Millaista hoitoa te masentuneet olette saaneet? Tiedän että terapia auttaa mutta mitä te siellä olette käsitelleet, kun kyseessä masennus? Perhesuhteita, lapsuutta, nykyisyyttä vai mitä vielä? Millainen lähestymistapa terapeutillasi on, ja olisitko kaivannut jotakin lisää, enemmän? Osaako terapeutti antaa mitään "vinkkejä" parempaan huomiseen?
Kiitos vastauksista!
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun terapeutti tietää jotain mielen toiminnasta, mutta ei ole mikään maailman puheliain. Terapiasta on sanottu jotakin sinne päin, että terapeutti antaa välineet maalaamiseen, mutta itse maalaa teoksen.
Että kannattaa itse puhua asioista, mitkä masentaa. Ei se terapeutti mikään ajatustenlukija ole.
Hei, terapian tyylli riippuu siitä, minkä koulutuksen terapeutti on saanut/minkä koulukunnan terapeutti hän on. Tästä riippuu hieman myös se, mitä terapiassa käsitellään ja miten se etenee.
Periaatteessa on niin, että kaikissa terapioissa käsitellään sitä, mitä siellä tarvitsee käsitellä eli mitä sinä tuot terapiaan käsiteltäväksi. Jos lapsuudessasi oli ongelmia, niin todennäköisesti niitä käsitellään. Jos nykyisyydessä on ongelmia, niin sitten sitä. Etukäteen ei kuitenkaan voi välttämättä tietää, miten terapia etenee ja mitä se sisältää.
Oma ohjeeni terapiaasi olisi se, että puhu siitä, mistä sinun tarvitsee puhua. Terapiassa on hyvä se, että terapeutti on vaitiolovelvollinen, joten siellä saa puhua juuri siitä, mistä itse tarvitsee puhua eikä tarvitse huolehtia, saako joku kuulla siitä, mitä olet käsitellyt.
Jotkut terapeutit voivat antaa vinkkejä, jotkut eivät anna. Terapeutitkin ovast ihmisiä ja persoonia, joten erilaiset työtavatkin voivat vaihdella. Jos terapeutin työtapa ei tunnu oikealta sinulle, voit mainita asiasta myös terapeutille.
Jos et ole käynyt vielä terapiassa, niin älä huolehdi siitä, mitä siellä tapahtuu: terapia menee omalla painollaan eteenpäin.
Terapiat voivat olla todella erilaisia, mutta etukäteen on varmaankin aika vaikea arvioida, mitä haluaa. On ehkä pakko luottaa siihe, että joku ammattilainen arvioisi tilanteen ja teksi suosituksen sopivasta terapiasta ja terapeutista. Tämä tietenkin edellyttää, että erilaisia terapioita / terapeutteja on valittavissa. Joissakin tutkimuksissa lienee todettu, että terapeutin ja potilaan vuorovaikutus ja luottamus on ainakin yhtä tärkeä kuin terapiasuuntaus. Oleellista on myös se, millaisia asioita potilas haluaa ja on valmis käsittelemään.
Masentunut voinee hyötyä monenlaisesta terapiasta. Usein masennuksessa lienee kysymys melko syvällä olevasta ongelmasta, mm. itsensä hyväksymisestä. Masennus aiheuttaa myös sellaisia ongelmatilanteita, joissa tarvitaan ihan konkreettista tilanteen hahmotusta ja toimintasuunnitelman laatimista.
Itse oli vajaan vuoden 1 kerta/viiko terapiassa masennusdiagnoosin toteamisen jälkeen. Vielä nytkään en pysty täysin arvioimaan, mitä terapia auttoi. Terapia suuntautui enemmän elämänhistoriaan kuin silloisen tilanteen ongelmiin, vaikka kumpaakin käsiteltiin. Ainakin yksi asia menneisyydestä nousi esiin uudella tavalla, nimittäin äidin sairastuminen ja siihen liittyvän lapsen vastuun lisääntyminen. Tämä saattoi olla yksi tapahtuma masennuksen taustalla, mutta ei suinkaan ainoa. Jälkeenpäin tuntuu silta, että terapia ei ollut riittävä, olisin silloin tarvinnut pitempää asioiden käsittelyä. Jonkin verran terapiaa häiritsi se, että kävin siellä joskus kesken työpäivän tai heti työpäivän jälkeen ja ajatuksia oli aika vaikea keskittää terapiaan. Sen muistan, että terapeutti vastusti melko ehdottomasti lääkehoitoa, johon kuitenkin melko pian terapian päättymisen jälkeen jouduin turvautumaan. Masennuslääkkeitä olenkin sitten joutunut käyttämää 12 vuotta viidentoista vuoden aikana ( välillä n. kolmen vuoden tauko). En tiedä, selviänkö koskaa ilman lääkkeitä.
Masentuneen terapiassa lienee tärkeää muistaa, että masentuneen voimavarat ovat ainakin aluksi vähäiset ja käsitys itsestä / maailmasta saattaa olla aika vääristynyt.
Terapeutti voi oikoa potilaan ajatustapoja, uskomuksia ja muita päähänpinttymiä. Hän siis tarjoaa terveemmän, sanoisinko KOHTUULLISEMMAN näkökulman. Masentunut voi omaksua tämän asenteen ja oppia kyseenalaistamaan omat negatiiviset ajatusratansa, itsensä väheksymisen yms.
En väitä parantuneeni hoidoissa, mutta olen kyllä oppinut suhtautumaan toisin kuin nuorempana. En suostu ajattalemaan itsestäni masentuneesti saati hautomaan itsetuhoisia ajatuksia - tavallaan käyn jatkuvaa kamppailua itseni kanssa.
Kirjoitin tuon toisen viestin, ja täytyy sanoa, että menin sinne tuon ahdistuksen takia. Mutta on mulla ollut myös masennusta, määrittelemätöntä psykoosia ja muita psykiatrisia juttuja.