Olen 37 v. nainen. Joka sinäänsä ei paljon kerro.
Minä olen koko ikäni tuntenut että en kuulu tähän elämää jota elän. Minulla on ihana mies ja ihanat lappset ja olen onnellinen tai minun pitäisi olla. Mieheni ja minä olemme toistemme vastakohtia. Hän on rauhallinen ja harkitseva. Minä taas pidän elämäämme liian rauhallisena. Sisälläni riehuu levottomuus joka haluaisi ajaa kokea saada ja kovaa. Olen jaksanut pitää sen sisälläni kaikki nämä vuodet lasten vuoksi, mutta kohta lapset ovat niin isoja että lähtevät. Mikä minua sitten pidättelee ?
Osa tästä sekopäisyydestä tulee ulos humalassa ja en uskalla juoda enää kuin kotona sillä teen ja haen asioita ja ihmisiä jotka ovat yhtä sekopäisiä kun minä. Pelkään ylittäväni rajan sallitun ja ei sallitun välillä ja rikkovani tämän onnellisen perheen käytökselläni. Olenko tulossa hulluksi sillä kohta tarvitsen lääkitystä tämän sisällä pitämiseksi.
Minä olen koko ikäni tuntenut että en kuulu tähän elämää jota elän. Minulla on ihana mies ja ihanat lappset ja olen onnellinen tai minun pitäisi olla. Mieheni ja minä olemme toistemme vastakohtia. Hän on rauhallinen ja harkitseva. Minä taas pidän elämäämme liian rauhallisena. Sisälläni riehuu levottomuus joka haluaisi ajaa kokea saada ja kovaa. Olen jaksanut pitää sen sisälläni kaikki nämä vuodet lasten vuoksi, mutta kohta lapset ovat niin isoja että lähtevät. Mikä minua sitten pidättelee ?
Osa tästä sekopäisyydestä tulee ulos humalassa ja en uskalla juoda enää kuin kotona sillä teen ja haen asioita ja ihmisiä jotka ovat yhtä sekopäisiä kun minä. Pelkään ylittäväni rajan sallitun ja ei sallitun välillä ja rikkovani tämän onnellisen perheen käytökselläni. Olenko tulossa hulluksi sillä kohta tarvitsen lääkitystä tämän sisällä pitämiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä tämä "sekopäisyys" käytännössä tarkottaa? Miten se tulisi ilmi, jos antaisit sen tulla esiin? Ja millaisia nämä muut sekopäiset ihmiset on, jotka vetävät sua puoleensa?
Miksi et voi olla sekopää perheesi sisällä? Eivätkö he hyväksy sekopäitä?
Mikset voi erota heistä, jos tarve niin vaatii ja elää onnellisena sekopäänä koko loppuelämäsi? Tai ottaa vain pieni sekopää-loma, jonka jälkeen palaat tylsän ja onnellisen perheesi pariin?
Kerro toki minullekin jos törmäät joskus ihmiseen joka on täysin tyytyväinen ja onnellinen tylsään, tavalliseen elämäänsä tässä maailmassa.
Minä olen tehnyt elämästäni sellaisen, jota tarvitsen. Olen siis varsinainen kummajainen. Ei ole parisuhdetta, lapsikin jo muutti pois, olen valmis aina uusiin erilaisiin töihin-koulutuksiin-muuttamaan minne vaan tai käymään missä vaan. Olen vapaa.
Ei ole rahaa, ei rakkautta, mutta voin kuitenkin ihan hyvin. Se mikä sopii toiselle ei sovikaan kolmannelle. Rauhoittaa ajatus, että minulla on vaikka mitä mahdollisuuksia. Elämäni on jatkuvaa muutosta ja epävarmuutta, mutta jotenkin sekin on turvallista - aina olen kuitenkin selvinnyt!
Mitä sitten haluaisit tehdä? Voit kertoa sen muille etukäteen. Jos haluat muuttaa viikoksi metsään, sen kus menet. Tai haluat matkustaa ulkomaille, mene. Jos haluat opiskella ja kokea elämää, mikä estää? Oletko vain jumiutunut ja jämähtänyt siihen vanhaan, et uskalla toteuttaa mitään uutta? Elätkö omaa elämääsi vai beesaatko vain muita? Ei ne muut sua siitä kiitä, syyttävät vain tyhmäksi.
Olen yksin onnellinen, masennun muiden seurassa. Harvassa on ne ihmiset, jotka ovat tarpeeksi vapaamielisiä ja rentoja joiden seurassa minulla on hyvä olla.
Olen omanlaiseni erakko, joka pitää ihmisistä. Jonkinlainen kevyt parisuhde olisi haussa, mutta miehet eivät nykyaikana enää halua muuta kuin vakavia suhteita. Ei ole mua varten...
Hei ap, kokeile rajua liikuntaa! Sellaista, josta lähtee kaikki mehut ja joka nostaa kuntoa niin että kohisee! Se auttaa paineiden purkamiseen :)
Kunnon tappavia juoksu-kävelylenkkejä, vievät aggressioita mennessään.
Minä taas törmään ainoastaan niihin miehiin jotka ei halua vakavia suhteita.