Laajasalon opisto

Älä helvetissä mene! Maksaa, eikä saa mitään irti. Täyttä kusestusta.

Usein kansanopistoilla ja vastaavilla ei todellakaan koulutus vastaa sitä, mitä luvataan. Joku opisto tarjosi vuoden kirjoittajakoulutusta ja ilmoitti, että sen käymällä saa kustannustoimittajan pätevyyden. Kyseinen ammatt on kylläkin lähinnä FM koulutusta vaativa, paikkaa ei saa vuoden kansanopistopohjalta.

Onko kukaan käynyt kyseisessä koulussa kuvallisen viestinnän ja graaffisen suunnittelun linjaa? Opetettiinko siellä mitään hyödyllistä vai istuttiinko vain itsekseen maalaamassa/piirtelemässä 6-8h päivä?

Kaikki ko koulun linjat on aivan yhtä tyhjän kanssa. Radiotoimittajakoulutettavat ovat ainoat jotka saavat laadukasta opetusta ja saattavat todella työllistyä suoraan koulusta. Muut saavat ala-arvoista ohjausta ja opetusta on todella vähän. Hyviä tyyppejä siellä tapaa, mutta siitä kukaan tuskin haluaa muutamaa tuhatta euroa maksaa.

Voiko tälläisen kansanopiston todistuksesta olla jotakin hyötyä, kun hakee jatko-opiskelemaan esim. yliopistoon tai AMK:hon? En siis tarkoita, jos siellä sattuu oppimaan jotakin tatoja, vaan näyttääkö tällainen todistus hyvältä valitsijoiden silmissä?

Ainakin kuvis linjalla suurin osa aineista on pelkkää itsenäistä omin neuvoin työskentelyä. Vain muutamassa aineessa on jotakin opettamiseksi kutsuttavaa. Myös kaikenmaailman tarvikkeita joutuu aika paljon hankkimaan itse, vaikka koulun sivuilla mainostetaan kaiken kuuluvan tuohon opiskelumaksuun. Kuitenkin sitten suositellaan hankittavaksi sitä sun tätä, koska "koulun tarvikkeet ovat hyvin rajalliset / koulu ei tarjoakkaan niitä ollenkaan". Jos et halua käyttää yli 350€ kuukaudessa siihen, että piirtelet ja maalaat heidän tiloissansa, niin en voi suositella. Kuvanmuokkaus -& valokuvauskursseja saa halvemmalla muualtakin, jos uskoo tarvitsevansa niitä taitoja jatko-opiskelujen pääsykokeissa.

Kyseisen kansanopiston kurssien laatu riippuu paljon kunkin linjan vetäjän ammattitaidosta, opetuskokemuksesta, motivaatiosta sekä opetukseen ja oppilaisiin panostamisesta, kuten kansanopistoissa yleensäkin. Esimerkiksi radiolinjaa voi edelleen suositella lämpimästi. Viestinnän alan linjoilta työllistymiseen vaikuttavat perustaitojen hallinnan lisäksi tietenkin oma lahjakkuus, ahkeruus, luovuus ja yhteistyötaidot sekä hankitun harjoittelupaikan tai kesätyön mahdollisuudet ja tulevat työmarkkinat. Ala on ylibuukattu, joten useimpien kannattaa hakea myös ammattikorkeakouluun ja/tai yliopistoon lukemaan viestintää tai journalistiikkaa ainakin myöhemmin. Koulussa on käsittääkseni opiskellut useita nykyisiä julkkistoimittajia. Julkisuuden kipeitä ei sinänsä kaivata mediaan lisää, vaan asiantuntijoita, jotka osaavat ilmaista asiansa mielenkiintoisesti ja selkeästi. Näitä monet entiset opiskelijat ovatkin. Moni heistä on hankkinut laajan yleissivistyksen jo aiemmin. Vaikka ei pääsisi heti opiskelemaan, tulevan toimittajan kannattaa seurata päivittäin maailmantapahtumia ja harjoitella ahkerasti kirjoittamista ja tiedonhankintaa.

Parhaat opettajat ottavat yleensä vastaan myös rakentavaa kritiikkiä, jotkut muut nähtävästi eivät edelleenkään. Se kuitenkin parantaisi opistoja entisestään.

Tarkennus: Laaja yleissivistys on siis joskus jo etukäteen joillakin, jotka ovat saaneet töitä myöhemmin. Lehtiä, kirjallisuutta ja radio- ja nettiuutisia kannattaa seurata nuoresta asti. Tarvitaan myös paloa omalle alalle. Varmuuden vuoksi ei kannata mennä jollekin kurssille, mikä ei kiinnosta oikeasti. Tsemppiä kevään hakijoille!

Tuore kommentti tilanteesta opistolla.

En voi suositella enää kellekään. Opetuksen taso on heikkoa ja opettajat lähinnä suojatöissä (muutamat linjat ovat poikkeuksia kuten yhteiskuntatieteiden linja sekä kirjoittajien linja)


Opisto peittelee aktiivisesti useita häirintätapauksia ja majoittaa opiskelijoita homeiseen asuntolaan.
Opisto ottaa enemmän opiskelijoita kuin mitä kalustoa tai opetusta voidaan tarjota. Opisto ei myöskään Kohtele eri linjoja tasa-arvoisestii
Oikeasti. Älkää tulko tänne.

Kandee mennä. Pääsee Ylen johtajaksi, saa valtionpalkinnon, pelitukea joka suunnasta ja pääsee juontamaan muutakin vastaavaa paritusrealityä.

Mitä sä teet sillä "radiotyöosaamisella"? Kuuntele radiota, niin ymmärrät kysymyksen. Ylekin pelkkä vitsi, mutta jos suojatyö kiinnostaa, niin mukaan vaan keimailemaan ja suhteita solmimaan.

Kokemukseni Laajasalon opistosta ovat negatiivisia.
Tieto opettajien välillä ei kulje, osa opettajista toinen jalka jo haudassa. Tuntuu suojatyöpaikalta sivusta katsoen, ei ainakaan motivoi opettajien asenne. En tarkoita tässä kaikkia opettajia ja on siellä varmasti jotakin hyvääkin.

koulun ruokalassa puhutaan oppilaiden asioita kovaan ääneen

Tervetuloa tutustumaan Medialinja.comiin!
Tämä sivusto vie sinut syvälle Laajasalon opiston medialinjan maailmaan. Täällä jaamme kokemuksia, ajatuksia ja näkökulmia opintojen, kurssien ja opiskelijaelämän monilta eri osa-alueilta. Jos olet kiinnostunut mediasta, journalismista tai luovista aloista, tämä on paikka, jossa voit löytää inspiraatiota ja tietoa tulevaisuuden suunnitelmiesi tueksi.

medialinja.com

Kun verkkokurssi jää vuosikymmeneksi kesken – ja katoaa salasanan taakse

Verkkokurssien ja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen on ollut opetusalalla pinnalla jo vuosia. Koulut ja opettajat haluavat pysyä ajan hermolla, tarjota opiskelijoille uusia oppimismenetelmiä ja tuoda opetusta saataville verkon kautta. Mutta mitä tapahtuu, kun kunnianhimoinen projekti ei koskaan valmistu – ja lopulta katoaa kokonaan salasanan taakse?

Tässä tarinassa on kaikki ainekset moderniin opetuksen mysteeriin: suuri lupaus, vuosien odotus, ja lopulta katoaminen ilman selitystä.

Suuri lupaus, ikuinen keskeneräisyys

Kaikki alkoi noin 15 vuotta sitten, kun eräs opettaja päätti tuoda opetuksensa verkkoon. Hän luonnosteli verkkosivuilleen syventäviä videokursseja, jotka olisivat mullistaneet tietyllä alalla opiskelevien tavan oppia uutta. Opiskelijat odottivat kiinnostuneina – pian tarjolla olisi jotain täysin uutta ja syvällistä.

Mutta vuodet kuluivat. Sivustolla oli yhä vain luonnos, ei valmiita kursseja. Projekti ei edennyt, eikä opiskelijoille annettu selitystä. Kenties kiire, kenties kiinnostuksen hiipuminen, mutta verkkokurssi jäi pysyvästi suunnitelman asteelle.

Sivusto pysyi kuitenkin verkossa – keskeneräisenä muistomerkkinä jostain, mikä olisi voinut olla. Vuosien varrella monet opiskelijat saattoivat klikata itsensä sinne, vilkaista puolivalmista materiaalia ja pohtia, oliko tämä koskaan edes tarkoitus saada valmiiksi.

Kun kritiikki kasvaa, sivusto katoaa

Lopulta, kun joku kiinnitti asiaan enemmän huomiota ja kysyi ääneen, miksei 15 vuoden aikana luvattua verkkokurssia ole vieläkään saatu valmiiksi, tapahtui jotain yllättävää. Sivusto ei päivittynyt. Kursseja ei julkaistu. Sen sijaan se katosi salasanan taakse.

Tämä herättää kysymyksiä:
• Miksi jotkut opettajat lupaavat suuria, mutta eivät koskaan toteuta niitä?
• Mitä tapahtuu, kun opiskelijat alkavat vaatia vastauksia?
• Onko parempi piilottaa vanha projekti kuin myöntää, ettei sitä koskaan aiottu saattaa loppuun?

Opetuksen mustat laatikot

Verkko on täynnä erilaisia opettajien ja asiantuntijoiden aloittamia kursseja, jotka ovat jääneet puolitiehen. Syitä voi olla monia: ajanpuute, resurssien puute, kiinnostuksen lopahtaminen. Mutta harvoin näemme, että ratkaisu keskeneräisyyteen on projektin piilottaminen salasanan taakse – kuin myöntäisi, että oli parempi lakaista asia maton alle kuin vastata kysymyksiin.

Tämä tapaus muistuttaa meitä siitä, että opetuksen digitalisaatio ei ole vain teknologiaa – se on myös lupauksia, joita annetaan opiskelijoille. Ja jos lupauksia ei aiota pitää, eikö olisi reilumpaa sanoa se suoraan?