Tanssit, miksi Suomessa,

Hanki stetsoni ja ala tanssimaan rivitansseja, :DDD


Suomalainen mies ei tanssi kuin kännissä ja haulikolla uhattuna häävalssinsa.


=DW=

Nosta seuraavalla kerralla käsi pystyyn, että huomaan missä seisoskelet ellen muuten hoksaa. :)

Näkö-näköinen, naisen näkö on sivuseikka 60 vaan naisen sulava liike tanssissa on pääasia, ei näkö-sahapukki.

... kirjoitti:

Hanki stetsoni ja ala tanssimaan rivitansseja, :DDD


Suomalainen mies ei tanssi kuin kännissä ja haulikolla uhattuna häävalssinsa.


=DW=

Kyllä se muuten tanssii. Varma juttu on, kun hakee miestä, jonka jalka lyö tahtia musiikin kanssa, ikänä ei ole sellainen mies rukkasia antanut. Aiina on lähetenyt tanssimaan. Enkä muuten odottele naisten tuntia. Haen milloin huvitta.

Mutta miehet, joilla on vähän heikomman puoleinen rytmikorva, eivät lähde tanssimaan naisen kanssa, joka on hyvä tanssimaan. Mutta eipä näitä tartte hakeekkaan.

Naisilla on aikansa ja paikkansa.
Niistä lipsuminen saa aikaan kohtaamiseen vähemmän miehisen kanssa.
Kukin taaplaa tavallaan.
H.

Muistan niinkin joskus 60 -70 luvun loppupäästä et lavoilla oli ´kurssi´ miehet haki ja ennen illan viimeistä tanssia oli 3 kipaletta naisille. Ekalle ei muka haettu helpostikaan ketään, ettei oltaisi näytetty liian kiinnostuneilta :) ja sitten usein kävi niin ettei ehtinytkään hakea sitä ketä oli ajatellut tokalle, joku oli nopeampi;)
Kylän porukoina mentiin fillareilla jopa 10 kilsan päähän, tantsuloimaan!

Eläkeläisillä on usein sekahaku koko illan. En ole koskaan ollut erityisesti miesten suosiossa yleisillä tanssipaikoilla ja eläkeläisenä olen harvoin ollut ilman kavaljeeria tanssimassa. Jos on sekahaku, haen sumeilematta. Melko hiljattain olin ystävättäreni kanssa eläkeläisten tansseissa. Sama tyyli oli kuin silloin nuorena, naiset tyrkyllä rivissä. Tuttuja hakivat. Istuimme tovin penkillä naisrintaman takana ja häippäsimme kotiin. Ei ollut meidän paikkamme.

1943 kirjoitti:

Eläkeläisillä on usein sekahaku koko illan. En ole koskaan ollut erityisesti miesten suosiossa yleisillä tanssipaikoilla ja eläkeläisenä olen harvoin ollut ilman kavaljeeria tanssimassa. Jos on sekahaku, haen sumeilematta. Melko hiljattain olin ystävättäreni kanssa eläkeläisten tansseissa. Sama tyyli oli kuin silloin nuorena, naiset tyrkyllä rivissä. Tuttuja hakivat. Istuimme tovin penkillä naisrintaman takana ja häippäsimme kotiin. Ei ollut meidän paikkamme.

Lue lisää

Hyvä vuosilukusi, niin kyllä haen itse usein. Tanssipaikoissa on suuria eroja, mutta ei pitäisi olla ohjeita 2011.

1943 kirjoitti:

Eläkeläisillä on usein sekahaku koko illan. En ole koskaan ollut erityisesti miesten suosiossa yleisillä tanssipaikoilla ja eläkeläisenä olen harvoin ollut ilman kavaljeeria tanssimassa. Jos on sekahaku, haen sumeilematta. Melko hiljattain olin ystävättäreni kanssa eläkeläisten tansseissa. Sama tyyli oli kuin silloin nuorena, naiset tyrkyllä rivissä. Tuttuja hakivat. Istuimme tovin penkillä naisrintaman takana ja häippäsimme kotiin. Ei ollut meidän paikkamme.

Lue lisää

Näissä mainitsemissasi eläkeläistansseissa ei sitten ollutkaan sekahaku - alussahan kerroit että "eläkeläisillä on usein sekahaku koko illan"? Siis eläkeläistanssejakin on monenlaisia? Olen sen verran nuori eläkeläinen, etten ole vielä varsinaisissa eläkeläistansseissa käynyt. Pitääpä poiketa. Minulla on lähes satavarmasti oma tanssittaja matkassa (ainakin toistaiseksi, luojan kiitos), mutta ihan jo solidaarisuuden vuoksi varmaan ehdotan puoliskolle että haepa välillä muitakin. Naisiahan on näissä tansseissa aina enemmän kuin miehiä.

Olen ollut aika arka hakemaan edes naistentunnilla. Nyt kun tanssiharrastusseuran myötä on tanssituttuja tullut paljonkin, on jo helpompaa hakea. Silti olen itseni kanssa aika kriittinen, en ainakaan ole haukkana hakemassa reilusti nuorempaa miestä, vaikka tietäisinkin hänet hyväksi tanssijaksi ja vielä senkin että askeleemme sopisivat hyvin yhteen.

Tämä epätasa-arvo tansseissa on pitänyt sitkeästi pintansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Patriarkaalisia mielipiteitä on miesten puolella edelleen (esimeerkki yllä, aika lähellä). Onneksi tanssinharrastajien joukossa rajat ovat kaatuneet tai vähintäänkin kaatumassa, ja ryminällä.

Tanssi on aivan ihana harrastus, mutta eihän se välttämättä kaikille sovi. Tietyt edellytykset täytyy olla, esimerkiksi rytmitaju, musiikin rakastaminen ja tanssimusiikin nyanssien taju, ainakin jonkinasteinen liikunnallinen lahjakkuus (paljon voi oppia jos ei ole luonnonlahjekkuus!), ulospäin suuntautuva positiivinen luonteenlaatu ...jne.

Mukavia kesätansseja sinulle! Ja toki kaikille muillekin. Älkää ihmeellä jättäkö suomalaiskansallisia lavatansseja väliin, jos ei itse tanssi niin meno on mukavaa katsellakin. Ja tassiharrastusseuroihin on ovet avoinna kaikille, ikärajoja ei ole.

saimaantaka* kirjoitti:

Näissä mainitsemissasi eläkeläistansseissa ei sitten ollutkaan sekahaku - alussahan kerroit että "eläkeläisillä on usein sekahaku koko illan"? Siis eläkeläistanssejakin on monenlaisia? Olen sen verran nuori eläkeläinen, etten ole vielä varsinaisissa eläkeläistansseissa käynyt. Pitääpä poiketa. Minulla on lähes satavarmasti oma tanssittaja matkassa (ainakin toistaiseksi, luojan kiitos), mutta ihan jo solidaarisuuden vuoksi varmaan ehdotan puoliskolle että haepa välillä muitakin. Naisiahan on näissä tansseissa aina enemmän kuin miehiä.

Olen ollut aika arka hakemaan edes naistentunnilla. Nyt kun tanssiharrastusseuran myötä on tanssituttuja tullut paljonkin, on jo helpompaa hakea. Silti olen itseni kanssa aika kriittinen, en ainakaan ole haukkana hakemassa reilusti nuorempaa miestä, vaikka tietäisinkin hänet hyväksi tanssijaksi ja vielä senkin että askeleemme sopisivat hyvin yhteen.

Tämä epätasa-arvo tansseissa on pitänyt sitkeästi pintansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Patriarkaalisia mielipiteitä on miesten puolella edelleen (esimeerkki yllä, aika lähellä). Onneksi tanssinharrastajien joukossa rajat ovat kaatuneet tai vähintäänkin kaatumassa, ja ryminällä.

Tanssi on aivan ihana harrastus, mutta eihän se välttämättä kaikille sovi. Tietyt edellytykset täytyy olla, esimerkiksi rytmitaju, musiikin rakastaminen ja tanssimusiikin nyanssien taju, ainakin jonkinasteinen liikunnallinen lahjakkuus (paljon voi oppia jos ei ole luonnonlahjekkuus!), ulospäin suuntautuva positiivinen luonteenlaatu ...jne.

Mukavia kesätansseja sinulle! Ja toki kaikille muillekin. Älkää ihmeellä jättäkö suomalaiskansallisia lavatansseja väliin, jos ei itse tanssi niin meno on mukavaa katsellakin. Ja tassiharrastusseuroihin on ovet avoinna kaikille, ikärajoja ei ole.

Lue lisää

Olet 100% oikeassa, en tarkoita eläkeläistansseja ja ne ovat heidän omia järjestö tansseja. Täälläkin ruotsissa on ero kuka soittaa ja missä, mutta ei sillä lailla kuin suomessa, koska ikä ei ole tanssin "mitta" siinä mielessä.
En ole mikään mestari tanssija kuitenkin kaikki "aika" tansseissa olen kulkenut, nyt herännyt (leskenä) ja nähnyt siinä tanssin lomassa mikä on elämä. Olen hyvin tyytyväinen tähän tanssimiseen koska se on liikuntoa samalla ihmisten tapaamista helpolla tavalla mitä ei ole toista.

No minä olen aina -60 luvulta saakka hakenut, välittämättä, onko naisten tunti vai ei. Hauskoja kokekmuksia.

Kerran lähdin kiertelemään Etelä-Suomea junalla, kun käsi oli jäykistysleikattu, olin 4 kk:den sairaslomalla. Ensin aloitettiin Tampereelta. Seminaarin jälkeen illansuussa meni siihen mikähän se on, kun rautatieasemalta tullaan siihen sillalle, josta erkanee Koskikeskukseen, sen sillan jälkeen oikealla oli jokin ravintola. Menein siihen, ja haeskelin miehenpuolia tanssaamaan.

Etelä-saimaalaisena olin kuolla nauruun, vaan eipä sitä passannut näyttää hitaassa Hämeessä. Itse asiassa vain pari antoi rukkaset, ja ne ihan alussa. Luulenpa että olivat hämillään, että ei kait nää naisten tansseja ole????

Mut loput, jotka tanssi, olivat sinisiä ja punaisia väriltään, kun ihon väri vaihteli niiden änkyttäessä, et onks nää naisten tanssit, etten mä tiennytkään. Vakuuttelin, et nyt ovat poikkeuksellisesti. Kävin jossain toisessakin ravintolassa samana iltana, vaan en ravintolan nimeä enää muista, se ravintola näkyy vieläkin olevan siinä rautatien vastapäätä. Siellä oli sama juttu. Äijät mulkoili, kuin sonnit uutta konttia.... Toki sitten tahmeasti "häveten vissiin" lähtivät tanssimaan.

Helsingissä majoituin serkkuni luo. Serkku varoittelikin silloin etteivät portsarit päästä yksin liikkuvaa naista ravintolaan silloin vuosikymmenen vaihteessa -60 ja -70 lukujen vaihteessa.

No päätin yrittää, ja vakuuttelin serkulleni, et tään mimmin ne päästää. Sieltä Kaisaniemestä kun tullaan keskustaan päin, niin ihan siinä Kaisaniemen sillan korvalla oikealla puolella oli yks ravintola, olikohan sen nimi Siltaravintoa vai Sillankorva?

Aivan oikein, ei ollut tilaa. Mut sitten tuli parvessa väkeä, ja tilaa heille kyllä löytyi. Luikahdin sen ryhmän siivellä sisälle. No ei tietty pöytäpaikkaa meinannut löytyä "mukamas", mut kun vannottelin, et olin kyllä tilannut (en tietty ollut tilannut) niin löytyihän se pöytäpaikkakin.

Tanssiminen oli vieläkin nihkeämpää, kuin Tampereella. Mutta minulle oli tärkeämpää kohdata nuo ennakkoluuloiset ihmiset, kuin se itse tanssi. Itse asiassa nautiskelin sieluni kyllyydestä ihmisten ennakkoluuloila.

Sitten ravintola Fenniaan, joka serkkuni mukaan on niin vanhoillinen, ettei sinne minun kannattanut edes yrittääkkään, mut sinne sit vaan.
Siinä ovella heti nousi jo portsarin käsi pystyyn, mut Etelä-Saimaan tyttöäpäs ei nuo "Helsingin herrat" hetkautakkaan, ja heitin "läppää" siinä portsarin kanssa ja valittelin, et on se kumma, kun "piäkaupunnissa" ei saa ihmisiksi syödä, ettei ravintolaan edes syömään pääse (oli lauantai-ilta). No sitten päästi. Söinkin kyllä, mutta se syöminen nyt vaan oli ihan toissijainen juttu.

Siellä tuntui sillä hetkellä luurailevan miesporukoita, olihan stripparikin oikein ohjelmistossa.

Rukkasia en kuitenkaan saanut. Valkkasin tarkoin, ettei vaan satu jonkun daamin kumppani. Mut joka äijä luimisteli ja kummasteli, et ilmotettiinks naisten tunnista?
Ei ollut tarkoitus antaa miesten hakea, mutta joku sitten yllätti niinkuin selän takaa, etten ehtinyt lähteä kävelemään. Tapani ei kuitenkaan ole rukkasiakaan antaa, ellei ole ihan kaatokännissä.

No tuo mies alkoi piirittämään ja eikö pyytänyt rauhallisempaan pöytään istumaan hänen kanssaan kahdestaan. Iski uteliaisuus, mitähän mies muka minusta meinasi. Varmaan luuli, ett pääsee mun kämpille, vaik eihän mulla Hesassa ollut kuin serkkuni luona majotuin.

Illan mittaan se tuntu luulevan vaikka mitä. En tiedä, mitä se mulle syötti, vai puhuiko totta, mutta mulla ei ollut ajatustakaan uskoa miehen juttuihin. Ajattelin, että naimisissa olevat miehet on taas liikekannalla.
Sinne se sit jäi lehdelle soittelemaan, kun suljettiin. Livahdin vessan ja sit äkkiä ulos.

Jo siihen aikaan asennekulttuuri oli täydellisesti erilainen verrattuna vaikka Tamperetta, Helsinkiä esim. Mikkelinseutuun, Kuopion seutuun, Varkauden ja Pieksämäen seutuun.

Etelä-Saimaan likka kirjoitti:

No minä olen aina -60 luvulta saakka hakenut, välittämättä, onko naisten tunti vai ei. Hauskoja kokekmuksia.

Kerran lähdin kiertelemään Etelä-Suomea junalla, kun käsi oli jäykistysleikattu, olin 4 kk:den sairaslomalla. Ensin aloitettiin Tampereelta. Seminaarin jälkeen illansuussa meni siihen mikähän se on, kun rautatieasemalta tullaan siihen sillalle, josta erkanee Koskikeskukseen, sen sillan jälkeen oikealla oli jokin ravintola. Menein siihen, ja haeskelin miehenpuolia tanssaamaan.

Etelä-saimaalaisena olin kuolla nauruun, vaan eipä sitä passannut näyttää hitaassa Hämeessä. Itse asiassa vain pari antoi rukkaset, ja ne ihan alussa. Luulenpa että olivat hämillään, että ei kait nää naisten tansseja ole????

Mut loput, jotka tanssi, olivat sinisiä ja punaisia väriltään, kun ihon väri vaihteli niiden änkyttäessä, et onks nää naisten tanssit, etten mä tiennytkään. Vakuuttelin, et nyt ovat poikkeuksellisesti. Kävin jossain toisessakin ravintolassa samana iltana, vaan en ravintolan nimeä enää muista, se ravintola näkyy vieläkin olevan siinä rautatien vastapäätä. Siellä oli sama juttu. Äijät mulkoili, kuin sonnit uutta konttia.... Toki sitten tahmeasti "häveten vissiin" lähtivät tanssimaan.

Helsingissä majoituin serkkuni luo. Serkku varoittelikin silloin etteivät portsarit päästä yksin liikkuvaa naista ravintolaan silloin vuosikymmenen vaihteessa -60 ja -70 lukujen vaihteessa.

No päätin yrittää, ja vakuuttelin serkulleni, et tään mimmin ne päästää. Sieltä Kaisaniemestä kun tullaan keskustaan päin, niin ihan siinä Kaisaniemen sillan korvalla oikealla puolella oli yks ravintola, olikohan sen nimi Siltaravintoa vai Sillankorva?

Aivan oikein, ei ollut tilaa. Mut sitten tuli parvessa väkeä, ja tilaa heille kyllä löytyi. Luikahdin sen ryhmän siivellä sisälle. No ei tietty pöytäpaikkaa meinannut löytyä "mukamas", mut kun vannottelin, et olin kyllä tilannut (en tietty ollut tilannut) niin löytyihän se pöytäpaikkakin.

Tanssiminen oli vieläkin nihkeämpää, kuin Tampereella. Mutta minulle oli tärkeämpää kohdata nuo ennakkoluuloiset ihmiset, kuin se itse tanssi. Itse asiassa nautiskelin sieluni kyllyydestä ihmisten ennakkoluuloila.

Sitten ravintola Fenniaan, joka serkkuni mukaan on niin vanhoillinen, ettei sinne minun kannattanut edes yrittääkkään, mut sinne sit vaan.
Siinä ovella heti nousi jo portsarin käsi pystyyn, mut Etelä-Saimaan tyttöäpäs ei nuo "Helsingin herrat" hetkautakkaan, ja heitin "läppää" siinä portsarin kanssa ja valittelin, et on se kumma, kun "piäkaupunnissa" ei saa ihmisiksi syödä, ettei ravintolaan edes syömään pääse (oli lauantai-ilta). No sitten päästi. Söinkin kyllä, mutta se syöminen nyt vaan oli ihan toissijainen juttu.

Siellä tuntui sillä hetkellä luurailevan miesporukoita, olihan stripparikin oikein ohjelmistossa.

Rukkasia en kuitenkaan saanut. Valkkasin tarkoin, ettei vaan satu jonkun daamin kumppani. Mut joka äijä luimisteli ja kummasteli, et ilmotettiinks naisten tunnista?
Ei ollut tarkoitus antaa miesten hakea, mutta joku sitten yllätti niinkuin selän takaa, etten ehtinyt lähteä kävelemään. Tapani ei kuitenkaan ole rukkasiakaan antaa, ellei ole ihan kaatokännissä.

No tuo mies alkoi piirittämään ja eikö pyytänyt rauhallisempaan pöytään istumaan hänen kanssaan kahdestaan. Iski uteliaisuus, mitähän mies muka minusta meinasi. Varmaan luuli, ett pääsee mun kämpille, vaik eihän mulla Hesassa ollut kuin serkkuni luona majotuin.

Illan mittaan se tuntu luulevan vaikka mitä. En tiedä, mitä se mulle syötti, vai puhuiko totta, mutta mulla ei ollut ajatustakaan uskoa miehen juttuihin. Ajattelin, että naimisissa olevat miehet on taas liikekannalla.
Sinne se sit jäi lehdelle soittelemaan, kun suljettiin. Livahdin vessan ja sit äkkiä ulos.

Jo siihen aikaan asennekulttuuri oli täydellisesti erilainen verrattuna vaikka Tamperetta, Helsinkiä esim. Mikkelinseutuun, Kuopion seutuun, Varkauden ja Pieksämäen seutuun.

Lue lisää

Huhhuijaa, oletpa aika rempsakka likka. Ei minusta olisi ollut moiseen. Mutta juuri sinunlaisesi ovat niitä jotka kaatavat raja-aitoja. Ja machomainen tanssilavakulttuuri on juuri se mikä saa kaatuakin!

Joskus -60-70- eikä vielä 80- ja 90-luvullakaan minua ei olisi saatu hakemaan miestä tanssiin kirveelläkään. Nyt olen alkanut jo pikkuhiljaa oppia - selvä osasyy on se että olen alkanut harrastaa tanssia tietyssä ryhmässä, ja koska ryhmä tulee harjoituksissa tutuksi niin on aika helppo hakea harkkakavereita tanssiin myös "oikeissa" tansseissa, silloin tällöin jo vieraampiakin, tosin käyttäen suurta harkintaa. Olen vielä aika kova valkkaamaan... ;-) koska huonon tanssijan kanssa ei oikein viitsisi.

Pääasia että tässä jo aiemminkin mainitsemani patriarkaalinen tyyli 'mies vie nainen vikisee' ei enää pelitä. Tasa-arvo on poikaa. Hieno juttu!

Mutta: tanssilattialla MIES vie. Ei nainen. Se pitää aina muistaa!

Mitä minä olen tansseissa Suomessa käynyt en ole humalaisia nähnyt, kuin viime juhannus tansseissa ja heitä oli hyvin vähän ja sekahakuja en ole myöskään nähnyt.

"Tytöntyllörölle"

" syöttää koirille " Sehän olisi eläirääkkäystä.

vesimies-.,-.. kirjoitti:

Mitä minä olen tansseissa Suomessa käynyt en ole humalaisia nähnyt, kuin viime juhannus tansseissa ja heitä oli hyvin vähän ja sekahakuja en ole myöskään nähnyt.

Sinua ei tainnut kukaan eksyä hakemaan? Muuten en ymmärrä miten sekahaku olisi jäänyt huomaamatta.

vesimies-.,-.. kirjoitti:

Mitä minä olen tansseissa Suomessa käynyt en ole humalaisia nähnyt, kuin viime juhannus tansseissa ja heitä oli hyvin vähän ja sekahakuja en ole myöskään nähnyt.

Joka kerran ainakin on lavatansseissa vuoro naisille miehille ja sekahaku.

vinksin vonksin kirjoitti:

Joka kerran ainakin on lavatansseissa vuoro naisille miehille ja sekahaku.

Sekahakua en ole nähnyt etelä-suomessa ja turha on jankkaa minun säännöistä jotka eivät minua koske tein vain toteamuksen.

vesimies---.,...- kirjoitti:

Sekahakua en ole nähnyt etelä-suomessa ja turha on jankkaa minun säännöistä jotka eivät minua koske tein vain toteamuksen.

Sekahaku on joka puolella suomea voimassa, jos mies täyttää kriteerit..
Naiset kyllä antaa tietää, tavalla tai toisella, halunsa tanssia kanssasi.
Ei niiden tarvitse marssia niiaamaan eteesi. Yksi silmänisku, kuiskaus korvaan tai pitkä hymy riittää oikeaalle miehelle tanssiin kutsuksi.

Tase pappa kirjoitti:

Sekahaku on joka puolella suomea voimassa, jos mies täyttää kriteerit..
Naiset kyllä antaa tietää, tavalla tai toisella, halunsa tanssia kanssasi.
Ei niiden tarvitse marssia niiaamaan eteesi. Yksi silmänisku, kuiskaus korvaan tai pitkä hymy riittää oikeaalle miehelle tanssiin kutsuksi.

Lue lisää

Kyllä , enkä ole katunut niitä viikkoja jälkeen päin.

Vielä toinen tulee mieleen kaunis rouva sanoi, voiko minulla olla hakupäällä koko ajan ja niin oli.

Tämä minusta.