hei! olen pitkään harkiinut koiran hankkimista, mutta pennun sijaan ajattelin ottaa noin 1-3 vuotiaan. nyt olisikin, sellaista kysyttävää, että kun minulla on kokemusta ainoastaan narttukoirista, niin miten uroksen hoito, sairaudet, luonne ym. yleensä eroaa nartusta. olen harkinnut ottaa dobermannin itselleni ja tämä on todella tärkeää, sillä tuntuu, että uroksia on enemmän markkinoilla kuin narttuja.
narttu vai uros?
saara
10469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Periaatteessa aivan sama, riippuen tietenkin rodusta. Monessa rodussa uros on se ehdottomasti hankalin, mutta onhan niitä hankalia narttujakin...:)! Kun kerran aikuista koiraa olet hankkimassa, niin ota ihmeessä niin paljon kuin mahdollista selville koiran tausta, käyttäytyminen vieraitten ihmisten seurassa, reakointi muita koiria kohtaan, rokotukset, madotukset, tutkimukset, eläinlääkärikäynnit jne.
Miksi aikuinen koira?? Pennun kun kasvatettua juuri itsensä näköiseksi ja monasti todella helpollakin!!
koska itselläni ei ole mielestäni trpeeksi kokemusta pennun kouluttamisesta. onhan se iso vastuu.
Oletko harkinnut tarkkaan tuota aikuisen koiran ottamista? Otin itse 7 kk:n ikäisen dallunartun ja huomasi kyllä, että se oli eri kädellä kasvatettu... Pentuhan tytteli vielä silloin oli, mutta uhmaiässä ja itsepäinen kuin mikä! Sitten iski eroahdistukset ja pientä tuhoviettiä on vieläkin vaikka on jo 2-vuotias "aikuinen".
Kun nuoresta aikuisesta koirasta luovutaan, monesti taustalla on ongelmia koiran kanssa. Dobermannit ovat HYVIN vahvoja luonteeltaan, en kyllä suosittelisi ottamaan aikuisikäistä ja varsinkaan urosta. Jos pitää vahvaluontoinen koira saada, ota sitten pentu ja kouluta hyvin. Jos taas olet sitä mieltä, ettet osaisi kouluttaa, luuletko että se aikuisen koirankaan kanssa sujuu kuin leikki ilman suurempaa panostusta? Ota eri roduista selvää kirjoista, netistä ja kasvattajilta. Pienen rotusuosituksen voisin tehdä: labradorinnoutajat on ihmisystävällisiä, touhukkaita ja melkoisen nöyriä oppimaan, varsinkin nartut. Sellainen löytyy itseltänikin...
Onnea koiran hankintaan!
Uroksia hoidetaan kyllä ihan samalla lailla kun narttuja...Nille ei siis tarvitse mitään erikois-toimenpiteitä :) Meillä on nyt 1v. Cavalier poju...Valitsimme uroksen koska, emme halunneet ottaa narttua juoksujen yms. perusteella! Urokset ovat ehkä vähän kovapäisempiä mutta, luin että ne tulevat yleensä paremmin toimeen lasten kanssa...Itse ottaisin ehdottomasti uroksen! tuo 1-3v. koira on aika hyvä päätös koska silloin koiralla on ollut jo "murkku-ikä" ! Ja silloni koira on jo sisäsiisti ja perus-koulutettu.
Jos asia on niin kuten sanoit, ettei sinulla ole kokemusta koirista, niin ÄLÄ ota aikuista koiraa, äläkä ainakaan dobermannia!! Uros vaatii yleensä aina tiukemman koulutuksen kuin narttu. Meillä on saksanpaimenkoiria, narttu ja uros. Ja täytyy sanoa että narttu oli PALJON helpompi! Se ei uhmannut kertaakaan meitä, kun alusta asti oli selvää että se ON ja PYSYY lauman alimpana-minä ja mies johtajia. Mutta sitten taas uros.. kamalan dominoiva, monet tahtojen taistelut on käyty läpi! Ja eniten mun mies on ollut vaikeuksissa, sillä koira on alusta asti ollut leimaantunut minuun ja mullehan se silloin haettiinkin.. Eli mies sai tiukasti vain osoittaa että hän on ylempi arvoinen.. Nykyisin menee hyvin, mutta se uhmaikä oli kyllä taistoa.
Ota mielummin pentu.. Meillekin kaikki koirat tulleet pentuina, sillä aikuisesta koirasta ei voi IKINÄ tietää mitään! Minkälainen luonne sillä OIKEASTI on... Voit joutua vaikeuksiin, pahimmassa tapauksessa sitten luopumaan koirastasi. Ja on helpompaa kouluttaa pentua, usko pois. Aikuista on vaikeampi tiukan paikan tullen saada esim. kiinni, jos meinaa karata pihalta.. Ja ensimmäiseksi koiraksi SUOSITTELEN vahvasti narttua. Paljon helpompi, varsinkin kun kysessä on niinkin vahva, "dominoiva" ja kunnon koulutuksen vaativa rotu kuin dobermanni. Äkkiähän se pentukin kasvaa isoksi, eikä sisäsiisteyteen vaadita paljon aikaa/vaivaa.. Luulenpa että kuka tahansa kasvattaja (dobberi kasvattaja) sanoisi saman kuin minäkin! Pentu ja narttu. Ei se juoksu niin vaikea asia ole. Puolen vuoden välein kolmisen viikkoa veren vuotoa ja hieman tarkempaa vahtimista ettei käy vahinkoa. Mutta tämähän on tietenkin mun mielipide..
minulla on hyvinkin paljon kokemusta koirista, muttei pennuista. perheeni on ollut koko ikäni sijoituskohteena huostaanotetuille koirille, jotka ovat tulleet meille noin kolmevuotiaasta ylöspäin. että olen erittäin kokenut koira-asioissa, myös ongelmakoirien koulutuksessa. mutta pennusta ei ole kokemusta.
No jos kerran olet NIIIIN kokenut ongelmakoirien kanssa, kolmevuotiaasta ylöspäin olevien koirien kanssa jne jne, niin on se kumma jos et pennun kanssa selviä!?! Omituista.. En haasta riitaa, mutta edelleenkin suosittelen ennemmin pentua. Mutta kukin tehköön niinkuin haluaa. Onnea koiran omistukseen.
kyllä luulen, että selviäisin pennun kanssa, mutta kun luuleminen ei riitä. mielestäni koiraa hommatessa ei saa olla minkäänlaista epäilystä, voiko siitä pitää huolta.
Niinkuin tuli jo ilmi niin nartut helpompia tapauksia, yleensä. Eikä se uroksen hoito tosiaan sen kummempaa ole, eipä ole juoksuaikaa.
Kaksi pentua olen kasvattanut menestyksellä ja viimeksi kun hankin koiran niin päädyin muutaman vuoden ikäisenn aikuiseen hyvältä kasvattajalta. Kun ei oikein ollut aikaa riittävästi pennun kasvattamiseen silloin. Omalla kohdalla kaikki on sujunut erittäin hyvin ja sekä koira että minä ollaan tyytyväisiä toisiimme:)
Sitten joskus tulevaisuudessa 99% varmuudella otan pennun, tai mistä sitä koskaan tietää. Vielä kun sitten pystyy päättämään minkä rotuisen, nyt kun on kokemusta kahdesta hmm.. melkoisen toisistaan poikkeavasta rodusta.
Kuitenkin on hyvä että on ihmisiä kelle käy aikuinenkin koira, niitä koiria on ketkä tarvitsevat uuden kodin syystä tai toisesta. Kunhan vaan saa terveen ja tervepäisen kaverin.
Jos olisin sinä ottaisin uroksen.
Jos olisin minä ottaisin nartun.