Miksi isyys ei kannata!

Hyvin valitettavaa että olet saanut itsellesi tuollaisen parisuhteen. Kannattaisiko asialle ehkä tehdä jotain ja laittaa elämäsi asiat tärkeysjärjestykseen? Ehkä on kannaltasi parempi että et perusta sitä perhettä?

Miksi sitten otit vaimon/naisen/tyttöystävän jos nainen on mielestäsi noin kamala ihminen?

nämä ovat taas näitä oman elämän surkuttelijoita joilla ei ole kanttia tehdä elämälleen mitään. Aika nössö mies olet jos elämäsi on tuollaista ja perhe-elämäsi!

"suurin osa nykynaisista tahtoo edelleen itselleen helpon elämän ja tulla miehensä elättämäksi"

-elätän itseni,mieheni ja lapseni

"Ja sitten se hillitön hinkuminen kotiäidiksi pääsystä alkaa"

- en halunnut koskaan äidiksi

"raha ratkaisee nykyään kaiken. EI OLE mitään merkitystä sillä, vaikka puolisosi kuinka inttäisi, ettei ole sen perään, mutta loppuviimein se ratkaisee ihan kaiken"

-olen nainen ja minä tuon perheelleni ruuan pöytään

"kuunnella sitä valitusta päivästä toiseen: kun ei pääsekään joka viikonloppu tyttöjen kanssa juhlimaan, kun ei saa edes hetken rauhaa, että voisi katsoa tv:stä täydelliset naiset, "

-veikkaan villisti että sama rutkutus tulee sinunkin suustasi kun et pääse sillä uudella hienolla BMW:lläsi ajamaan

Kyllä kuule se perhe-elämä muodostuu ja tulee sellaiseksi miksi SINÄ sen haluat tulevan. Jos päästät sen tuollaiseksi niin se on ihan omaa vikaa. Kyllä täytyy perhe perustaa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa kemiat kohtaa eikä tule tuollaista valitusta kuinka "nainen on niin kamala." Silloin onaika miettiä onko nainen se oikea ja tarkoitettu sinun kanssa perhe-elämään.

Kyllä kun sen oikean löytää niin ruikutukset jää ja menot unohtuu. Tärkeintä on vaan se oma perhe ja sen hyvinvointi.

Kirjoituksesi kuulostaa lähinnä väsyneeltä perhe-isältä joka on tehnyt valintansa väärin.

Saathan sinä arvella vaikka mitä. Toisella on toisenlaiset arvot..sinulla omasi. Onko joku bemari ja golf-osakkeet hyvän elämän mitta? Minulle ei.

Voithan sinä sitten yksinäisenä vanhuksena ajella hienolla autollasi ja käydä välillä golfia pelaamassa. Sekö se sitten on oikea sisältö elämässä? Ei kiitos.

Ennemmin yksinäinen vanhus kuin yksinäinen perheellinen suht. nuori ihminen;)
Ja onko se nyt niin hienoa elämää, jos tekee lapsia, jotta joku käy sitten masentyuneena vanhuksena katsomassa vanhainkodissa?
- seuraksiko lapsia hankitaan, kun ei ole muuta elämää ja kaveripiiriä, ja viimeiset lähtee kun kersa syntyy ja pää kääntyy omaan hanuriin:)

Vain mulkut sikiää. Siksi niillä ei ole kavereita ennen eikä jälkeen lasten. Kukaan ei jaksa kuunnella!

Tää Erkki-Perkki on viimeiset viisi vuotta tuota samaa jauhanut. Vaihda jo levyä!

-On ilmeisesti joku elämäänsä vittuuntunut perhetömille kateellinen perheenisä, joka nussi ekan naisehdokkaaan tiineeksi, jotta ei varmaan muut vie;)

Eikö tää karvanoppa-Corolla -juttu ole jo aika vanhaa kulahtanutta läppää?

Eikö ko. kulkuneuvolla ajele juurikin Erkki-Perkki ja muut maajussit itse, ja lapsia sikiävät jo varhaisista nuoruusvuosista alkaen jokaiselle vauvakuumeiselle lihavalle naiselle, naamasta välittämättä?

Jaa erkki-perkki-persereijän sukulaiset asuvat vauraalla Etelä-Pohjanmaalla. Onko lestadiolaiset sukujuuret sulla Erkki?

Oot aika rasittava näsäviisas, jota olis kiva iskee nyrkillä päähän!

Condoms have been for sale long long time.... Instead of whining like a girl do something. No wonder your wife treats you like a sh.t. Im almost 8 months pregnant and alone and Im happy. It's hard sometimes but i choose to be alone than have someone like you as a father. Grow up and start to act like adult.

Olet tainnut vain törmätä tietynlaiseen naistyyppiin. En allekirjoita naisena mitään noista lapsenhinguista, kynttiläillallisista, salkkareista =( ja hienoista ulkomaanmatkoista (luultavasti sitten niiden lasten kanssa..). Voi voi.

"Sellaista arvelen isyyden nykyään olevan"

Onneks satuin huomaamaan ton lauseen, niin lopetin lukemisen.
Sähän saat arvella mitä, vaan, mitä sä täällä nillität! Ei sun ole mikään pakko perhettä hankkia! En mäkään aio hankkia.

Mikä on elämänarvo ilman omia lapsia, ja vanhemmuutta?

Huomaan kulttuurin rapautuneen kun sinkkuelämä 75vuotiaaksi "parasta". Sairasta..

Kyllä vaimon saa nykyäänkin ihan pikkurahalla vielä. Tosin ne eivät sinulle varmaan kelpaisi. Itse otin köyhänä toisen köyhän, joka hakee Tarjoustalosta ja kirppareilta vaatteet. ikinä ei ole käynyt ulkomailla enkä minäkään. Mitään ongelmia ei. Lapsia tulee ja perheen rahat tulevat pelkistä tulonsiirroista molempien osalta hautaan saakka. Ei me töihin edes haluta. Minä en tarvitse BMW ja golfosakkeita. Tosin en saisi niitä yksin enkä yhdessä, joten silläkään ei ole väliä.

Kuulostaa aika osuvalta analyysilta miehen suusta! Ja kerrankin mies osaa sanoa sen mitä tarkoittaa. Tässä maassa eli Suomessa tuntuu välillä todellakin, että naiset saavat käskyttää ja arvostella meitä miehiä miten haluavat. Se tapa on opetettu meille suomalaisille miehille jo pienestä pitäen, esim. jos baarissa on täyttä, niin naiset olettavat miesten tekevän heille tilaa ja väistyvän syrjään. Anteeksi? Miksi miehellä olisi sen pienempi oikeus istua tai seistä omalla paikallaan.
Itselläni ei ole naista eikä perhettä - ja hyvä niin. Kyllä saan rahaa kulumaan ihan omiin menoihini ja asumiseen, eikä teetä vaikeuksia. Mutta onpahan oma valinnan vapaus. Kyllähän naisia täytyy osata arvostaa, mutta naisten täytyy arvostaa myös meitä miehiä. Miksi miehen pitäisi maksaa naisen käyttämä koru tai sormus? Tai tarjota ravintolaillallinen? Tai kantaa kukkia kotiin? Milloin nainen tuo miehelle vastaavia lahjoja? Niin, raha on rahaa ja kunnioitus on kunnioitusta. Rahalla ei saa kaikkea, ei ainakaan täyttä kunnioitusta - tai ehkä joidenkin naisten mielestä kyllä. Miehet - törsätkää välillä itseennekin omia rahojanne.

Kuulostaa sellaisen ihmisen kirjoittamalta, jolla ei vaan oo mitään hajua elämästä. Menehhän pänttäämään isä meidän rukousta, kohta se rippisisar tulee kyselemään.

Heh.

Menee se toisinpäinkin Minä elätin perheen ja hoidin lapsen kodin ja säästin rahaa ja maksoin vuokran sekä laskut.
Ja minä olen nainen. Lopulta meni hermo miehen nalkuttamiseen ja niin, niiden lomamatkojen suunniteluun.. "olis kyllä tosi mukava mennä sun kans sinne ja sinne.. Mulla ei oo koskaan itsekseni aikaa..
Voi pyhä sylvi!!!
Onneks mulla oli naisena tarpeeks munaa tehä päätöksiä..
Ei ole naisissa aina kaikki vika, kyl te miehetkin osaatte.
No nyt on enää lapsi ja minä, ukon laitoi kierrätykseen jos ny joku huolii...

Jospa saisin itselleni mieheen kun sinä! siis mistä????
aivan sama juttu minulla... en saa sairastua, mutta miehelläni lupa masentua, juoda kalja, katsoa TV:ta jne ja toki minun rahoilla...
Työhön???? joo-joo... eihän viitisi mennä työhön....

Todella harmillista ja surullista, jos kokemuksesi perhe-elämästä ovat tuollaisia.
On kuitenkin perheitä (jopa suurin osa), joilla asiat ovat täysin toisin.
Meidän perheessä käyn minä töissä ja mieheni on työtön. Teen pienipalkkaista työtä, emmekä omista Bemaria ja muita "elintasokummajaisia".
Miten voit edes ajatella, että Bemarilla ajeleminen ja itsensä hemmottelu olisi parempi asia kuin lapsesi. Jos olisit sellaisen valinnan joskus tehnyt, niin sinulla ei olisi lapsiasi.
Toivottavasti lapsesi eivät ikinä saa kirjoitustasi käsiinsä. He ovat kuitenkin se korvaamaton ja paras lahja, jonka äiti ja isä voivat saada.(Omani ovat jo aikuisia, mutta sitäkin rakkaampia.) Jotenkin tuntuu, että tässä nyt puhuu katuva pikkupoika, joka ei ole saanut toteuttaa haaveitaan lomaosakkeesta ja bemarista.
On täysin paskapuhetta, että naiset ovat tuollaisia. Meillä puhutaan asiat ja hankinnat yhdessä ja molemmilla on omat menonsa ja harrastuksensa.
Minä käyn töissä ja opiskelen ja mieheni on työtön ja laittaa kotia.
Jos elämän onnellisuuden mitta on raha ja tavara, kannattaa teidän kummankin katsoa peiliin.

Tuli vissiin valittua ulkonäön perusteella se vaimo? Voi sääli.
Onhan niitä miehiä moneksi, toiset taas pistää vauvat alulle eikä juuri perään kysellä sen jälkeen..
Hassua, että haluat jotain autoja ja golffia, kun sitte menit valitsemaan kuten teit. Missä kohtaa mieli muuttui? Mikset voisi ottaa vähän potista itsellesikin, kun kerran paljon teet kaiken eteen? Varsinainen toffelisankari?

En todellakaan allekirjoita, että naiset juoksevat rahan perässä tai haluavat kotiäideiksi. Tai no, ehkä monet haluavatkin, mutta itse kuulun sitten ehdottomasti siihen vähemmistöön.

Olen nyt 24-vuotias nuori nainen ja olen tiennyt 16-vuotiaasta saakka, etten halua lapsia. Miksi pilata elämänsä sellaisella, kun voi omasta ajastaan ja parisuhteestaan voi nauttia ilman tuollaista järkyttävää riippakiveä jalassa? Seurustella siis haluan kyllä, olen aina ollut parisuhde ihminen, ja avioliittokin kiinnostaa lähinnä sen kerran koettavan, ihanan hääpäivän vuoksi :) mutta en ikimaailmassa haluaisi jäädä kotiäidiksi tekemään ei yhtään mitään muuta, paitsi vahtimaan kersoja ja hoitamaan taloa! Olen aina halunnut tulla toimeen omillani, käydä töissä, liikkua ja matkustella, enkä mitenkään näe omassa tulevaisuudessani sijaa lapselle. Koiralle kylläkin...

Itse olen hyvin yllätynyt miten monet miehet haluavat lapsia. Aina puhutaan siitä, että naiset haluavat jälkikasvua ja miehet toppuuttelevat, mutta itse tunnen vain muutamia KUNNON miehiä, jotka eivät ole työttömiä alkoholisteja, ja jotka eivät välitä saada omia lapsia. Miksi lähes kaikki hyvät miehet haluavat lähteä siihen vuoristorataan, kun sitten kuitenkin 10 vuoden päästä valitellaan rahanmenoa, asuntolainaa, vaimon nalkuttamista ja kersojen kuskaamista paikasta A paikkaan B? Kyllästytään, lähdetään Thaimaahan hakemaan hieman jännitystä elämään ja tullaan takaisin HIV:n kanssa. Miettikää vähän tarkemmin ennenkuin teette isoja päätöksiä elämässänne. Sama koskee tottakai myös naisia, en sano, että näin tekisivät vain miespuoliset henkilöt.

Sitä paitsi mitä järkeä lapsia on enää tähän maailmaan tehdä? Maapallo kuolee päivä päivältä enemmän, kun ihminen jyrää kaiken muun elollisen alleen. Parempi on, että lajimme kuolee sukupuuttoon ja maapallo saa elvyttää itse itsensä uuteen loistoon. Siihen asti aion itse nauttia elämästä täysin rinnoin ilman yhtäkään kersaa! Ihanaa elämä!!!

Tunnen yhden naisen, joka on aloittajan kuvaileman kaltainen. Tai olisi, jos olisi naimisissa. Tuo nainen olen minä! Tunnistan omat huonot puoleni, joten naimisiin tuskin koskaan tulen menemään. Minä olisin pahemman luokan nalkuttava ja vaativa ämmä. Vapaana sinkkuna on hyvä olla, kavereita on enemmän kuin laki sallii, joskin miehet vähän karttavat kaltaisiani naisia. No, tämä nyt on vaan sellainen mutu-tunne, mutta vähemmän on noita miespuolisia kavereita.

Minusta kaikkein mystisintä on se, että ihmisten PITÄISI haluta lapsia ja tehdä niitä vähän niinkuin väkipakolla, sitten ihmetellään vuosia myöhemmin miksi lapset käyttäytyvät päin prinkkalaa eikä mistään tule mitään. Älkää missään nimessä tehkö lapsia, jos ette ole täysin varmoja haluatteko niitä oikeasti. Sellaisesta ei voi mitenkään seurata mitään hyvää - ei teille, eikä tälle yhteiskunnalle.

Halleluja ! Ihanaa joku tosiaan tätä mieltä! Vielä löytyy "lajitovereita" reilu parikymppisiä naisia jotka eivät välttämättä halua koskaan lapsia!

Itsekin pohdiskelen mikä ihme perhe-elämässä kiehtoo... Eritoten kammoan pieniä naperoita. Päivät menee kuta kuinkin näin: Ruoki, leiki, vaihda vaippa, hoida... hoida... hoida... EI KIITOS !

Missä välissä panostat itseesi?! Kysyn vaan... Harmikseni voin sanoa että tämä on kyllä osittain nähty omilla silmillä miten naiset rupsahtavat saatuaan lapsen. Kai se vaan niin menee että ei sitä jaksa/ tarvitse/ ei riitä energia enää itseen.

Onko kakki muka niin onnellisia mitä antaa ymmärtää?!! I don't think so.

Onneksi tämäkin oma valinta ! Kyllä suosittelisin harkitsemaan kahdesti miten elämänsä viettää.

Itse koen että vapaus on mitä parasta. Ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestä ja omista tekemisistään.

Tämä oli vain minun mielipide. Olipa kiva purkaa tunteita.

Eläköön vapaus! :)

On se ihmeellistä, että ennen miehet valitti kun vaimo halusi töihin kun olisi pitänyt jäädä perhettä hoitamaan ja nyt sitä valitetaan kun vaimo haluaakin hoitaa kotia ja lapsia.

Olen naisena tehnyt juuri nuo valinnat mitä yllä mainittiin eli sovimme että vaikka hankin itselleni koulutuksen, niin jäin kotiin hoitamaan lapsia, enkä niin hirveästi halunnut työelämään, koska nautin lapsieni kanssa olemisesta ja kodinhoidosta, enkä häpeä sitä. Kuulostaa oudolta, että terveessä parisuhteessa ollaan rahan perään. Sairastua voi kaikki...myös miehet kärsivät masennuksesta ja niihin pitää parisuhteessa valmistua. Jos näin kävisi menisin vaikka siivoojaksi jos se olisi tarpeen perheeni elatuksen suhteen.

Haluaisin kuitenkin kysyä kirjoittajalta että jos tapahtuisi sellainen tilanne, että jäisit työttömäksi ja olisit kotona...niin ottaisitko päivittäisiä kotiaskareita harteillesi, hoitaisitko lapsia..olisit siis peheen isä vai haaveilisitko bemareista ja lomaosakkeista. Jos näin on niin Älä hanki parisuhdetta tai lapsia. Kannattaisi katsoa peiliin.
Avioliitossa/suhteessa on aina kaksi osapuolta ja kummassakin on vikansa. Keskusteluilla ja kompromisseillä pääsee pitkälle.

Kyllä täytyy olla pahasti vääristynyt elämänasenne, jos perheen perustaminen tuntuu henkiseltä itsemurhalta mutta bemarin rattiin pääsy on kuin olisi taivaassa. Minkälainen mahtaa olla ollut oma lapsuutesi, jos todella arvostat kalliin auton omien lasten yläpuolelle? Jos sieltä löytyy selitys ajatusmaailmaasi, sitten tekstissäsi on edes hitunen järkeä...

joo no kyllähän sen onnen saaa ilman sitä lastakin kun ostaa sille emännälle ruusuja ja sen bemarin ni saat sitten itse ajella sillä unelmien bemarilla ku naisella ei oo korttia =)=) ja mitä noita kynttiläillallisia miettimään ku ostaa vaa pari tuikkuu ja menee rravintolaan ni sillä sen saa sen illallisen pystyyn ja emäntä on tyytyväinen ainakin täällä =)

Meillä oli kaikki hyvin, kunnes sairastuin ja mieheni sai samaan aikaan vauvakuumeen. Jätti minut silloin kun olin heikoimmillani. Kyllä ne miehetkin osaa!

Ennen oli selvää, että mies käy töissä ja nainen hoitaa perheen. Tämä oli hyvin toimiva systeemi. Nykyään perhe-elämä on vääristynyttä, kun äiditkin ramppaavat töissä, ja yhteiskunta kasvattaa lapset. Tässä mylläkässä kotiäitiydestä on tullut jotenkin hävettävää ja outoa.

Taloudellisessa mielessä mikä tahansa järjestely on kieltämättä miehelle tappiollinen (elleivät roolit sitten ole menneet niin nurinniskoin, että akka elättää sohvalla makoilevan miehen). Tämä miehen on vain hyväksyttävä, ja mikäli tämä ei onnistu, ei perhettä tosiaankaan kannata perustaa.

Merkittävämpi seikka on kuitenkin se, millainen miehen osa on liiton päättyessä. Parisuhdehan on naiselle yleensä sijoituskohde. Jos aviollisille palveluksille on saatavissa parempi tuotto jonkun muun kanssa, nainen kyllä lähtee empimättä, ja vie mukanaan lapset ja mielellään omaisuudenkin. Joskus lähdön motiiviksi riittää silkka kyllästyminen ukkoon. Elatusmaksut kyllä revitään vaikka selkänahasta. Tämä on tärkein syy, minkä takia miehen ei kannata perustaa perhettä, ellei satu olemaan parasta a-ryhmää niin rahallisessa kuin ulkonäöllisessäkin mielessä.

Minäkin haluaisin tulla mieheni elättämäksi, en kuitenkaan halua lapsia, salkkareita en katsoisi vaikka henki menisi, kynttiläillallisista en välitä ja kavereideni ongelmista en jaksa edes itse kiinnostua. Sellaista miestä joka ei mielipiteitään kerro, en katsoisi päivääkään, eikä korkeakoulututkinto kiinnosta myöskään pätkän vertaa.

Sen sijaan haluaisin saada seksiä päivittäin (mielellään ainakin 2 krt päivässä) ja haluaisin, että mieheni puhuisi minulle asioistaan ja viettäisi vapaa-aikansa kanssani. Ja haluaisin kyllä niitä ulkomaanmatkoja, mieluiten lapsiltä kielletyissä hotelleissa.

Itse miehenä ainakin tykkään perhe-elämästä koska terve mies tarvitsee seksiä 2-6 kertaa viikossa ja jos se nainen pitää hakea jostain baarista niin sekin tulee kalliiksi ja kun on parisuhteessa niin seksi on varma asia kun on löytänyt sopivan neisen vierelleen. Nuorempana oli kiva iskeä naisia baarissa vaikka joka ilta eri nainen mutta ei sitä viitti enään kolmen kympin jälkee baareissa roikkua ja sekin tulee kalliimmaksi kuin perhe. Pitää otta sellainen nainen joka myös käy töissä ja maksaa puolet perheen menoista niin ei tartte miehn kaikkia maksaa ja lapsia on kiva seurata kun ne kasvaa ja varttuu aikuiseksi.

ei tarvitse kuin katsoa yheis-ja yksinhuoltaja keskustelua kuinka siellä miehet teilataan jos isä vaikka haluais lapset pitää mutta annas olla niin sen seitsämän naista puolustaa kuin hyvä lapsen on olla äidin tykönä asua.ja mikä muu siihen vetää kuin raha kun naiset sitten valittaa kun ei raha riitä eikä pääse minnekkään sekä isät ei pidä lapsiaan lainkan luonaan.joten kyllä siinä kannattaa harkita tekeekö perheen ja ei niitä lapsia tehdä vanhuuden turvaksi arvakkaas vaan kuin moni nykyään vanha on yksin kun ei käydä katsomassa muuta kuin silloin kun vetäää viimesen henkäyksen ja silloinkin sen takia et katselee kuin paljon saa rahaa ja loppu tulos on et perilliset tappelee et siinä sitä perhe elämää piisaa.et parempi kuin ajelee bemarilla

OOT IHANA

Oikeassa olet minä olen vältellyt perheen perustamista jo 40v,jos olisin mennyt naimisiin aikanaan olisi varmaan mennyt hermot ja rahat ainakin lapsiin.Nyt vain ajelen öky mersuilla kesällä avo ja talvella umpi sellaisella,ellen sitten ole ulkomailla jossa myös oma asunto,täälä sitten mökki ja muutama sijoitus asunto.Vaikkakin olen saanut suuret rahat perinnön kautta luulen että mitään
näitä nykyisiä "leluja"ei olisi jos naisten kanssa olisin alkanut pyörimään.

Kun sulla tuntuu olevan tuota "vapaa aikaa" niin mitä jos lueskelisit "perus koulun äidin kielen oppi kirjat kesä lomallasi". Olet luuseri, siinä on syy naisettomuuteesi, mutta ainahan sitä saa itselleen keksiä selityksiä...

Jos vaimoke on patalaiska ja kuitenkin haluaa elmältään yhtä ja toista, näin siinä käy. Ja mies kustantaa ja järjestää kaiken. Tiedätpähän silloin, kenen unelmia toteutat, et ainakaan omiasi muutoin kuin sattumalta. Minä kestin tuollaista elämään 15 vuotta.

Olen samaa mieltä siitä, että perheen pyörittäminen on raskasta. Se on sitä sekä lasten isälle että äidille. Monesta asiasta joutuu luopumaan. Ei meilläkään ole ollut varaa mennä käytännössä lainkaan ulkomaanmatkoille sen jälkeen kun esikoinen kahdeksan tuotta sitten syntyi. Rahat on mennyt isompaan asuntoon ja elinkustannuksiin.

Kuitenkin olen samalla sitä mieltä, että ihmisenä en olisi opinnut monia hyödyllisiä asioita ilman lapsia. Elämässä on asioita, joita lapseton ei voi saavuttaa. En kuitenkaan ole koskaan ollut sitä mieltä, että lapset tai lapsettomuus on ratkaisevaa sille millainen elämä tulee. Ratkaisevampaa on se, miten elää niiden asioiden kanssa mitkä elämään kuuluvat.

"hieno" provo. Paistaa valitettavasti vaan ihan liikaa läpi.

Itse olen nuori nainen, enkä todellakaan koskaan halua lapsia. Miksikö? Siksi, etten yksinkertaisesti pidä lapsista lainkaan enkä halua olla äiti.
Naimisiinmeno? Nääh, en kuulu kirkkoon eikä mielestäni suhteessa tarvita mitään sormuksia ja papereita. Yhdessä voi olla ilmankin.
Olen korkeasti koulutettu ja älykäs, ja mieheni on samanlainen. Kumpikaan meistä ei ole kiinnostunut perheen perustamisesta, joten meillä menee hyvin.

Kannattaisi hankkia sellainen kumppani, jonka kanssa ajatusmaailmat menevät yksiin.

Löysit akkasi Suomi24-deitistä..onneksi olkoon! Hajoa siihen..Naiset eivät tee työpaikalla töitä muutenkaan vaikka siellä kävisivät vaan juttelevat firman miesten naisista,kuukautisistaan,e-pilsujen sivuvaikutuksista ja saippuasarjoista ja meikkivoiteista. Loppu aika menee facebookaamiseen!

Eivät teekään. Tervetuloa vierailemaan työpaikalleni vaikeasti kehitysvammaisten lasten hoitokotiin ja toteamaan kuinka naiset vain kikattavat ja puhuvat hassuja eivätkä tee ollenkaan töitä. Myös vanhainkoti tai sairaalan ensiapu voisi sopia sinulle empiirisen tutkimuksesi tutustumiskohteeksi. Perinteisesti naisvaltaisia työpaikkoja joissa tehdään fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa työtä pienellä palkalla, kaikissa olen ollut töissä. Kirjoitat kuin 15-vuotias (tosin oma samanikäinen poikani on paljon sinua kypsempi).

Kokonaan viestiketjua lukematta sanon nyt kuitenkin:

Lapset tehdään vain omiin tarpeisiin ja paikkaamaan omia puutteita. Kaikki mikä sen jälkeen lapsien hyväksi tehdään, on vain hyväksynnän ostamista ja omantunnon parantamista. Eikä mitään muuta.

Miksi muuten naisella on oikeus päättää ruumistaan, mutta minulla miehenä ei tätä samaa oikeutta ole kun en saa edes vasektomiaa alle 30 vuotiaana? 6 vuotta päätös pitänyt ja vielä olisi pari vuotta matkaa, pelastua perheellisyydeltä.

Huomaa ettei miehet ole normaalisti yhtään läheisiä lastensa kanssa, ihmekö tuo kun ei enää itse saisi olla lapsen asemassa vaan vanhemman.. Naisten naimahalujen ja lastenteon suosion laskuun riittää kyllä taloudellinen ahdinko mutta tokkiinsa, kun tällasista bemarigloffarimiehistä pääsee valitsemaan niin ei halua lapsia koskaan..

Jep. Meilläkin vaimo yritti tuota. Naimisiinmenon jälkeen veteli yli vuoden lonkkaa "kotirouvana" ja haikaili lapsista, koirista, kissoista, autoista, tietokoneista, remonteista, uusista huonekaluista ja ties mistä, kunnes lopulta piti tehdä sille selväksi, että tämän katon alla ei tuollaista peliä katsella.

Siispä vaimo itki aikansa "ilkeää" aviomiestään, hommasi hommasi työpaikan ja elämä palasi raiteilleen.

lastenhoitajan näkökulmasta voisin sanoa, että olet aivan hakoteillä, sillä pienelläkin kylällä, saati suurissa kaupungeissa on nykyisin "muotia" tehdä lapsi/lapsia ja tunkea ne alle vuoden ikäisinä aina päivähoitoon kun on niin kiire töihin pääsyn kanssa.lapsi kärsii tuosta todella paljon, vaikka onkin sopeutuvainen.hyvin harvassa on nykyisin naisia, jotka viitsisivät hoitaa omat lapsensa, koska työ on olevinaan tärkein.....

Kirjoittaja hyvä,
tsattumalta löysin tarinasi, mutta tuntuupa kovin tutulta, meidän kotona vain sukupuolet ovat toisin päin.
Aikaisemmin aviomieheni oli ihana ja avoin ja ymmärtäväinen. Nyt hän valittaa joka ikisestä pienestäkin asiasta ja haukkuu idiootiksi.
Hän odottaa kaikkien muiden ja kaiken ympärillään näyttävän, olevan ja käyttäytyvän täydellisesti, mutta hän itse saa olla vaikka miten "epätäydellinen".
Ja kyllä, kun hän on vähänkin sairaana, niin se on maailman loppu ja silloin saa kiukutella ja palveluttaa toista. Mutta silloin kun itse olen sairaana (pari kuukautta sitten niin pahassa yskässä että meinasin välillä oikeasti tukehtua), niin hän on kuin ei mitään, "voisitko jo mennä pesemään pyykit", "tekisitkö jo ruokaan". Ja meillä ei ole lapsia, joten nämä kyseiset kotipuuhat eivät ole ns. pakollisia ja kiireellisiä, etenkin kun hänkin ne taitaa, omien sanojensa mukaan täydellisesti.
Kysynkin nyt miehiltä, etenkin jo hieman kypsemmiltä miehiltä, voiko kyseessä olla jokin ohimenevä vaihe ja onko tämä pysyvää? Ikävöin niin sitä miestä kenen kanssa menin naimisiin. Yritän joka ikinen päivä olla hänelle mieliksi ja yrittää aina parhaani, mutta hän löytää aina jotain valittamista.

Hei
Tulee mieleen että eroaisit. Huolehdit jatkossa vain itsestäsi ja lapsistasi. Ongelmat eivät häviä mihinkään jos et tee asialle jotain. Et pysty muuttamaan toista eli nykyistä kumppanisi, pystyt ainoastaan muuttaa itseäsi.
Tsemppiä :)

Olen jokseenkin samaamieltä. Seurustelin taannoin naisen kanssa, joka oli kokoajan vaatimassa kaikkea. Omakotitaloa, autoa, lasta.. Hän itse ei ollut valmis tekemään mitään rahallisesti vaatimustensa eteen. No se haarojen levittäminen onnistui. Naiset sekoavat kun niille tulee vauvakuume.. Meitä on moneksi..

Minun mieheni kuoli vuosi sitten ja voi Luoja kuinka kaipaan sitä perhe-elämää!!!

Fiksuja ihmisiä sellaset,jotka ei halua lapsia.On huomattavasti miellyttävämpää mennä kyläilemään paikkaan,jossa ei ole vastassa lelujen ja tavaroiden sekamelskaa ja tahmaisia käsiä.Puhumattakaan likaisista huonekaluista.

Heissan,

voi kun minullakin olisi joskus ollut mies, joka ei jatkuvasti ole haluamassa lisää lapsia...Itse tykkään tosi paljon käydä töissä, mutta töitä ei ole kovinkaan helppoa saada ja naisen palkka on vieläkin 80-90 % miehen palkasta...Ja sitten jos on töissä, niin mies on jatkuvasti valittamassa, kun hän jää liian vähälle huomiolle. Sitä paitsi itse olen melkein missin painoinen, mutta miehellä on kyllä vatsaa....

Yt. Kahdesti eronnut, kun mitään muuta miehet ole halunnut kuin sitoa minua ja niitä lapsia....

Näin on! KAIKKI NAISET ovat just tuollaisia!

ja olkaa miehet myös varovaisia jos aiotte hankkia autoa. KAIKISTA autoistoista hajoaa kampiakseli heti kun takuu loppuu!!

Miesten pitäisikin olla vaan yksin ja mennä taksilla tai fillarilla katsomaan pubiin englanninliigaa!!

Ketjun aloittaja on kaikinpuolin hieno, elämää nähnyt mies.Hänen muistokseen ja sen hyvän elämän muistoksi joka hänellä joskus olisi voinut olla, sytytän kaatuneiden muistopäivänä kynttilän.Jos muistan.

Jokainen elää omalla tavallaan. Onneksi omat lapseni eivät ole hairahtuneet sinunlaiseesi elämänkumppaniin. Eivät tytöt eivätkä pojat.

Mitä ihme vinkumista tuo AP:n ja monien muidenkin miesten juttu oikein on? Jo seurustellessa voi tehdä selväksi, että yhteenmuutto edellyttää sitä, että kumpikin maksaa omat menonsa ja yhteiset kulut jaetaan 50/50 tai esim. tulojen suhteessa (jos toinen tienaa 400 euroa ja toinen 600 euroa, niin sitten jaetaan esim. sähkölaskut ja nettilaskut suhteessa 40 ja 60 %). Ei kukaan mies voi väittää, että hänet olisi pakotettu naimisiin ase ohimolla. Avioehto pitää vaatia etukäteen ja senkin voi tehdä ehdollisena eli jos avioliitto päättyy eroon, niin noudatetaan avioehtoa, mutta jos avioliitto jatkuu toisen kuolemaan asti, niin avioehtoa ei noudateta).

Itse elätin miestäni hänen oltua työttömänä. Kun tuli aika hankkia lapsia, niin mies ei millään tajunnut, että lapset ovat yhteinen hanke, joka vaatii rahaa. Kun hoidin lasta 24/7/365, niin miehen kummallisen logiikan mukaan minulle olisi kuulunut myös kaikki lapsen menojen maksaminen. Kun väänsin rautalangasta asian, niin sitten hän vasta pitkin hampain alkoi hyväksyä asiaa. Kotiäitiydestä en jaksanut taittaa peistä, vaan menin töihin, vaikka olisin halunnut olla kotiäitinä siihen saakka, kun lapsi täyttää 3-v. Minä olen siis "olosuhteinen pakosta" mennyt töihin lyhyen kotiäitiyden jälkeen.

Mitä tahansa asioita voidaan sopia vaikka kirjallisestikin. Onhan Tiina Jylhä ja hänen aviomiehensäkin sopineet, että jos toinen lihoo yli 5 kg, niin omassa painossaan pysyvä on oikeutettu käymään vieraissa. Jos siis ulkonäkö on sinulle todella tärkeä asia, niin sopimusteksti valmiiksi ja nimet alle. Yleensä nimittäin se on MIES jolla sitä lihomisongelmaa on:)

Yrittäkää nyt tajuta, että kaikkien ei todellakaan tarvitse hankkia lapsia. Lasten hankkiminen on kuitenkin parasta tehdä silloin, kun biologisesti on siihen paras aika (sanotaan nyt 25-35 vuotiaana) ja myös taloudellisesti (esim. opiskelut suoritettu) on siihen mahdollisuus. Hirmu paljon tuolla deittipalstoilla näkyy 40-v miehiä, jotka ovat naureskelleet kavereitaan, jotka ovat hommanneet "riippakiven" jalkaansa ja sitten nämä samat miehet kuitenkin ovat tajunneet, että parinkymmenen villin ja vapaan vuoden jälkeen haluais sittenkin sitä keskivertoelämää eli puoliso, pari lasta, rivitalon pätkä, farmari-Volvo ja kultainen noutaja lenkkikaveriksi. Ei välttämättä 25-v ikäiset naiset halua enää vanhaa kääpää, joka voisi ikänsä puolesta käydä isästä vain siksi, että mies saa lapsen ja nainen rahaa.

Itse pysyn visusti sinkkuna. Olen koulutettu, vakituisessa työssä, omistusasunto kohta maksettu jne. En halua elättää ketään miestä ja ikäiseni taloudellisesti pärjäävät miehet ovat joko parisuhteessa tai eivät halua sitoutua. Jos en saa tasoistani miestä, olen ilman.

Paha mieli tulee tekstistäsi: tähänkö on menty? Miksei perheet voi pitää yhtä? Meillä on oikeasti toimiva perhe eikä se todellakaan ole niin vaikeaa. Lapsia on kolme, kaikki vielä alle kouluikäisiä: pienin aivan vauva. Molemmilla vanhemmilla on aikaa omille harrastuksille, molemmat osallistuu kotitöihin, vaikka ne pääasiassa on naisen tehtävä meillä, kun mies on töissä. Molemmat on kiinnostuneita lasten elämästä, touhutaan paljon perheellä ihan perusjuttuja: ulkoillaan, leikitään, kyläillään, lapset auttaa oman innon mukaan äitiä kotitöissä ja äidin kanssa arkarrellaan leivotaan, isän kanssa korjaillaan kotia ja fiksataan autoa tai polkupyörää. Vanhemmat näkee vaivaa yhteisen ajan vuoksi. Enkä tarkoita mtn kynttiläillallisia tai yllätyksiä, vaan lasten nukahdettua mennään yhdessä suihkuun tai pelataan jotain, katsotaan leffa tai istutaan vain hiljaa sylikkäin terassilla. Seksiä ei saisi ikinä unohtaa eikä sitä, minkä vuoksi alunperin on yhteen menty. Ei se rakkaus ja onnen huuma mihinkään häviä arjenkaan keskellä, kun jaksaa olla kiinnostunut toisesta, kiittää ja kannustaa pienistä asioista, tukea toista ja ajatella vähemmän itseään. Ei todellakaan ole vaikeaa. Silloin kun riidellään ja tiuskitaan ja puretaan paha olo turhaan toiseen, syytellään toista jostain tms, täytyy ihan tosissaan ottaa itteään niskasta kiinni, miettiä mikä on oikea syy turhaan räyhäämiseen ja pyytää anteeksi! Vaikka oltaisiin oltu ikuisuus yhdessä, ei toista ole lupa loukata - luulis et siit tulis jokaiselle paha mieli, kun niin toimii. Mieheni on huono ostamaan itselleen mtn, aivan liian kiltti ja ajatelevainen niin, että ostaa enemmin ruokaa ja itselleen vain tupakkaa. Niinpä voi välillä ajatella sitä toista: oisiko jotain mitä kaipaisi, muttei raaski ostaa? Esim.sukat, alusvaatteet, paidat, silmälasit, hammasharja tms, on ihan reilua ostaa välillä sille toiselle 'yllätykseksi', kun tietää ettei se toinen kuitenkaan aina muista itseään ajatella. Arkisia asioita, joilla saa hyvän mielen. Kannattaa todella kokeilla: olo on usein väsynyt miehen kanssa valvotun yön ja lasten kanssa aikaisin herätyn aamun jälkeen, mutta hei: sitähän elämä on! Lapset on näin pieniä vain hetken mutten halua pilata parisuhdettani sen varjolla. Kun nyt jaksan tään hetken, se riittää. Vuodet menee lujaa ja pian meillä on miehen kanssa aikaa käydä enemmänkin yhdessä, lapset ko saa turvallisen pohjan elämälleen, niin ei ole niin paljon huolta sitten, kun ovat isompia. Asiat tärkeysjärjestykseen! Kun kaikki ajattelisi enemmän rakkaitaan kuin itseään, ei tällaisia surullisia perheitä löytyisi!!

Kenelleköhän se raha ja BMW:llä ajaminen tässä tuntuu tärkeää olevankaan, sinulle vai naiselle?

Kaikki naiset eivät ole perhettä haluavia, kotiäideiksi valmiita ja halukkaita luopumaan työelämästä. Kuten minä, pian 27-vuotias nainen - ei minulla ole tahtoa tulla äidiksi. Minulle riittää että on muutama läheinen sukulaislapsi, joiden kohdalla saan toteuttaa tädin suojelemisvaistoja sekä käyttää rahaa, viettää aikaa ja nähdä heidän kasvavan. Omalla kohdallani kuitenkin mieluiten jätän synnyttämiset ja raskaudet muille, minulle se ei tunnu luonnolliselta vaihtoehdolta. Oma elämäni on vielä niin kesken, opiskeluista lähtien koska en ole vielä löytänyt paikkaani tässä elämässä. Haluan ensin tietää mitä tahdon itse tehdä omalla elämälläni ennen kuin otan jonkun toisen elämän vastuulleni. Eräs syy on myös itsekäs mutta mielestäni ymmärrettävä: sairauden takia en välttämättä pysty koskaan työllistymään ja tienaamaan niin hyvin kuin haluaisin joten en halua elää ja kituuttaa lasten kanssa pienillä tuloilla. Varsinkaan, kun en haluaisi asettaa rahan tuomisen paineita pelkästään isän niskaan - toki olisi mukavaa jos opiskeleva mieheni valmistuttuaan löytäisi hyvä tuloisen työn. Olen niin kauan joutunut elämään tiukalla budjetilla suurien kulujen takia ( lääkärikulut useita satoja euroja kuukaudessa ) että en halua lapsiakaan kokemaan tämänkaltaista elämää. Kaikkia ei vain ole luotu äideiksi ja minä kulutan mieluiten aikani harrastusten kuten liikunnan parissa kuin hiekkalaatikolla leikkien. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä isiä ja äitejä jotka tässä yhteiskunnassa hoitavat lapsensa hyvin - ikävä kyllä nuorista näkyy että kasvatus ei enää ole kohdillaan usean tapauksen kohdalla.
Joten miesten on turha kuvitella että kaikki naiset ovat lapsikuumeisia tapauksia ja naiset, yrittäkää nyt hyväksyä että kaikki eivät niitä lapsia yksinkertaisesti halua ja se ei tee meidän kaltaisista naisista yhtään sen huonompia ihmisiä. :)

Jep hyvin valitettavaa että olet noin katkera ja että olet noin huonossa parisuhteessa joutunut elämään . Kuitenkin Suomenkin kokoisessa valtakunnassa monet perheet elävät ihan hyvää perheelämää ja suurin osa . Joten et voi mielestäni yleistää ja kehottaa ihmisä olemaan ilman perhe elämää . Kovin on valitettavaa että sinua on noin `` lyttyyn `` laitettu . Ehkä sinun kannattas hakea apua jostain muualta. Tuntuu että sinulla on ongelmia itselläsi myös. Ainahan perhe elämään tarvittaan kaksi kuitenkin . Jotenkin tuntuu että et vaan ollut itse valmis perhe elämään. Harmi että sinulle on noin käynyt , Kehottaisin hakemaan ammatti apua .

Ymmärrän... :D

Kyllä se noin vaan ikävä kyllä on nykypäivänä monessa parisuhteessa.

No, jos on katkera naisiin ja perhe-elämään, ei sellaista kannata hankkia.
Meillä perhe-elämä sujuu, molemmat joutuu opettelemaan kunnioittamaan toisiaan ja toisen menoja, mutta molemmat ajattelevat yhteistä perhettä. Molemmat yrittävät tehdä töitä sekä ulkopuolella että kotona. meillä kotityöt jaetaan, ja molemmat kokkaa.

Raha- asiat: Molempien rahat ovat yhteisiä. Emme salaile asioita ja laskut maksaa molempien tileiltä, kummala rahaa sattuu olemaan, se joka osaa laskunmaksun.

Meillä mies on perheenpää, mutta ei tyranni ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Nainen päättää asioissa joissa on parempi, mies toisissa, kuten esim. autoasioissa.

Riitoja tulee, mutta ne pyritään selvittämään ja jatkamaan eteenpäin. Kyllä se on tahtoa, eikä pelkkää tunnetta. Toisaalta, pelkkä tunne ei riitä, pitää olla tekoja myös.

Rakastakaa, perhe-elämä on parasta! Omat harrastukset voi pitää, vaikkei ehkä ihan kuitenkaa perheen kustannuksella. Perhe on tietty ekasijalla!

Elätän miestäni jo 8 v, olen itse 49 v nainen.Ensimmäisenä mitä tuli mieleen , että tilanne ei siis sukupuolesta kiini! Olen kyllä jo harkinnu eroa , kun puolisoani ei kiinosta mitään paitsi netti. Lapseni ei ole yhteinen , äitinä olen hyvin onnekas koska välit on hyvät . Naisena on helppoa : elään lapseni takia .Otan nyt vaan miestä lemmikkeenä , harmittaa vaan ettei käy lenkillä ja tekee tarpeensa WCssa!

Olen miettinyt perhe-elämää pari vuotta, en ole varma olisiko minusta siihen. Jämähtää paikoilleen vuosiksi, samassa talossa, samassa maassa, jne. Päivät pyörii samaa rataa vuodesta toiseen. Aamulla lapset hoitoon/kouluun, itse töihin, lounastauko, pääsen töistä, haen lapset, teen ruuan tai vaihtoehtosesti mies tekee, lapset kuskataan harrastuksiin ja pois, syödään, nukutaan. Ja sama rumpa uudestaan, viikonloppusin mummolaan, kesämökille,särkäniemeen, pyöräilemään, syödään, nukutaan, hoidetaan pihaa..Vuodesta toiseen. En usko, että minusta olisi siihen.

En väitä, että KAIKILLA se menee noin. On paljon perheitä, jotka ns vapaita yhteiskunnan kahleista, mutta suurin osaa jumiutuu, katkeroituu.

Olen töissä päiväkodissa, pidän lapsista tosi paljon. Näen läheltä sen mitä moni muu ei näe. Lapsista huolehditaan nykyään huonosti. Ja pian päälleni käy kaikki kotiäidit! Mutta se on totuus. Varsinkin äidit ovat järkyttävän itsekkäitä, lässytetään väsymystä, halutaan omaa aikaa. Mitä omaa aikaa? Jos sinulla on lapsia, hoidat niitä 24/7. Jos menet ystävällisesti sanomaan, että Kallelta puuttuu ulkohousut,kurakintaat,toppakengät,kaulaliina, välipaita, Kalle ei syö mitään, ei nuku... Johan alkaa hirveä meteli siitä, että ei ole mahdollista kuin antaa purkkiruokaa, ei ole aikaa nukuttaa, ei ole aikaa katsoa mitä hoitokassissa on, koska käyn töissä, viisi kertaa viikossa zumbasssa ja manikyyrissa ja viikonloput olen työmatkalla. Lapsi ei saa olla kotona koska sitä raahataan kuin eläintä milloin mummolaan ja milloin kummin kaimalle. Lapset jätetään oman onnensa nojaan ja sen valitettavasti huomaa päiväkodeissa. Mutta ei osata ottaa apua vastaa kun sitä esim päiväkodista tarjotaan. Vaikka olisikin hyvätuloinen perhe, se ei takaa lapsen onnellisuutta, päinvastoin.

Ymmärrän toki, että on raskasta olla äiti/isä, mutta miksi niitä lapsia hankitaan jos ei ole valmis antamaan kaikkensa niiden eteen? Miksi pitää tuomita ihmiset, jotka eivät lapsia halua vaikka itse ei edes osaa hoitaa lapsiaan? Eikö ole parempi silloin jättää ne hankimatta?

No onhan minulla tässä vielä aikaa lapset hankkia, jos niitä haluan. Sitä ennen haluan kokea maailman.

En halua asuntolainahelvettiin, haluan tuhlata rahani matkustamiseen, harrastuksiin ja vaatteisiin. En lapsiin enkä suureen omakotitaloon. Miksi siis olen teidän perheellisten mielestä huonompi ihminen? Haluan vastauksia perusteluineen.

Tämä yhteiskunta vain asettaa paineita juuri perhe-elämään, omakotitaloon ja avioliittoon, vaikka se ei ole ainut oikea tapa elää. Ja uskon, että myös perheelliset tiedostaa sen, mutta eivät ole vain uskaltaneet tehdä OMIA ratkasuja.

Tähän on vain yksi ratkaisu. Sun "BMWonAuto" pitää sit ostaa se Golf-osake sieltä Espanjasta ja ajella sillä bemarilla. Tee elämästäsi sellainen kuin sen haluat olevan. Eihän kukaan pakota sinua perustamaan perhettä, jos se tuntuu sinusta vastenmieliseltä ja pelottavalta. On ihmisiä jotka haluavat perheen ja toiset eivät, se on jokaisen oma ratkaisu.
Jokainen meistä vanhenee ja rupsahtaa jossain vaiheessa, mutta saahan senkin toki korjattua leikkauksella jos haluaa pysyä aina nuorekkaana ja on sitä ylimääräistä rahaa jota tuhlata!
Eikä ne ongelmat aina välttämättä ole niissä naisissa vaan kyllä ne on molemmissa!

Vain sinä itse pystyt elämään oman elämäsi joten tee siitä sellainen kuin itse haluat ja nauti siitä!

Hei,

itse olen melkein kärsinyt mielipiteestäni tykkään ja haluan käydä töissä, kuten monet naisystävistänikin, kun sekä naiset, että miehet on sanomassa lapset ensin. Yhden lapsen äitinä, kuulen suurin piirtein olevani huono äiti kun tykkään käydä töissä. Kommentteja, mihin sinun nyt ilman lastasi täytyy päästä? Jos miehen on pitänyt puolestani laittaa työhakemus menemään, niin hups...eipä ole edes lähtenyt koko hakemus!!!

En jaksanut kaikkea lukea mutta yksi kohta pisti silmään:
" eivätkä ole tympääntyneen oloisia ja makaa lahnan lailla sängyssä tyyliin.. no tossa sitä nyt sit on, ota siitä jos on pakko, mutta anna mulle se juorulehti ekaks niin luen samalla, ei kai se haittaa?!! "

Naisena täytyy kyllä sanoa että on miehen taidoissa on jotain pahasti vialla jos nainen haluaa samalla lukea jotain juorulehteä. Yhdenillan jutut voivat teeskennellä orgasmia kun tietävät etteivät joudu sinua enää kärsimään sen kerran jälkeen.

Itse olen iältäni jo 40 mutta seksielämä on aivan upeaa vaikka miehelläni on vaan pakettiauto ;)

Sen nyt ymmärtäisin, jos alkuper. haluaisi viettää jotenkin erilaista elämää esim. vapaana taiteilijana, mutta että niinkin persoonatonta kuin autolla ajelu ja golfin peluu... Aika rahakeskeistä elämää siis.

Naiskuvasi kertoo, että olet tavannut vain pissiksiä. Ja sellaisia naisia tapaa, jos antaa rahan vaikuttaa elämäänsä.

Sääliksi käy sellaisia ihmisiä (sekä miehiä että naisia), jotka arvottavat elämäänsä materian kautta. Oikea elämä on henkisissä arvoissa (enkä tarkoita uskontoa).

On taito löytää rinnalleen ihminen, joka ei juokse rahan perässä, sillä nämä ihmiset eivät tee itseään tykö. Sydämeltään sivistynyt löytää toisen samanmoisen.

Hieno oli kirjoitus..olen 47 v. nainen ja olen tehnyt töitä koko ikäni, enkä edes ole halunnut jäädä kotiäidiksi. Olen siinä olosuhteiden pakosta katsonut vuosikausia juoppoa ukkoa, joka on kitannut kaljaa ja käyttänyt väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan ja aivan syyttä suotta. Olemme olleet erittäin iisisti, emmekkä vaatineet mitään..ainoastaan olisimme halunneet rauhallisen perhe-elämän, joka sekin oli liikaa vaadittu.
Enemmän hankin kuin mies enkä tuhlannut rahoja juomiseen. Onnekseni minulla oli jonkinlainen järki päässä ja tajusin jättää ukon.
Perhe-elämä oli helvettiä ja jos olisin hyvin yks´niitinen en suosittelisi sitä kellekään naiselle,mut olen kuullut, että kaikki miehet ei ole samanlaisia lapset saatuaan.
Nytpä elelen onnellista elämää hyvän miehen rinnalla ja nautin mummon päivistä. Ja käyn töissä koko ajan..

Minä ainakin inhoan bemareita ja golffia ja rahakkaita miehiä.
Tahdon tavallisen työtätekevän normaalipalkkaisen,niin kuin itsekkin olen.
Tiedän tuollaisiakin naisia olevan,minuakin he ripoo.

Ymmärrän ihmisiä jotka haluavat elää itselleen eivätkä halua lapsia. Älkää siis tehkö niitä. Eläkää niinkuin haluatte ja nauttikaa elämästä.
Itse olen äiti ja erittäin onnellinen siitä. Olen lasteni kanssa kotona niin kauan kuin mahdollista mieheni "elätettävänä", ja tämä on meidän molempien yhteinen valinta. Hyvä näin että miehelläni on vara elättää pesueensa jotta lapset saavat olla kotona mahdollisimman pitkään. Vakituinen työpaikka odottaa, ja töihin päästyä voin osallistua taas paremmin elämiskustannuksiin. Mies ei valita, enkä minä. Elämä ei ole aina helppoa lapsiperheessä mutta mitään en vaihtaisi pois. Molemmat joudumme joustamaan ja parisuhde on välillä koetuksella mutta siitä huolimatta kumpikaan ei kadu perheen perustamista. Miettikää ihmiset mitä haluatte elämältänne ja toimikaa sen mukaan. Ei lapsia jos ette halua, jos päätätte hankkia, ottakaa vastuu niistä. Huonossa parisuhteessa ei kannata elää. Vaikka olisi lapsiakin.

Satuin lukaisemaan sen tavalliasten ihmisten elämästä,niin,niin olisi voinut käydä itselleneki mutta elämä johdatti toiseen suuntaan,en tiedä onko hyvä vai paha,mutta 29 vuotta sitten tein päätöksen jossa olen,ainakin toistaiseksi pysynyt eli halusin päästä eroon kaikista ns.paheista,eli tein selibaatti päätöksen,ja alkon ja tupakan käytön lopetin,olin aika ns.rappiolla,ym kaiken huvittelun lopetin ja aloin urheila,en harrasta mitään huvituksia.silti olen normaali mies.Mutta OLEN ilonen ja positiivinen,eli ei se materia,vaan nautin kivojen ihmisten seurasta ja olen onnelinen jos kivat naiset ovat onnellisia.
hyvää päivänjatkoa.
mc

AP:lle: Omapa oli valintasi miten elämää elät.
Itse olen onnellisessa parisuhteessa ilman yhtäkään ipanaa.

Hengailin muutaman vuoden tällaisen BMW-kuskin kanssa, joka ei omia lapsia saanut, rahaa haali vaan, söi pelkkää -30% alennuskamaa, vars kanaa ja haki viinansa virosta. Ei ollut onnellinen ei tasapainoinen ja meidän eromme jälkeen sen huomas lähipiirinikin, joille laitteli sekopäisiä harhaviestejään. Naiset joita oli elämässään saanut ilmaiseksi tai maksullisesti,se oli sentään osannut kuvata ja ne oli arkistoitu pillunkuvineen panojärjesteyksessä cd-levyille: aa.tiina1., aa.tiina2, aa.taru jne...jaa tyyppi kuuluu rotareihin Tampereella...

Oman järjenkin pitäis sanoa, että puolisoa tulee kunnioittaa, ja varsinkin jos on antanut vihkivalan, niin sen pitäisi olla takaraivossa.

Jos omat vanhempasi eivät olisi tehneet lapsia, sinuakaan ei olisi olemassa. Olisit kiitollinen, että he ovat jaksaneet sinun kiukutteluasi pienenä.

Jos parisuhteessa on asiat huonosti, niin lapsia ei kyllä kannata hankkia, koska lapset joutuvat kärsimään. Ensin pitää saada suhde tasapainoon ja asiat selviksi, ennen kuin hankkii lapsia. Kukaan lapsi ei myöskään toivo itselleen vanhempaa, joka on ihan onneton sukka. Vanhemmat ovat roolimalleja lapsilleen ja heidän tehtävänsä on kasvattaa lapsensa, joten kannattaa miettiä, millaisen kuvan ihmisten kunnioittamisesta, elämän arvoista ja moraalista lapsi saa vanhemmiltaan.

En ole koskaan halunnut lapsia, jopa oman kummipojan hoitaminen on tuntunut usein varsin työläältä leikkeineen ja syöttämisineen... Olen usein huokaissut helpotuksesta päästessäni poikaa hoitamasta ja astuessani ovesta sisälle kauniiseen ja siistiin kotiin, joka kuuluu vain minulle. Eihän tuossa ajattelutavassa ole mitään väärää sinänsä, tai oikeastaan ollenkaan. Ei kaikkien tarvitse haluta lasta ja perhettä. Kun olin sinkku minulla oli paljon ystäviä ja harrastuksia, mukava työ, koin elämäni hyvin sisältörikkaaksi ja antoisaksi.
Mutta sitten yhtäkkiä rakastuin- ja kunnolla. Se oli toisenlaista menoa se sinkkuvuosiini verrattuna. Ja parin vuoden päästä tulin raskaaksi. Se ei ollut suunniteltua, mutta kun raskaustesti näytti vauvan olevan tulossa, outo lämmin kihelmöinti valtasi sydämeni. Emme edes harkinneet aborttia.
Nyt esikoiseni on kolmevuotias. Olen kyllä kotiäiti, mutta tunnen suurta iloa hoivatessani lastani ja pitäessäni kodin viehättävänä ja siistinä. En ollut edes sinkkuna mikään sohvalla makoilija ja valittelija , joka katsoisi telkkarista vain saippuaa ja ruinaisi etelän matkoja. Rakastan elämääni, lastani ja miestäni! En tietenkään voi aina olla tiptop ja huoliteltu, mutta se asia tuntuu jotenkin luonnolliselta, kun seuranani on vilkas ja ripeäkinttuinen pikkutyttö. Kunnostani olen aina pitänyt huolta, enkä sen takia, että miehet tykkäisivät katsella minua. Minä vain rakastan itseäni ja elämää sen verran paljon, että haluan ainutkertaisestani kehostani pitää hyvää huolta. Nykyään tuntuu, vaikka terveyttä korostetaankin tänä päivänä tosi paljon, että kaikki treenaaminen ja terveellisesti syöminen tehdään vain toista sukupuolta miellyttääkseen. Tai että on mahdollisimman in ja seksikäs. Kaikki on tosi pinnallista, eikä vähiten kirjoitukset ja ihmiset jotka tänne ovat kirjoitelleet. Tuntuu jotenkin tosi nololta, kun lukee kolmi-nelikymppisen kirjoittelevan ihan alatyyliin ja riman alta. Toivottavasti mä en nelikymppisenä unelmoisi yhä bemarista ja koreista uroksista sängyssäni, jotka toisivat sisältöä ja tyydytystä elämääni. Toivon, etten tulisi koskaan katkeraksi. No, kukin taaplaa tyylillään, mutta kielenkäyttö ja ihmisten, naisten ja miesten haukkuminen mitä täällä kovasti harjoitetaan, tuntuu tälläisestä 28 vuotiaasta naikkosesta tosi huvittavalta,jopa pelottavalta. Kummallisesta maailmasta mun oma pikku tyttöni joutuukin joskus paikkansa etsimään...

ei kukaan

xD

EI KUKAAN

Kyllähän perheteatteri on perseestä ja heikkolahjaisten touhua.

Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja jokainen perhe omannäköisensä, ikävää jos perhe-elämäsi on noin kurjaa. Toisaalta, itse olet vaimosi valinnut, naisiakin on monenlaisia.

Toivottavasti et ole kenenkään mies etkä isä. Kukaan ei ansaitse tuollaista ihmistä ympärilleen.

Terveisin AMKista ihan oikeaan työhön valmistunut oman leipänsä tienaava nainen

Nimimerkille: BMWonAuto

Siistä mistä ihmeestä näinkin syvähenkisiä kirjoittajia tännekin palstalle löytyy?
Kerta kaikkiaan loistavaa pohdintaa ja analyysia, jota toivoisi useamminkin näiltä keksustelupalstoilta löytyvän, mutta valitettavasti vain hyvin harvoin löytyy. Tuollaisissa rohkeissa ja rehellisissä, avoimissa ihmisissä on kyllä tämän yhteiskunnan tulevaisuus ja toivo.


Kaikille muille tämän viestiketjun lukijoille haluaisin vielä todeta: ihmisen ihastumisen kohde ei ole määräytynyt jo syntymähetkellä. Sitä ihastumista voi kehittää ja kouluttaa koko elämänsä ajan. On mahdotonta sanoa, miten monen miljoonan ihmisen elämän päinvastainen uskomus on raunioittanut.

voi luoja mikä sovinistinen junttisika...

Kyllä miehetkin on RAHAN PERÄÄN.
Kokemusta on.

Huh huh mitä tekstiä. Aliarvioit naisia. Olehan itekses ja hanki autot ja golf osakkeet. Mikään ei korvaa omia lapsia ja perhettä. Vakavan sairauden jälkeen materialla ei mitään merkitystä.

T: 2 ihanan pojan yh-äiti.

No eihän golf osake ja bmw korvaa naisen suloja. kyllä nainen on maailman ihanin olento kun sitä osaa oikein käsitellä! Se on taitolaji mitä ei kaikille ole suotu, mies saa naisestaan kaiken mitä tarvitsee kuin myös toisin päin ja silloin kyllä elämä kukoistaa. Elämääni on aina kuulunut nainen, enkä vaihtaisi sitä rahaan tai mammonaan. Väitän.... Nainen pitää Miehen nuorekkaana!!!

Jos haluaa omistaa elämänsä jonkun muun hyvinvoinnille niin kannattaa hommata perhe. Itse en aio edes yrittää peitellä sitä asiaa, että onnellisimmaksi mut tässä elämässä tekee raha ja mitä vähemmän elätettäviä sitä enemmän siitä rahasta kuuluu mulle.
Ja nykynainen on kyllä päättämätön olento. Halutaan olla äitejä, mutta halutaan myös ura jotta kaverit ja sukulaiset voi sitten päivitellä että "miten sä oikeen jaksat". Ja koska nainen viettää koko päivän töissä hänkin haluaisi ilalla rentoutua, mutta ei voi koska joutuu hoitamaan lapsia jotka on itse väen vängällä väkertänyt. Ja siitä alkaa nalkutus kun mies ei tee mitään ja jäkä jäkä.
Tosin miehetkin vois hiukan mennä itseensä ja ajatella sitä, että jos niitä lapsia hankitaan niin kuka ne sitten hoitaa kun vaimoskin töihin pakotat. Kun niitä pitää hoitaa vielä iltasin ja viikonloppusinkin noin kahdeksantoista vuotta!
Tarinan opetus onkin se, että asait puhuttais halki ennen lapsi ja avio/avoliitoa, ettei tule yllätyksiä siitä mitä kukakin haluaa.
Ja ihan vaan tiedoksi, että olen lapseton ja miehetön nainen, enkä kumpaakaan niistä kaipaa. Ja turha myöskään sanoa feministiksi, koska feminismi on mielestäni täyttä skeidaa!

Kuulostaa siltä, että tuollainen nainen on hankittu Bemarilla.

Kyllä fakta on se, että mitä pahempi reppana, sitä kovempi kiire todistella muille ja alkaa leikkimään kotista.
Terve mies kykenee 40-ikävuoteen elämään lapsettomana ja nauttimaan elämästä.

Lukijoita ärsytti ehkä eniten BMW:n mainitseminen. Suomen kaltaisessa junttilassa se epäilemättä herättää suuria tunteita. Saksassa sillä ajelee lähinnä rakennusmiehet ja hitsaajat yms. "huono väki". Täällä ihminen ärsyyntyy, jos tuon merkin mainitsee. Syitä riittää: huono itsetunto, kateus...

Mutta jos on tohtori ja vieläpä hyvin palkattu täällä. Niin jopas... Kylläpä naisia olisi jonoksi asti, vaikka sitten ajelisikin Bemarilla...

Mulla on 2 siskoa joilla on toisella 3 lasta ja toisella 4. Kumpikin on ilmoittanut jo vuosia sitten, etteivät ainakaan töihin lähde, koska mies tienaa hyvin, ja miehenhän on tänä päivänäkin elätettävä perhe.30 vuotta sitten vouhkattiin, että naisella täytyy olla hyvä koulutus, eikä saa jäädä miehen tuloista riippuvaiseksi.Kyllähän se näin näyttää olevan, ettänainen haluaa lapsenteollaan vaan kiristää mieheltä elintasoa itselleen.Nyt tilanne on tämä, että molemmat siskoni ovat menettäneet mm. omakotitalonsa, koska toisen mies jäi työttömäksi, ja toiselta lähti mies kävelemään. Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään, aina löytyy maailmassa tyhmiä ihmisiä, joita kusettaa...

"Sellaista arvelen isyyden nykyään olevan, enkä siten suosittele sitä kenellekään."

Eli et siis tiedä yhtään mistä puhut.

"Tai ehkä haluat oikeasti joskus ajella uudella BMW:llä edes kerran elämäsi aikana... "

En todellakaan millään bemarilla :D:D:D:DDD ! Mielummin vanhalla Fiat 500:lla :).

Ratkaisu:

Hanki nainen, joka ei pysty olemaan kotonaan tulematta hulluksi. Töihin se haluaa - sai rahaa tai ei. Sellainen nainen minulla on.

TV:tä meillä ei ole eikä tule.

Isänä olemisessa on se hyvä puoli, että on sananvaltaa talossa. Mies voi itse päättää onko tossukka vai urosleijona. Jos se ei naiselle sovi, välit selvitetään kunnes roolijako on kunnossa.

Tällä en tarkoita sovinistista nyrkin ja hellan välissä pitämistä vaan vastuuta ja myös päätäntää rakkaitaan kuunnellen ja huomioiden. Miehuus on lopulta palvelutehtävä, se että johtaa, ei tarkoita että on palveltavana vaan palvelee. Se on osa kasvua mieheksi. Poikaset odottavat palvelua ja haluavat leikkiä pitkin maita, mantuja.