Minulla on 8k kääkkä, ja ei millään anna leikkaa yhtäkkiä kynsiään. Pentuna antoi mutta nyt ei millään. Koskaan en ole leikannut kynttä niin paljon että olisi osunut hermoon, joten mikä voi olla yhtäkkinen syy? Miten saan koiran taas uudestaan tottumaan kynsienleikkuusaksiin? Olen yrittänyt, ja ei hirveästi tuota tulosta. Koira joko alentuu tai muuten vaan ei pysy rauhallisena sylissä, joten leikkauksesta tulee mahdotonta....
Auta sinä kuka tietää syyn tai oman koiran kanssa samoja vaikeuksia!
Auta sinä kuka tietää syyn tai oman koiran kanssa samoja vaikeuksia!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minkä rotuinen koirasi on?
Jos kyse ei ole kovin isosta koirasta niin pyydä kaveria pitämään koirasta kiinni ja leikkaa kynnet!
Ei se voi niin vaikeata olla, koiralla taitaa alkaa murkkuikä ja siksi vastustelee.
Kokeilee että mitä saa tehdä ja mitä ei.
Älä missään nimessä anna periksi kun se rimppuilee!
Pidät kiinni koirasta niin kauan että on rauhallinen ja päästä sitten vasta vapaaksi! Vaikka saisit vain yhden kynnen leikattua, niin koita vaikka tunnin päästä uudelleen.
Pienikokoinen kääpiöpinseri. Ensin ajattelin kokeilla tuota tekniikkaa, mutta ajattelin jos koira saisi jotain traumoja kun pidän siitä niin lujalla otteella väkisin kiinni. :D
Äsken kokeilin, niin sama, rimpuili ja rimpuili ja kun pääs vapaaks ni alistu, ja meni karkuu ja piiloo.
Täytyy kokeilla tota! ^^
Niin eikä koirasta ole pakko puristaa ilmoja pihalle :D
Pidät jämäkän mutta silti hellän otteen satuttamatta koiraa.
Niin ja riippuut tietenkin koirasta ja sen kovuudesta minkälaista kurinpalautusta kestää.
Harjoitelkaa vain niin koira oppii äkkiä yhdistämään rauhoittumisen ja herkun.
stemppiä!
No hmmmm, mulla itellä on suomenpystis ja seki vihaa kynsien leikkuuta.. Oikeastaan me toimitaan aina niin että siinä on kaks ihmistä, toinen leikkaa kynnet ja toinen rauhoittelee koiraa ja antelee herkkuja. Että siis ei yks ihminen meillä pärjää kynsien leikkuussa, yleensä :)
Koiraahan ei ikinä saisi pakottaa olemaan leikattavana...
Olisi hyvä jos koiran saisi harhautettua "suostumaan" operaatioon :D
Helpommin sanottu kuin tehty, treeniä vain paljon kyllä se siitä! :)
Ei oma koirani näytä mitenkään traumatisoituneelta vaikka olen siitä
pentuna pitänytkin kiinni väkisin niin että rauhoittuu.
Eräs pomeranianin kasvattaja myös suositteli käyttämään tekniikkaa, pidä kiinni niin kauan kuin rimpuilee.
Jos haluat nähdä kovemman vaivan niin pidät koiraa kiinni niin kauan kunnes rauhoittuu. Odota muutama sekuntti vaikka viisi, ja anna herkku kehu ja päästä lattialle. Tässä vaiheessa ei ole tarkoituskaan leikata kynsiä.
Siksi pitää myös odottaa että koira tajuaa palkinnon tulevan rauhallisuudesta, ei suinkaan riehuisesta.
Kun tämä sujuu hyvin voit ottaa sylissäpitoon mukaan kynsisakset.
Aluksi voit vain sivellä niillä tassuja pienen tovin ja päästää irti.
Kehut ja palkkiot oikeaan kohtaan.
Sitten kun koira pysyy rauhallisena saksien läsnäolosta huolimatta kannattaa napsauttaa yhden kynnen, kehua ja antaa palkkio jos koira on rauhallinen.
Anna koiran olla vaikka se tunti tai jatka seuraavana päivänä lisää.
Pari kynttä kerrallaan ja kun sujuu hyvin voi leikata kolme ja pitää taukoa... jne.
Päivän aikana ei tarvitse välttämättä leikata kaikkien tassujen kynsiä. Yksikin riittää.
Kun edistystä tapahtuu: kaksi tassua... kolme... jne.
Palkkioiden olisi hyvä olla koiran superherkkua, se nostaa koiran motivaatiota tehdä yhteistyötä ja keskittyä siihen mitä koiralta vaaditaan.
Kiitos vinkeistä! Ne tais ollakkin tarpeen! =)
Ihmettelen vieläkin suuresti, mistä johtuu yhtäkkinen kynsienleikkuupelko.
Ennen koira antoi leikata normaalisti kyntensä. Osaako joku tähän vastata?
Onko leikkaustilanteessa sattunut koiran mielestä jotakin epämiellyttävää.
Kynsi tai jalka vääntynyt niin että on saanut kipeätä?
Muistatko mitä tapahtui viimeisellä kerralla kun koira vielä suostui leikattavaksi?
Onko koirasi herkkä reagoimaan pelottaviin ja epämiellyttäviin asioihin?
Palautuuko koira säikähdyksestä miten nopeasti, onko se pitkään selvästi peloissaan vai jatkaako se olemistaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut?
ja
alkaako rimppuileminen kun otat koiran syliin vai sitten vasta kun se näkee sakset?
Jos vastasit tuon jälkinmäisen niin asiaa voi kokeilla korjata sillä että
näytät saksia koiralle ja annat herkun. Vie herkun anto vaiheessa sakset selän taa. Näytä taas saksia koiralle ja kun koira katsoo kiinnostuneena saksiin anna herkku. Toista muutaman kerran kehu paljon.
Näitä harjoituksia voi tehdä vaikka muutaman kerran päivässä, 5:dellä toistolla.
Koira alkaa tajuamaan että kivaa tapahtuu kun sakset ilmestyvät näkyviin ja voi lopettaa rimppuilun.
Koira alkaa olla siinä iässä että se kokeilee mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Siinä vaiheessa pitää vain pysyä lujana eikä missään nimessä antaa periksi. Voin taata että periksiantamalla on luvassa paljon ongelmia.
Koira tietää että pystyi lipsumaan yhdestä jutusta ja sitten se kokeilee jossakin toisessa tilanteessa.. Lopulta koirasta voi tulla ihan mahdoton...
Hermot menee ihan varmasti mutta kärsivällisesti korjaat koiran käytöstä oikeaan niin että se tekee pyydetyn, vaikkapa istuu. Ihan sama vaikka takkuaisit sen kanssa tunnin (olen itse istunut koiran vieressä puoli tuntia vaatien sitä antamaan tassua, eikä sen jälkeen ole ollut ongelmia tassun annossa). Koiralla ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on se että se tottelee sinua, ensimmäisestä käskystä.
En väitä että sinä olisit syyllistynyt tähän mitä seuraavaksi sanon mutta se on harmillisen yleistä.
Monesti pienet koirat ovat niin söpöjä ja ihania että niille unohdetaan pitää kuria. Sitten niistä tulee juurikin niitä sisälle pissaavia lahkeessaroikkujia... :/
Minusta koiralle pitää laittaa kuri, kokoon katsomatta.
Koiraa käsitellään tietenkin sen luonteen ja kovuuden mukaan.
Alistuuko koirasi helposti vai uhoaako se vastaan?
Onko koirasi narttu vai uros?
Ei se mitään pelkoa ole, höpsistä, koira on vain tullut siihen ikään, että tahtoo pomottaa sinua. Kokeilee, jotta kumpi teistä on vahvempi. Ja sinä olet nyt antamassa periksi? Ei. Juuri tähän halpaan ei ihmisen ikinä pidä mennä. Ihminen päättää aina viisaan yksinvaltiaan tavoin mitä tehdään, silloin kun toisena osapuolena on eläin. Mikä tahansa eläin, ja mikä tahansa toimenpide.
Hyvä vinkki on jatkaa silleen, että leikkaat (tarvittaessa vaikka viiden ihmisen pitäessä koiraa paikoillaan väkisin) vain kynnen tai kaksi kerrallaan, ja sen jälkeen kehut sitä ja annat juosta hetken vapaana. Ei se mitään namipalkintoja tarvitse alistuttuaan toimintoon, johon sen luonnollisesti tulee alistua ihan vaan siksi, että toimenpide on välttämättömyys ja itsestään selvä asia. Paljon pahempia traumoja se saa, jos annat sen yrittää toimia laumanjohtajana, kuin jos alistat sen omalle, oikealle paikalleen koirana.
Voin vakuuttaa, että koiran roolissa se tulee olemaan onnellisempi:-))
"Ei se mitään namipalkintoja tarvitse alistuttuaan toimintoon, johon sen luonnollisesti tulee alistua ihan vaan siksi, että toimenpide on välttämättömyys ja itsestään selvä asia."
Mutta miksi ei voisi käyttää nameja ja tehdä tilanteesta koiralle mieluisan?
Toki jos koira selvästi pomottaa niin silloin ei herkut auta, sitten pitää koiralta ottaa luulot vain pois!
Itse olen sitä mieltä, että syöminen ja / tai ruokkiminen on asia sinänsä, eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä koiran hyvin suoritettujen toimintojen palkitsemisen kanssa. Säännöllinen ruokinta kun kuuluu kaikkien vankina pidettävien eläinten perusoikeuksiin.
Koiran palkitsemiseen pitää riittää omistajan hyväksyntä ja iso kiitos, iloinen tuokio, yhteinen hauska leikkihetki. Minusta koiran suoritusten palkitseminen ruualla on sen älyn aliarvioimista. Vaan voihan se olla ns. 'easy way' päästä tuloksiin. Olen kuitenkin satavarma, että ruualla palkitseminen vaatii eläimen pitämistä nälässä ennen suoritusta. Jos näin ei olisi, kaikki tottelevaiset ja ihmistään kuuntelevat koirat olisivat ylilihavia. Vaan toivottavasti, eivät kai ne kuitenkaan ole?
Koira alistuu melkein aina ja heti, kun komennan. Se kyllä tietää kuka talossa on pomo. Toki vielä kokeilee rajojaan joo, mutta on viesti mennyt jo liki perille. Koirani on narttu.
Kääpiöpinseri luonne on kyllä hieman itsekäs ja tempperamenttinen, jos sillä olisi osaa asiaan? Jääräpäitä oikeen. :D
Mietin samaa, että oonko joskus leikannut hermoon tai jäänyt koiralle muita ikäviä muistoja kokemuksesta, mutta ei.
Koskaan leikkaus ei ole mennyt vikaan. Siksi ihmettelenkin mikä voisi olla yhtäkkinen syy leikkuupelolle.
Vaikka koirani on pieni ja erittäin suloinen ja myös tunnen koiraomistajia, mitkä antavat koiralleen vallan, vain sen takia että ei voi komentaa koiran ulkonäön vuoksi, itse en ole sellainen. Toki mielessä aina käy ettei haluisi aina komentaa joka asiasta, mutta tottakai. Muuten se koira on talossa pomo!
Vaikka koirarotu on pieni, kaksi ihmistä kyllä tarvitaan operaatioon, ja veikkaan että koulutus tulee olemaan pitkä.
Koira kyllä oppii helposti, jos asia on miellyttävä. Toki herkuilla voin yrittää, sillä on niin kova ruuan perään. ( Tai no mikäs koira nyt ei ole)
Kärsivällisyyttä tarvitaan ja aijon aloittaa heti huomenna. Vaikeuksia kyllä tulee eteen! Toistan vain sanaani, että ihmettelen yhtäkkistä pelkoa, sillä mikään ei ole mennyt vikaan...
Kai me pärjäämme! ;) Kiitos neuvosta!!
Kiva kun näin moni ottanu asiaan kantaa!! Vaikka arkinen ja ns pikkujuttu onkin=) Kiitokset teille ja lupaan kirjoittaa kun asia alkaa etenemään hyvään malliin!
Helpointa on kun näytät kaapin paikan koiralle.
Pidän kunnolla vain kiinni tai pyydä kaveria pitämään ja sitte vain leikataan ne kynnet.
Tiedän koirasi pippurisen luonteen :D
Siksi sinun täytyy olla entistä jämäkämpi ja johdonmukaisempi.
Itse kannustan käyttämään namipalkkaa mutta jos se ei tuota tulosta niin
sitten vain yksinkertaisesti kova kovaa vastaan.
Nyt et saa antaa sen uhmalle periksi. Niinkuin tuossa sanottiin vaikka koko perheen voimmin pitämään koirasta kiinni ja sitten kynsien leikkuuseen! :)
Minun koira on ainakin pyristellyt vastaan minkä kerennyt, mutta tiukka ja varma ote, eikä koiralle yhtään periksi siinä asiassa, hyvän tuloksen jälkeen palkkio, niin sehän alkaa sujua.
käytäppäs koirasi hyvin pitkällä juoksulenkillä ennen kynsien leikkuuta, silloin sen ei pitäisi niin paljon jaksaa tapella vastaan (:
Vaihe 1:
Jos leikkaat yksin, niin nami toiseen käteen ja annat koiran seistä ja nuolla namia, jolloin samalla hivutat kynsisakset yhden kynnen kohdalle toisella kädellä ja naps, annat heti syödä namin kokonaan kun saat yhden kynnen leikattua. Sitten seuraava kynsi eli annat koiran nuolla ja keskittyä namiin ja sillä aikaa leikkaat taas yhden kynnen.
Vaihe 2
Seuraavassa vaiheessa kun olet jo monta kertaa leikannut koirankynnet yllä olevalla tavalla voi koira antaa jo nostaa tassua ja joka kynnen jälkeen annat palkkion.
Vaihe 3
Viimeisessä vaiheessa, kun koira rakastaa kynsien leikkuuta antaa se jo itse tassua, kun näkee kynsisakset. Sitten voi jo palkita vaikka vasta yhden tassun jälkeen.
Itse olen yksivuotiaan koirani kanssa vaiheessa 2 ja viisivuotiaan kanssa vaiheessa 3.
Mitä koira suorittaa kynsienleikkuussa että olisi ansainnut siitä namipalkkion?
Ei yhtään mitään, paikallaan olostako se pitäisi palkita?
Kynsien leikkuu:1.ota kynsisakset 2.leikkaa koiran kynnet 3.laita kynsisakset pois
Monet painottaa tässä näköjään sitä, miten tärkeää on "näyttää koiralle kuka määrää." Omasta mielestäni omistajan tulee olla koiralleen ehdoton auktoriteetti ja johtaja (tietenkin), MUTTA oikea johtajuus on jotain mikä tulee luonnostaan tai pitkällä harjoituksella, ei missään nimessä väkisin vääntämällä. Henkilö, joka yrittää olla "johtaja" mutta on kiihtynyt/muuten vain epätasapainoinen/hermoraunio/pakkosuorittaja ei näytä koiralle yhtään johtajalta. Pikemminkin yritykset osoittaa johtajuutta voi koira tulkita aggressioksi joka voi pahimmassa tapauksessa pilata koiran ja omistajan luottavaisen suhteen ja tehdä luonnostaan arasta koirasta hermoraunion. En halua ilmaista tätä mitenkään oikeana mielipiteenä, olen nuori ja todennäköisesti suurin osa on minua paljon vanhempia ja kokeneempia :) Halusin vain jakaa oman näkökulmani sillä itse lähes täysin pilasin nuoren ja epävarman koirani viitisen vuotta sitten. Sain paljon neuvoja näyttää herkälle (myöhemmin ymmärsin koirani olevan epävarma) koiralleni kuka on pomo ja kun en johtajuudesta tiennyt, menin sanoista tekoihin. (En tietenkään rääkännyt tms mutta olin kaikkea muuta kuin rauhallinen johtaja..) Osan vaurioista (esimerkiksi kynsienleikkuun ynnä muiden tilanteiden pelko) olen saanut työllä ja vaivalla korjattua, mutta kaikkea ei voi enää muuttaa kun nyt vanhan koiran terveyskin jo alkaa estää fyysisen treenaamisen ja lenkkirasitusta pitää vähentää.. Mutta kyllä tuon koiran kanssa elää voi, ja rakastankin sitä ehdottomasti! :) Tämä tarina muille tiedoksi koska kestää kauemmin korjata virheet kuin saada niitä aikaan, eikä tehtyä saa tekemättömäksi :)