Näinkö luodaan varallisuutta tyhjästä?

Eiköhän kannata ensin hakkia kokemusta ja alkupääomaa tuotteelleen jonkun isomman yrityksen alaisuudessa, sitten opittuaan tuntemaan ostokentän tarpeet ja riskit, perustaa oma yritys kun on riittävästi tietoa. Pankit rahoittavat uusia start up -yrityksiä, kun näkevät yrittäjän taustahistorian koulutuksessa ja tulokset työmaailmassa.

Ehkä tekstisi on satiiri, mutta luulisin, että lankateollisuudella on niin voimakas monopoli, että myynti menee muita reittejä kuin toribisneksessä, joka on ground zero operation -meininkiä. Taidepaja lienee järkevämpi, vaikka tuskin se mikään kultakaivos on.

En pelkäisi maahanmuuttoa, ilmiö on maailman historiassa varsin yleinen, ei siinä ole mitään pelättävää. Ihmiset liikkuvat. Tieto liikuu, kokemukset liikkuvat.

Kirjailijat ovat yksityisyrittäjiä, se jos mikään on kivikkoinen tie yhden ihmisen nyrkkipajassa.

Heh, jopa neulojaa nauratti. Lanka sukkiin maksaa 2 e, ja työhön kuluu aikaa 20 tuntia. Eli sukista joku maksaa enintään 5 e, niin 3 e rikastuu kummasti. Kannattaa ennemmin mennä vaikka puhelinmyyntiin, tai mielummin sitäkin siivoamaan.
Olisiko tämä kirjoitus ollut parempi laittaa persu.sivulle, sen verran paksua persua siinä oli.
Onko persu se vihreä mönjä, joka tulee nenästä, kun on nuha?

Olen joskus lukenut kirjan
Benetton groupista

mutta en löytänyt sitä kun yritin kooklettaa. Ja on varmasti muitakin hyviä kirjoja, joista saa
vinkkiä imperiumin rakentamisessa.

(Jos joku tietääsen Benetton kirjan nimen, niin voisi tietysti laittaa tähän.)

En nyt halua olla ilonpilaaja, mutta miten sukkabisnes kuuluu kirjailijanalkujen saitille? Jos nyt puhutaan kuitenkin kirjailijana olemisesta, on tietysti mielenkiintoista miettiä, miten toimeentulonsa saa aikaiseksi, ellei myynti, apurahat, palkinnot ole suotuisia? Varmaan se kuuluisa sivutoimi sitten.

Ei kai kukaan silti usko, että kirjoittamalla Suomessa voisi saada merkittävää varallisuutta aikaiseksi - ainakaan nopeasti. Minulle riittäisi vaan esikoiskirjasta saatavat vaatimattomat tonnit. Jos niitäkään.

Kertomus: Suomityttö loi varallisuutta tyhjästä ja käänsi sen rahaksi kunnes eräänä päivänä globalisaatio...

Suomityttö kertoo:

En ihan tyhjästä nyhjäissyt, vaan minulla oli jotain pikkurahaa, jonka olin saanut vanhemmiltani. Olin jäänyt orvoksi. Ostin saamallani pikkurahalla lankakaupasta hyvät langat ja kudoin niistä arvokkaan villapaidan, tumput, sukat, pipon ja kaulaliinan.

Vähän koulutusta ja taitoa minulla oli jo, koska olin saanut ne perintönä kodistani. Isoäitikin oli jo opettanut minut kutomaan. Tuntui minulla olevan jotain taitoa ihan itsellänikin, mutta en tiedä mistä se oli tullut.

Sitten menin torille myymään nämä luomani vaatteet. Mitään torikojua minulla ei ollut, vaan bongailin vain ohikulkevia ihmisiä, joille nämä näyttivät sopivan tai joilla ajattelin olevan perheenjäseniä, joille luomukseni sopisivat.

Sitten sain yhden asiakkaan, joka osti minulta päivän kutomiset. Muita kustannuksia minulla ei ollut ollut kuin lanka. Ihan kotona tein tämän homman, vaikka minulla oli vain pieni, yhden huoneen asunto. Seuraavalla kerralla kun menin torille sainkin kuulla, että torilla myymisestä pitääkin maksaa pieni maksu. Sen sain kuitenkin maksettua rahalla, jonka olin saanut myymästäni tavarasta.

Olin onnellinen nuori yrittäjätyttö kun sain ainakin yhden päivän palkan kerrallaan myymällä tekemäni tavaran. Vähän rahaa jäi aina yli ja panin ne säästöön patjaani. Oli minulla ihan toteutettavissa olevia unelmiakin: ajattelin näes laajentaa toimintaani suureksi kutomoksi.

Mutta eräänä päivänä tämä ei enää toiminutkaan, koska omalle torille ei enää kannattanutkaan noin vain mennä myymään, kun kaikki markkinat olivatkin siirtyneet jonnekin tosi kauas. Ja ne markkinat olivat koko maailman laajuiset, ne olivat globaalit.

Siellä jossain, jossain kaukaisessa maassa joku teki näes ihan saman kuin minä suomityttö täällä, mutta hän osti langat halvemmalla ja saattoi myös myydä työnsä halvemmalla. Ja asiakkaat ostivatkin tarvitsemansa vaatteet häneltä. Ja halpaa oli, vaikka tuo muukalainen käytti jotain välittäjää ja kuljetti tavaransa tänne saakka tuolta jostain kaukaisilta mailta.

Ja näin minä nuori suomityttö istuin toimettomana jossakin nurkassa, koska minun ei kannattanut kutoa enempää. Eikä minulla ollut rahaa ostaa lapselleni edes ruokaa. Ja silloin ajattelin, että olisipa joku mummo ja vaari jossain, joilla olisi maatila, josta saisi perunoita, maitoa ja leipää ja missä voisi auttaa työnteossa ja missä voisi jopa asua. Vaatteet lapselleni osaisi itsekin vielä tehdä - vai osaisinkos enää?

Ja sitten minä epätoivoinen, vielä nuori nykysuomityttö keksin, että jes, minäpäs alankin myymään tätä ihan ihteäni. Ja kohdallani se taisikin onnistua, mutta ei kaikkien kohdalla. Ja jes... järjestin huoraamisesta saaduilla rahoillani itselleni korkeakoulututkinnon, mutta huomasinkin sitten, että silläkään ei tee mitään, se näes kun ei ollut kuitenkaan mikään kunnon ammatti. Mutta koulutettuna suomityttönä aloin saada vähän ehkä rahakkaampia asiakkaita kunnes huomasinkin, että nyt olen jo vanha ja lihonut rumaksi ja kukaan ei minua enää halua edes minkäänlaiseen pikapanoon.

Mitäs sitten teinkään? Laitoin lehteen ilmoituksen ja pääsin maalle maatilalle hoitamaan vanhaa mummoa ja vaaria. Eräänä päivänä viikatemies oli heidät vienyt ja jäinkin onnellisena siihen paikkaan hoitamaan tilaa. Ja tajusin, että tämä tilanhoito oli parasta mitä maailmassa saattoi olla. Ja kauniilla ilmalla vaeltelin tilan ihanissa metsissä kuunnellen linnunlaulua ja katsellen ihania kasveja.

Kunnes eräänä päivänä ovelle ilmestyi tiukkapipoinen valtion ja globalisaation virkamies ja sanoi, että pellot on nyt heti laitettava pakettiin ja eläimet vietävä teurastamoon. Eikä, sanoin minä, suomityttö! Ja minähän lähden sotaan teitä vastaan! Ja niin syttyi kamala sota ja sitä kesti kauan.

Mutta siltä sotamatkalta suomityttö ei sitten koskaan palannut, sillä hän kuoli sinne sotaan tuntemattomana sotilaana.

Ja eräänä päivänä suomitytön tilalle ilmestyi muukalaisia kaukaisista maista. He olivat rikkaita ja heillä oli paljon omia vehkeitä mukanaan. Ja he jäivät asumaan suomitytön taloon. Ja he samosivat suomitytön metsissä ja elivät hänen tilallaan onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Ja näin kävi yhä useammalle suomitytölle ja -pojalle. Ja sitten eräänä päivänä koko Suomea ei enää ollut! Ja se oli se globalisaatio, mikä vei kaiken!

Sen pituinen se!

....... juu ja taiteilijoidenkin pitää mennä nykyisin niin monelle mutkalle,
eikös tämä Kaurismäki siellä Cannesissa pyörähtäessään mainostellut joitakin savukkeita ja viinimerkkiä Le Havre,
että ei ihme, että on niinku

sellaista limonaatia. Hassua. Markkinavoimat on..............

Moi scarabaeus,

Ai sä seikkailet täälläkin vainoomassa mammoja ja tätejä. Miltäs tämä av-mamma tuntuu? Onko miellyttävämpi kuin se TätiHöppänä, jota et voi sietää? Täällä palstallahan kaikki on julkista keskustelua ja näin, että tökit vähän tota TätiHöppänää. Mikä sua oikein siinä pännii?

Ööööh? Onko AV-mamma, TätiHöppänä ja Irkkuli saman henkilön eri nikit?

Mistä te niin kuin riitelette?

Kannattaisiko vähitellen viedä sitä keskustelua kohti saitin otsikkoa?

Tekstistäsi, AV-mamma: onko tämä osa jotakin suurempaa kaunokirjallista tekstikokonaisuutta?

Tämä oli vaan sellainen irrallinen juttu, jonka idea sai alkunsa jostakin keskustelusta jollakin palstalla. Ei tällä tekstillä ole mitään kohderyhmääkään eikä mitään varsinaista tavoitetta. Se liittyi sellaiseen ajatukseen, että miten ihminen mahdollisimman lähellä "luonnonolotilaa" pystyy luomaan jotain varakkuutta - siis sellaisesessa yhteiskunnassa, missä ei vielä ole mitään luovuutta ja yrittelijäisyyttä estäviä (taloudellisia) rakenteita.

Oli mielenkiintoista nähdä miten kukaan ei osannut ajatella ihmistä ollenkaan minkäänlaiseen "luonnontilaan" vaan rupesivat vain luomaan varallisuutta ostamalla asuntoja ja spekuloimalla niillä tms. Ei asunnoilla voinut "alkuaikoina" spekuloida, mutta lankaa saattoi eläinten turkista tehdä ja alkaa siitä valmistamaan vaatteita. Siitä tämä juttu lähti. Ja kun markkinat ovat nyt vielä globaalit - niin kaikki tekeminen on käynyt mahdottomaksi ja kannattamattomaksi. Kaikki tehdään siellä missä se on halvinta. Näin globaali talous vähitellen tyhjentää myös Suomen. Miksi siis mentiin EU:hun ja autettiin globaalin talouden etenemistä. Tällä tavoin suomalaisilla ei ole pian enää mitään toimeentuloa, ihmiset tuhoutuva ja maa kuolee ja tilalle muuttaa niitä, jotka ovat viimeisiä voittajia globaalissa taloudessa - ne jotka viimeksi myivät työvoimaansa kaikkein halvimmalla.

Siis eikö kukaan muka todellakaan ymmärtänyt tästä tekstistä yhtään mitään? Olenko siis todella mahdottoman surkea kirjoittaja?

Jos näin on, niin olen ainakin oikealla palstalla. Apua - auttakaa mua oppimaan kirjoittamista! Mä haluan pitää blogia ja kirjoittaa niin, että ihmiset ymmärtävät mitä yritän sanoa!