Moi
Aloin miettiä, että onko mahdollista ikinä päästä pois ikuisesta jännittämisestä? Mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että minulla on aina vähintään pieni jännitys ja epämukavuuden tunne.
Otetaan esimerkkejä:
Kun aloitin uudessa oppilaitoksessa, niin minua jännitti. Minua jännitti niin paljon, että mietin olisiko parempi olla menemättä. Menin kuitenkin. Vaikka olen pärjännyt ihan hyvin, niin siitä huolimatta aina ennen jotakin esitelmää tai kurssityötä minut valtaa samanlainen jännitys. Opiskelut sujuivat hyvin, kunnes yht'äkkiä alkoi taas jännittää. Yritin rationalisoida itselleni: "Jännitykseni johtuu vain lähestyvästä työssäoppimisesta. Jännitän sitä, että kykenekö löytämään itselleni työssäoppimispaikkan ajoissa." Löysin paikan, mutta jännitys vain jatkui. Tajusin jännitykseni johtuvan ennemminkin siitä, että kykenekö minä selviytymään työssäoppimisesta kunnialla. Jos joku firma ottaa minut työssäoppimiseen, niin en halua pettää tuota kyseistä firmaa. Haluan tehdä työni kunnolla, vaikka en siitä palkkaa saisikaan. Työssäoppimisen loputtua jännitin normaalin opiskelurytmiin palautumista. Onneksi siihen tottumisessa ei mennyt kovinkaan kauaa. Mukaavuuden tunne jäi kuitenkin lyhytikäseksi, kun tajusin, että kesä lähestyy, eikä minulla ole vielä kesätyöpaikkaa. Aloin etsiä kesätyöpaikkaa. Löysin sellaisen ja iloitsin, mutta jännittäminen alkoi taas.
Ensimmäisen työpäivän olisi tarkoitus alkaa kohta. Lähden kävelemään noin 10-20 minuutin päästä. Minua jännittää ihan käsittämättömästi. Mistä tämä voi johtua? Minulla ei ole rahapulaa, joten kesätyössä pärjääminen ei minua varsinaisesti huoleta. Vaikka saisin potkut, niin en huolehtisi... ainakaan periaatteessa, sillä ainakin minulla olisi lomaa. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun teen työtä, joten siitäkään jännittäminen ei voi johtua. Olen itse asiassa tehnyt paljon haastavampia hommia kuin nykyisessä kesätyöpaikassani näillä näkymin joudun tekemään. Voisin lyödä vetoa, että kun toinen vuosi opiskelupaikassani alkaa, niin jännitän ihan samalla tavalla.
Loppuuko tämä jännittäminen koskaan? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä avuksi? Keskustelua jännittämisestä ja sen hallinnasta.
Aloin miettiä, että onko mahdollista ikinä päästä pois ikuisesta jännittämisestä? Mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että minulla on aina vähintään pieni jännitys ja epämukavuuden tunne.
Otetaan esimerkkejä:
Kun aloitin uudessa oppilaitoksessa, niin minua jännitti. Minua jännitti niin paljon, että mietin olisiko parempi olla menemättä. Menin kuitenkin. Vaikka olen pärjännyt ihan hyvin, niin siitä huolimatta aina ennen jotakin esitelmää tai kurssityötä minut valtaa samanlainen jännitys. Opiskelut sujuivat hyvin, kunnes yht'äkkiä alkoi taas jännittää. Yritin rationalisoida itselleni: "Jännitykseni johtuu vain lähestyvästä työssäoppimisesta. Jännitän sitä, että kykenekö löytämään itselleni työssäoppimispaikkan ajoissa." Löysin paikan, mutta jännitys vain jatkui. Tajusin jännitykseni johtuvan ennemminkin siitä, että kykenekö minä selviytymään työssäoppimisesta kunnialla. Jos joku firma ottaa minut työssäoppimiseen, niin en halua pettää tuota kyseistä firmaa. Haluan tehdä työni kunnolla, vaikka en siitä palkkaa saisikaan. Työssäoppimisen loputtua jännitin normaalin opiskelurytmiin palautumista. Onneksi siihen tottumisessa ei mennyt kovinkaan kauaa. Mukaavuuden tunne jäi kuitenkin lyhytikäseksi, kun tajusin, että kesä lähestyy, eikä minulla ole vielä kesätyöpaikkaa. Aloin etsiä kesätyöpaikkaa. Löysin sellaisen ja iloitsin, mutta jännittäminen alkoi taas.
Ensimmäisen työpäivän olisi tarkoitus alkaa kohta. Lähden kävelemään noin 10-20 minuutin päästä. Minua jännittää ihan käsittämättömästi. Mistä tämä voi johtua? Minulla ei ole rahapulaa, joten kesätyössä pärjääminen ei minua varsinaisesti huoleta. Vaikka saisin potkut, niin en huolehtisi... ainakaan periaatteessa, sillä ainakin minulla olisi lomaa. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun teen työtä, joten siitäkään jännittäminen ei voi johtua. Olen itse asiassa tehnyt paljon haastavampia hommia kuin nykyisessä kesätyöpaikassani näillä näkymin joudun tekemään. Voisin lyödä vetoa, että kun toinen vuosi opiskelupaikassani alkaa, niin jännitän ihan samalla tavalla.
Loppuuko tämä jännittäminen koskaan? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä avuksi? Keskustelua jännittämisestä ja sen hallinnasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle on kovinkin tuttua kuvauksesi jännittämisestä kaiken uuden edessä. Nuorempana jännitin enemmän, nykyään jo vähemmän. Jännittämistä on minulla vähentänyt se, että olen vain mennyt tilanteisiin, jotka tulevat eteen ja jännittävät. Ja aina olen selvinnyt niistä, joko kakistellen tai jopa sujuvasti.
En ole ihan kokonaan päässyt jännittämisestä, mutta se ei enää haittaa minua liikaa.
Annan neuvon, että älä anna jännittämisen estää sinua tekemästä sitä, mikä pitää tehdä, kuten mennä uuteen työpaikkaan jne. Uskoisin, että jokainen jännittää vastaavassa tilanteessa, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Ei siihen kuole :)
tahdot tutustua pökäleisiin nokare ota käteesi ja ala haistella
paskaa beibi syö mun paskaa
yllätys löytyy pöntöstä se mieltä lämmitää
arvoitus aivan mahtava kun muistaa jännitää
paskaa beibi syö mun paskaa
beibi syö mun paskaa
paskaa
Minulla on ihan sama ongelma. Se on ihan kamalaa.
Jos täytyy opiskelun yhdeydessä esiintyä luokan edessä, menen ihan valkoiseksi ja huimaa, pyörryttää. Jos vastaan kysymykseen tunnilla minua jännittää ja punastun. Käteni tärisevät ja minua oksettaa.
Se on hirveää.