Haista ja vauvakuumeesta

kannattaa jättää molemmat statukset hankkimatta.

Kiitos vastauksesta, jolla pahoitit mieleni.
En ymmarra miksi joidenkin pitaa olla ilkeita.

Luin aloitukseni uudelleen ja tosiaan voi olla etta siinta tuli kuva etta haat ovat tarkeampi kuin lapsen saaminen. En kuitenkaan nain ajattele.

Ajatukset tosiaan pyorii siksi, koska haapaiva on paatetty ja nyt jos jatan pillerit pois ja raskautuisin samantien(mika todella epatodennakoista) olisin melko viimeisillani raskaana.
Mietityttaa vaan se oma jaksaminen ja jos tosiaan olen huonovointinen niin meneehan siina sitten se haapaiva esim. oksennellessa. Ja miten sita isonmahan kanssa muutenkaan jaksaa enaa siinavaiheessa. Voihan se olla etta koko raskaus menisi erittain hyvin, mutta voi olla etta koko raskaus on yhta pahoinvointia ja kipua.

Sitten jos miettii etta haat siirtaisi ajankohtaan jolloin on jo synnyttanyt, no sitahan ei tieda milloin raskautuu vai raskautuuko ikina.

Yhdessa ollaan avomieheni kanssa oltu reilu viisi vuotta.

voi mikä kahmija-tyypp oleti - prinsessaako pitäisi huomionkipeän päästä leikkimään?

Minkä ikäinen olet?

- Ja täällä kukaan ei ole ilkeä, vaan realistinen! Eei totuutta kannata vittuiluna ottaa, vaikka onkin aina tottunut kaikki samaan heti mitään tekemäsä -kuten nykyajan nuoret aikuiset! Totuus tekee joskus kipeää ja se kasvattaa ja opastaa oikeaan suuntaan.
Lue tilastoja, niin tiedät miten elämäsiehkä todellisuudessa menee jos päädyt johonkin ratkaisuun.
Ja von sinulle kertoa, että et tule raskaana etkä lapsia saaneena saamaan sen kummempia huomioita ja erityiskohteluita, vaikka moni niin luulee ja siksi alkaa sikiämään jo nuorena.

Parempi on kun katselet rauhassa elämää ja lykkäät ne häätkin kymmenellä vuodella, niin saat hieman miastella elämää ja muitakin miehiä välillä ja tiedät mitä oikeasti haluat;)

Haluaisin tietaa mihin perustat vaitteesi etta olen tottunut saamaan kaiken mita haluan?

Nyt on pakko avautua ja halla valia jos joku minut tunnistaa taman perusteella.

Olin koko kouluajan koulukiusattuna karsien niin ruummiillisesta seka henkisesta vakivallasta, syyta ei kukaan ole minulle kertonut, ei edes nyt aikuisialla, vaikka kasvotusten olen kysynyt. On vain sanottu, etta koska muutkin..

14-vuotiaana jouduin raiskauksen uhriksi.

Ollessani 19-vuotias aitini seka isani kuolivat onnettomuudessa ja minun "kasvatettavakseni" jai kolme pienempaa sisarustani.
Tein yo tyota jotta sain kaiken maksettua ja ruokaa poytaan, seka pystyin olemaan paivisin heidan kanssaan.

Tasta vuoden paasta nuorimmainen sisaruksistani menehtyi.

Kun asuin jalleen yksin, eika vastuullani ollut muita masennuin. Oli outoa kun ei ollutkaan enaa ns. tarkea ja pakollinen.

Kun tapasin tulevan mieheni tuntuu etta siinta asti on kaikki mennyt hieman paremmin.
Kylla, olen nyt hyvassa tyopaikassa ja meilla on hyva koti, parisuhteemme voi hyvin.

Haluan haat ja tottakai haluan olla paivan prinsessana niinkuin kaikki muutkin. Ja mielestani olen sen ansainnut. On minun vuoroni olla onnellinen. Kuitenkin takaraivossa ajatus, etta kun kerrankin menee hyvin niin mita pahaa seuraavaksi tapahtuu.

Haluan yrittaa nauttia elamastani ja koska minulle on suotu nainkin hyva avomies ja ymmartavainen niin miksen yrittaisi?

Minka osan elamastani olen mielestasi saanut helpolla ja oltua huomion keskipisteena?

Tuskin olen ainoa jota on mietityttanyt jos raskautuu ennen haita. Ja varmasti monet ovat menneet naimisiin ollessaan raskaana ja naita kokemuksia haluaisin kuulla.

Vai arsyttaako kirjoitustyylini, ja se etta kirjoitan ilman ä ja ö kirjaimia. Onhan se hieman inhoittava tallaista lukea, mutta enpa noita kirjaimia taikoa tahan koneeseen osaa. Kirjoitustyylinikaan ei tietenkaan ole oikeaoppista.

Minusta on vain inhottavaa etta toisten elamasta tunnutaan tietavan kaikki ilman etta edes tunnetaan.

Olimme olleet naimisissa reilut kaksi vuotta ennen kuin aloin odottaa esikoistamme, yhdessä vuosikymmenen. Ja jos olisin tullut raskaaksi suunnittelematta aiemmin, niin luulen, että olisimme menneet naimisiin raskausaikana... muutenkin vihkitilaisuutemme oli parin viikon varoajalla järjestetty kaunis ja intiimi tilaisuus muutaman todistajan läsnäollessa.

Me molemmat koimme, että ensin naimisiin ja sitten lapsia. Se oli luonnollinen järjestys, kiva saada koko perheelle sama sukunimi ja mukava että lapsemme on meidän lapselle virallisestikin heti synnyttyään eikä vasta jonkun isyydentunnustuksen jälkeen. Mutta nyt kun pohdimme, niin emme kyllä ihan äkkiä saa päähämme tuttavapiiristä toista pariskuntaa joka olisi tehnyt asiat tässä järjestyksessä... eikä kukaan muu meidän mielestä ole tehnyt mitenkään väärin! :) Moni on mennyt naimisiin esikoisen syntymän jälkeen, ja moni ei ole mennyt ollenkaan tai ainakaan vielä.

Veljeni olisi myös halunnut naimisiin ennen esikoisen alulle laittamista, mutta esikoinen ilmoitti tulostaan suunniteltua aiemmin, ja vaikka kihloissa jo olivatkin, niin tuleva vaimo ei halunnut järjestää häitä kiireellä tai olla häissään maha pystyssä, joten heidän ihania, upeita häitään tanssittiin reilu vuosi esikoisen syntymän jälkeen.

"Kaverin kaveri" sai esikoisensa täysiaikaisena häiden jälkeen niin, että napero on saanut alkunsa noin kuukautta ennen vihkimistä, ja heillä häät oli suunniteltuna jo vuoden ennen vihkipäivää - eli varmaankin sielläkin on ajateltu, että kai tässä voi jo ryhtyä tositoimiin. Ja yksi nettituttu oli rv:lla 12 heidän avioituessaan, heillä vauva oli "työn alla" jo ennen kuin päättivät hääpäivän, mutta hääpäivä oli päätetty ennen raskauden alkamista. Hyvin meni ainakin ne häät, pukukin oli vielä passeli :D

Meillä oli häät kuukausi sitten ja nyt yritetään lasta. Tämä on mielestäni luonnollinen järjestys ja nyt on hyvä aika perheenlisäykselle.

Meidän esikoinen oli 8kk, kun menimme naimisiin. En halunnut olla raskaana häissäni ja lapsen saaminen oli meille tärkeämpää kuin naimisiinmeno. Kihloihin menimme vasta kun esikoista odotettiin ja silloin siis päätettiin myös naimisiinmenosta.

Hei ihme vastauksia osa. Minä voin vastata sinulle ihan nätisti :)
Ensiksi anteeksi, etta en kayta kirjaimia ä ja ö. Kone on ulkomailta ostettu ja minulla ei tosiaan ole kyseisia kirjaimia tassa, vaan joutuisin aina ne kopioimaan..

Pienta kyselya tassa liittyen raskauteen ja naimisiin menoon.. :)

-Rupesitteko yrittamaan esikoistanne kun olitte jo naimisissa vai ennen tata?
Olimme olleet vajaan vuoden naimisissa, kun jätimme ehkäisyn pois.
-Jos saitte lapsen ennen naimisiin menoa, minka ikainen lapsi oli kun menitte naimisiin?
-emme saaneet ennen häitä
-Olitko raskaana mennessasi naimisiin?en
-Jos olit, miten paadyit siihen, etta jarjestat haat ollessasi raskaana? Ottaen huomioon etta voi olla pahoinvointia yms. jonka takia haat ns.pieleen.

-Onko mielestasi nykyaan enaa tarkeaa onko ennen naimisissa ja sitten vasta lapsia?
Itse pidän todella tärkeänä että ensin ollaan naimisissa. Minun mielestäni siinä vaiheesssa jos hankkii puolison kanssa yhteisen lapsen on kummankin oltava valmis loppuelämän urakkaan. Usein ne naiset puolestelevat avoliittoa kenen miehet ovat vielä pikkupoikia ja eivät ole valmiita astumaan aikuisuuteen ja sitoutumaan. Sinulla vaikuttaa olevan fiksu mies ja valmis astumaan avioon ennen lapsen hankintaa. Kannattaa pitää siitä kiinni ;)
Myöskin pahoinvointi voi häissä haitata kovasti joten minun neuvoni on jäitä hattuuun häihin saakka ;)

Kokemuksia. :)