Viiden vuoden jälkeen

Halusin kirjoittaa tarinani ihan vain siksi, että voisin kerran vielä purkaa kaiken ja ehkä itsekin miettiä samalla, miksi olen tänään tallainen kuin olen.

21-vuotiaana aloin seurustelemaan itseäni pari vuotta nuoremman pojan kanssa. Hän oli aivan toisenlainen kuin siihen mennessä kukaan. Tapasimme netissä ja hän alkoi hyvin pian soittelemaan ja olimmekin yhteydessä useita kertoja päivässä, usein hänen aloitteestaan. Muutaman päivän päästä hän tuli luokseni, viipyi muutaman päivän. Ystäväni, jotka näkivät meidät tuolloin yhdessä, sanoivat, että nyt olen selvästi rakastunut.

Seuraavalla viikolla menin hänen luokseen viikonlopuksi. Hän asui vanhemmillaan ja hänen vanhempansa tuntuivat pitävän myös minusta. Sunnuntaina hän lähti luokseni (oli silloin työtön) ja viipyi seuraavan viikonloppuun, jolloin lähdimme hänen luokseen. Parin kuukauden kuluttua hän muutti luokseni.

Poikaystäväni kertoi surullisen tarinan entisestä tyttöystävästään, joka oli kuollut. Muutamia kuukausia myöhemmin hän puhui samasta tytöstä, kertoi tämän lyöneen häntä jääkiekkomailalla ja etteivät ole enää tekemisissä. Myöhemmin kuulin poikaystäväni ystäviltä, että poikaystäväni oli itseasiassa lyönyt tyttöä ja tämä oli kuin olikin elossa.

Asuessamme luonani, poikaystäväni vietti päivät kotona minun ollessa töissä. Useimmiten tietokoneella. Siihen hän jäi myös mentyäni nukkumaan. Myöhemmin sain selville hänen jutelleen tyttöjen kanssa ja arvostelevan heidän kuviaan jollakin forumilla. Mainitessani asiasta hän suuttui, joko kielsi tapahtuneen tai totesi, että kaipaa ystäviä asuessaan uudella paikkakunnalla. Usein hän lähti yksin baariin ja tuli kotiin kun tuli. Hän ei halunnut minua useinkaan mukaan, vaikka ehdotin sitä. Ennemmin uuden naispuolisen ystävänsä.

Kerran löysin hänen koneeltaan kansion, joka oli nimetty "Beibet"-kansioksi. Sen sisältä löysin lisää kansioita, jotka oli nimetty eri naisten nimillä. Järkytyin tuolloin ensimmäisen kerran ihan tosissani. Ymmärsin tekeväni väärin, mutta katsoin kaikki tiedot, mitä löysin. Kuvat oli päivätty ihan lähipäiville, oli alusvaatekuvia ja vaikka mitä Järkytyin vielä lisää kun löysin Word-tiedoston nimeltä "Panolista". Sisältäen paljon nimiä, joista itse en ollut listan viimeinen. En voinut pitää asiaa sisällä vaan suutuin ihan tosissani ja huusin asiasta. Ensimmäisen kerran tuolloin pelkäsin. Hän suuttui enemmän ja sanoi, etteivät nuo asiat kuulu minulle. Lupasi kuitenkin parantaa tapansa.

Aikaa kului. Kesän loppuessa muutimme hänen paikkakunnalleen hänen mennessä armeijaan. Päätös syntyi, kun poikaystäväni oli järjettömän mustasukkainen tekemisistäni omalla paikkakunnallani. Hänen mukaan olin milloin missäkin. Myös tavatessamme, flirttailin hänen ystävilleen.

Kaikista pisimpään kestänyt riitamme sai alkunsa, kun olimme entisen poikaystäväni luona tämän silloisen poikaystäväni ja parhaan ystäväni kanssa jatkoilla. Kaikki meni hyvin, kunnes eron hetki seuraavana päivänä koitti. Hän lähetti viestejä, ettei halua olla kanssani, koska olin illalla pannut entiseni kanssa. Hämmennyin. Enhän ollut jäänyt entiseni kanssa hetkeksikään kaksin. Poikaystäväni oli kuitenkin toista mieltä. Varmistin vielä ystävältäni, joka vahvisti, että hän oli kyllä hetken entiseni kanssa kahden, mutta minä en hetkeäkään. Jotenkin kuitenkin jatkoimme eteenpäin.

Myöhemmin kuvioon tuli mukaan kuristaminen. Riitamme olivat kamalia. Huusin, vaikken ollut koskaan lapsuusaikojen jälkeen huutanut kellekään. Huudostani hän hermostui ja usein kuristi. Pari kertaa myös löi. Muutaman kerran lukittauduin vessaan, pari kertaa yritin karata ja sanoin soittavani poliisille, Hän ei päästänyt minua karkuun ja jotenkin sai aina suostuteltua jäämään. En ollut koskaan ymmärtänyt naisia, jotka jäivät väkivaltaiseen suhteeseen ja nyt olin itse jäämässä. Kerran kävin turvakodissa yöllä, mutta palasin kuitenkin kotiin vielä saman yön aikana. Kerran kävin lääkärissä, jotta sain pari päivää vapaata. Syyksi kerroin päänsäryn ja toivoin hiljaa terveydenhoitajan huomaavan naarmut kasvoissani ja kostuvat silmäni.