Eron jälkeinen katkeroituminen

Minulla se ilmenee siten, etten voi olla oma itseni miehen seurassa, karttelen häntä ja jopa katsekontaktia. Hän pilasi monta vuotta elämästäni, ei tahallaan, mutta minä rakastan vieläkin, siksi olen katkera, toinen on kuin mitään ei olisi tapahtunut. ja haluaisi olla vain kaveri, mutta kun en vain voi. Haluaisin mutta en näitten tunteitten kanssa=/

Kyllä katkeroitua saa, mutta sen vangiksi ei pidä jäädä pyörimään vaan elää se tunne läpi.

Jos on hirveän vihainen koko ajan ja itkettää ja masentaa iltaisin ja on yleisnegatiivinen asenne elämää ja muita ihmisiä kohtaan, niin se on mielestäni katkeroitumista. Siitä pitäisi päästä eroon esim. liittymällä uusiin piireihin tms. Mielestäni uuteen suhteeseen hyppääminen on luonnollisestikin pelottavaa, koska eihän sitä voi tuntea toista ihmistä, mutta pelko on mun mielestä eri kuin katkeruus. Se on sitä vihaa, että purkaa omaa pahaa oloaan.

Erot on aina tosi rankkoja, mutta loppujen lopuksi kun miettii, mitä tämä elämä on. On vain tällä hetkellä tämä elämä tässä ja nyt. Miksi kahlitsisin omat tunteeni johonkin vihamielisyyteen, koska ei sitä voi ketään pakottaa, että "Sä olet nyt mun kanssa lopun elämäni ja pysyt siinä."

Jos tuntee katkeruutta omaa epäonnistumistaan kohtaan, niin jokainen täällä epäonnistuu tavalla tai toisella. Kukaan ei todellakaan ole täydellinen.

Minulle katkeruus on sitä, että en voi ikinä antaa anteeksi niitä tekoja, mitä exäni minulle teki. En voi ikinä hyväksyä sitä tapaa miten hän valehteli minulle pitkän aikaa ja vielä tämän päälle sepitti lisää tarinoita. Tämän lisäksi hän kehtasi väittää minua hulluksi vainoharhaiseksi, vaikka tiesi itsekin minun olevan oikeassa. Olen hänelle katkera tästä kaikesta ja mielestäni minulla on jopa jollain tavalla oikeuskin siihen.

Se onkin sitten eri juttu, miten erotella se koskemaan vain tätä tiettyä henkilöä. Olen viittä vaille uudessa suhteessa ja entinen suhdepeikko istuu olkapäälläni. En voi sille mitään, mutta peilaan uusia ihmistuttavuuksia vanhojen kokemustan kautta. Mutta olen tehnyt nyt jonkun aikaa töitä sen eteen, että osaan pitää asiat erillään. Etten pilaisi valoisaa tulevaisuutta vanhoilla asioilla. Koska uusi sivu on aina uusi sivu ja niin sen pitäisikin olla. Varoittelu käsittääkseni viittaa siihen, että jotkut ihmiset oikeasti katkeroituvat niin pahasti, että eivät anna kenellekkään muullekkaan edes mahdollisuutta osoittaa, että elämässä voi olla joskus jotain hyvää ja aitoakin!

Tsemppiä! Toivottavasti et katkeroidu! :) Saa nähdä pääsenkö minäkin joskus eroon tästä tunteesta, mutta vielä tunuu siltä, etten halua edes kohdata eksääni silmästä silmään tämän asian kanssa. Haluan elää omaa elämääni ja pyyhkiä hänet pois historiastani. Silloin päästän itseni ja kaikki muutkin paljon helpommalla :)

Katkeruus tuo valheen ja riidan

Katkera ihminen pyrkii myrkyttämään muutkin katkeruudellaan. Katkera ihminen pyrkii kostamaan sille jolle on katkera. Tässä kostonhimossa katkera ihminen katkeruudellaan myrkyttää muita ihmisiä, jossa hän katkeruuden vääryydessä panettelee sitä jolle on katkera. Valitettavasti usein käy niin, että tämä katkeruus leviää ja saastuttaa monien muiden sydämet.

Kun kuulet jonkun ihmisen puhuvan sinulle toisesta ihmisestä pahaa, negatiivisesti, panetellen, niin älä usko yksipuolista todistusta. Sillä voi olla niin, että jos uskot ja alat levittää asiaa eteenpäin, niin olet levittämässä perättömiä valheita, pahoja puheita sekä jonkun ihmisen katkeruutta. Katkera ihminen hyvin usein vääristelee totuutta ja hyvin usein syyllistyy valehtelemiseen ja pahan puhumiseen.

Luulen että katkeruus miehen sukuun tuhoaa suhteemme. Piinasivat niin monta vuotta, pilasivat talouden, terveyden ja kaverisuhteita, kaiken henkilökohtaisen. Lapsetkin kärsivät, ainoastaan mies hyötyi. Yhteiset lapset pitävät jonkinlaisen siteen noihin mutta enpä tiedä kyllähän ne tuhosivat meidän suhteen miehen kanssa. Katkera olen, tulevat vuodet ovat tiukkoja rahallisesti. Toivottavasti ei tarvitse nähdä niitä pitkään aikaan. Saa olla katkera, ja kyllä se vaikuttaa. Tästä suosta kun joskus selviän niin kyllä on vaikea luottaa kehenkään tai suunnitella mitään yhteistä. En ole ikinä tavannut yhtä hirveitä ihmisiä. Päälle päin esittävät positiivisia hyväntekijöitä, sisimmässään ovat kyllä jotain muuta. Sitä en vaan ymmärrä että miksi toinen pitää tuhota. Ilmeisesti nauttivat siitä. Tsemppiä sinne katkeruus piiloihin!