisit terveydenhoitajalle jutella, vai oletko kenties töissä? Joka tapauksessa kuulostaa siltä että olisit avun tarpeessa, eikä tuo umpikujassa olemisen tunne ole mikään mitätön syy hakea apua. Itsellänikin ollut samanlainen kokemus elämässäni, mutta haettuani apua siihen olen pikkuhiljaa selvinnyt. Ahdistusta olen myös kokenut ja melkein jo siitä yli päässyt. Mutta soita ihmeessä vaikka lääkärillä tai pyydä jotakuta soittamaan puolestasi, toivottavasti et ihan yksin ole. Voit kysyä apua ahdistukseen ja kertoa tuosta umpikujassa olemisen tunteesta, uskoisin että sinut otetaan vakavasti :) voimia ja jaksamista!